Kudontaa kudontakehikolla

Olen nyt innostunut koruista, vaikka käytän niitä itse asusteina todella harvoin. Koruja on vain niin mukava piipertää ja ne mahtuvat niin pieneen tilaan, että inspiraation iskiessä ei tarvitse lainkaan huolehtia siitä mihin tämänkin tuotteen lopulta sijoitan. En minä noita sijoitusongelmia mieti muutenkaan kovin paljoa, mutta joskus sitä hieman itseäkin tympii kotona tilaa vievät useat huovutus- tilkkutyö- ja kirjontanäyte/tuote/kokeilu -laatikot ja mapit. Oli se vaan niin näppärää, kun oli työssä kodin ulkopuolella. Työpaikan kaapit oli oivia tiloja säilyttää kaikkea tuota opetusmateriaalia, jota työstän jatkuvasti lisää ja lisää... Ottakaa nyt ihmeessä joku minut töihin ennenkuin alan tuhoamaan vanhimpia näytteitäni tilanpuuteen takia ; ) ! 

No, mutta takaisin korujen maailmaan....

Ostin muutama vuosi sitten INFO-kirjakaupan alesta tälläiset korujen ja nyörien "kangaspuut" varastoon, että sitten joskus kun pääsen unelmieni ammattiin käsityön tai kädentaitojen opettajaksi, niin pidän näitä yhtenä nopeiden oppilaiden lisäkäsityöjuttuina. Nyt näin näitä kudontakehyksiä / kudontakehikkoja myytävänä puisina TIGERissä ja päätin kaivaa korkkamattoman pakkauksen kaapistani. Innostuinkin sitten korukudonnasta niin, että joutunen varmaan hakemaan TIGERistä heidänkin puut kokeiluun, sillä kaipaisin kymmenisen centtiä lisää kudontapituutta. Jos joku lukijoista tietää vastaavia kudontakehikkoja myyvän kaupan jossain, niin laittakaa kommenttia, niin halukkaat lukijat saavat käydä ostamassa omansa.

Tämän korupakkauksen sisältö oli tämmöinen: Kudontakehikko, muovihelmiä, muliinilankaa, puuvillaista ompelulankaa ja rautalangasta taiteltu kudontaneula sekä ohjelipare. Maksoi muistaakseni muutaman euron siellä alekorissa.

Ensimmäiseen helmikudontakokeiluuni laitoin 7 vihreää loimilankaa tilkkutöiden tikkauslangastani. Vihreää siksi, että näkisitte paremmin kuvista miten homma toimii. Kehikkoon tulee laittaa aina yksi lanka enemmän kuin leveyssuuntaan tarvittava helmimäärä. Kaikkien loimilankojen tulee olla saman pituiset! Langat sidotaan molemmista päistään yhteiseen solmuun ja solmu lankoineen asetellaan kuvan osoittamalla tavalla kudontakehikkoon. Kaikkien loimilankojen on oltava yhtä kireällä. Loimilangat kiristetään solmua sinisen puolan piikkeihin painamalla ja sinistä puolaa kiertämällä. 

Kudontalangasta tehdään solmu reunimmaiseen loimilankaan kuvan osoittamalla tavalla. Solmuun kannattaa jättää vähän "häntää", jotta "häntä" voidaan vielä päätellä kudotun korun reunaan.

Kudontaneulaksi käy hyvin tälläinen ohuesta rautalangasta taiteltu neula. Tälläinen neula ei pistä kutojaa sormeen ja se muotoutuu littanaksi pienissäkin helmien reijissä.

Ensiksi kannattaa kutoa ainakin neljä kerrosta palttinasidosta, eli yhden loimilangan yli ja yhden loimilangan ali vuorotellen. Kuteet kiristetään tiiviiksi kudonnaiseksi sormin.

Kun korua on kudottu vähintään neljä kerrosta voi siihen alkaa lisätä helmiä. Helmet pujotetaan kudelankaan ja kutoessa asetellaan loimilankojen väliin. 

Kun helmet onaseteltu paikoilleen palataan samaa reittiä takaisin! Tälläin helemt kiinnittyvät hyvin eivätkä siirtyile valmiissa korussa. Kude on koko ajan sidokseltaan palttinaa: yhden yli, yhden ali ja seuraavalla kerroksella vastavuoroisesti.

Jos ja kun kudelanka loppuu, langan jatkaminen tehdään kuderivin puolessa välissä. Loppuneen ja jatketun langan päät saavat jäädä roikkumaan vapasti työn alapuolelle. Ne päätellään valmiissa korussa pujottelemalla langat neulalla kuteiden väliin.

Koska tuo vihreä loimilanka oli ihan typerä valinta korua ajatellen, päätin kutoa vain pienen näytepätkän tätä postausta silmällä pitäen. Korun loilangat solmitiin toisiinsa tiukasti kudontakehikosta irrottamisen jälkeen. Kudontakehykseni oli muutoinkin niin lyhyt, että loppuunkin asti kudottu koru ei olisi riittänyt käteni ympärille. Seuraavan täyspitkän rannekorun teinkin tyttärelleni, siitä lisää seuraavassa postauksessa. Koska olen nuuka ihminen, piti tämäkin tekele kuitenkin koruksi saattaa ja ompelinkin siihen vahvasta puuvillasta rannekeen.

Aika kiva kuitenkin, eikö? Olkoon korun nimi vaikka huhtikuu (vaikka maaliskuussa valmistuikin). Huhtikuussahan lumi ja jäät alkavat säröillä ja vihreitä pilkahduksia alkaa jo näkyä lumivaipan alta.

Kudontapakkauksen ohjelippusen helmikoruesimerkit olivat tälläisiä. Joten aika monenmoista näillä pikku kangaspuilla voi tehdä. Itse olin ajatellut antaa helmikorunkudontahaasteen lapsilleni ja hoitolapsilleni, mutta kutoessani totesin, että kuusivuotiaalle kudonta saataisi olla aika vaikeaa vielä. Siinä pitää olla niin hirmuisen tarkkana. Koululaiselle sensijaan tämä projekti on varmasti aivan omiaan. Meidän tokaluokkalainen saa ainakin kokeilla kunhan lukemiseltaan ennättää. Poika lukee kuin vimmattu, kun pääsi viime viikolla käsiksi kotikirjastomme Harry Pottereihin. Yksi kirja ahmitaan parissa päivässä posket punaisina FatBoylla löhöten. Yritä siinä sitten sanoa, että tulisitko kutomaan äidin seuraksi, kun toinen ei näe, ei kuule ; ).

Helmeilevää kevään odotusta jokaiselle lukijalle! Olisi muuten mukavaa, jos te anonyymitkin lukijat ennättäisitte liittyä kirjautuneiksi lukijoiksi blogiini. Jokainen uusi lukija on todella tervetullut Neulanhaltijan seuraan!