Korunkudontaa ja arjen henkireikiä

Korun kudonnan makuun kun pääsee ei sitä malta oiken lopettaa. Kutoessa uusia koruideoita ja muitakin ideoita tulee päähän vaikka millä mitalla ja vierellä lojuvat keskeneräiset projektitkin hengittävät niskaan. Kaiken kukkuraksi sain parin päivän kuumeen ja siitä seuranneet mojovat lihassäryt. Mutta hymy on silti herkässä. Minut hyväksyttiin taideteollisuusliitto Ornamon täysjäseneksi ja käsityöopettajaliiton jäseneksi. Mahtavia liittoja molemmat ja uskon, että saan niistä vielä paljon iloa itselleni. Jo nyt molempien liittojen lehdet tai pitäsikö sanoa magaziinit olivat kuin herkkulautaset edessäni. Ihania mukaansatempaavia juttuja ja kauniita kuvia ja erityisesti kolleegallista vertaistukea, ah!

Kaiken tämän lisäksi pääsin eilen illalla viettämään arjen henkireikää Millan Putiikkin kanta-asiakasiltaan. Se on yksi hyväntuulen kaupoistani täällä Lahdessa. Sain ilokseni kaverini Minnan mukaani, hän toimi myös iltamme kuvaajana. Kuvia Millan putiikin ihanista tunnelmista löytyy Minnan blogista. Kun on lähes yhdeksän vuotta ollut kotona lasten kanssa, on upeaa viimein päästä välillä tuulettumaan naisellisten höpötysten ääreen. Ennen minulle kotoa pois lähteminen oli todella työlästä,  mutta  nyt viimein olen alkanut ottaa myös omaa aikaa - aikaa ilman yhtään lasta helmojen suojissa. Ihan Mahtavaa!

Mutta taas korujen kudonnan maailmaan...

Toisen protokoruni valmistin kalastajalangasta, jota sain vuosia sitten useita keriä jo edesmenneeltä Tyyne-mummultani. Päätin tehdä tähän koruun enemmän kudetta ja vähemmän helmiä. 

Korusta tuli kooltaan tyttäreni ranteeseen täydellisen sopiva. 

Koska luonnonvalkoinen kalastajalanka näytti näiden turkoosien helmien rinnalla likaiselta ja siltä itseltään eli kalastajalangalta, päätin kokeilla tähän koruprotoon värjäystä. Nakkasin Dylon värikylpyyn kuumaa vettä + suolaa ja korun tunniksi lillumaan.

Tälläinen petroolin värinen koru sieltä sitten sukelsi huuhteluveteen. 

Jälkiliemeen pääsivät vielä pitsinauhatkin uiskentelemaan.

Koru istui tyttäremme turkoosiin mekkoon kuin nakutettu, mutta kun kolmevuotias päättää, että häntä ei tänään kuvata, niin HÄNTÄ EI TÄNÄÄN KUVATA! Joten kuvitelkaa hyvin toisiinsa sointuva turkoosi-ruskea mekko ja tämä koru, jonka äiti sai kuvata ohimennen Peppi Pitkätossu -elokuvan aikaan.

Sain myös hankittua viime postauksen jälkeen TIGERistä 4 €:lla tämä puiset pienet korujen tekoon tehnyt kangaspuut. Ihan näppärät varmaan, mutta aivan liian lyhyt loimien pituus. Koru ei riittäsi sellaisenaan edes lapsen ranteen ympäri. Ohjeissa olikin käytetty nahkanauhoja korun kiinnittimenä. Minä en tykkää roikkuvista nauhoista ranteissani, kun ne roikkuu aina ruuissa, joten aijon katkaista puut kekseltä poikki ja jatkaa niitä pidemmiksi. Pistän jonkunlaisen kiilan palojen väliin, niin johan saan mittaa korulle lisää. Jos joku innostuu korujen teosta, niin TIGERistä kannattaa pian hakea omansa, niillä kun vaihtuu tuo tarjontasykli niin tiuhaan, että minä en ainakaa pysy perässä tuollaisessa tavaranvaihto hopussa.

Mukavaa viikonloppua kaikille!