Nuppupeittotalkoissa

Osallistuin tänään Lahden seudun ompeluelämää -ryhmän (Fb) järjestämiin nuppupeittotalkoisiin. Höpötyksen lomassa en päässyt työskentelyssä ihan tavoitteeseeni, mutta kivaa oli. Kuuden tunnin ompelusession jälkeen palasin kotiin neljän keskeneräisen nuppupeiton kanssa, mutta mieli seesteisenä. Olipa kiva viettää aikaa samanhenkisten ihmisten kanssa! Kiitos kaikille osallistujille!!!!

Olen haaveillut joskus työstäväni tilkkutyökirjoissa usein esiintyvän lierihattutyttö-applikaation. Nyt otin härkää sarvista ja työstin pikkutilkkusilpustani lierihattutyttö-nuppupeittoja. Oma tavoitteeni oli saada päivän aikana kuusi pikkupeittoa valmiiksi ja päästä eroon pastellisävyisistä pikkutilkuista. Sarjatyönä siihen olisi ollut laskelmieni mukaan hyvät mahdollisuudet.

No, juttu luisti kuitenkin niin innolla, että ompelu sai vahvan kilpailijan ajankäytössä. Hyvä niin, sillä kaipasin todella käsitöistä kiinnostuneiden ihmisten juttuseuraa! Tilkutkaan eivät paljon vähentyneet, mutta jonkin verran kuitenkin.

Ehtiihän näitä sitten kotonakin työstää loppuun. Pari peittoa jäi vielä tilkuiksi ja neljä sain koottua tilkkupinnoiltaan valmiiksi. Tikkaus jäänee odottamaan marraskuisia lasten päiväuniaikoja. Nyt kotona on odottamassa yksi keskeneräinen tilkkutyöprojekti perjantaisille lapsen nimpparikekkereille, joten se pitänee saada ensin valmiiksi. Sen valmistusta pääsettekin seuraamaan seuraavissa postauksissa.

Ja ulkomaille asuville lukijoille tiedoksi: Meillä on tullut jo ensilumi! Ihanaa!!!! Kylläpä piristi ankeaa, mustaa ja vesisateista lokakuuta. Toivottavasti lumi ei ihan heti sula!

Mielenrauhan etsintää

En tiedä kuinka moni teistä lukijoista on luovan työn tekijöitä, mutta olettaisin että ainakin osa. Te jos ketkä tiedätte miltä tuntuu, kun sisimpään iskee rytmihäiriöitä nostattava pelko siitä onko itsellä enää mitään annettavaa kulttuurin kentällä. Minä olen käynyt jo pidemmän aikaa kädet ristissä Jaakobin painia itseni kanssa siitä mitä elämältäni haluan ja mihin suuntaan minun olisi viisainta astua. Riitänkö enää (kohta yhdeksän kotiäitivuoden jälkeen) työmarkkinoilla mihinkään. Olenko hukuttanut ammatillisen ja taiteellisen itseni arjen pyörityksen ja äitiyden alle? Kuka ihme minä oikein olen? Mitä elämä minulta haluaa? Ja etenkin mitä minä itse haluan omalta elämältäni? Onko minulla enää siipiä lentää?

Jotta pystyisin ajattelemaan selkeästi, minun on lähdettävä yksin metsään tai istuttava hiljaisuudessa käsityön ääreen. Nyt syyslomalla olen tehnyt molempia. Ajatellut ja itkenytkin. Käsissäni syntyi pieni minitekstiili, jonka pistoilla olen koonnut myös itseäni. En vieläkään ole sinut tulevaisuuteni kanssa, mutta yhden kauniin sydämestä syntyneen tekstiilin kautta, mieleni on vähän rauhallisempi. Ehkä se taidekin sieltä pistää pääni vielä pystyyn ja uskallan taas avata siipeni. Valmiin tekstiilin löydätte toisesta blogistani, http://www.galleriasatuitapaa.blogspot.fi/.

Sunnuntaina osallistun Nuppupeitto-talkoisiin täällä Lahdessa ja lapseni ovat innostuneet neulomaan vaikka mitä kirpparilta ostamillani pyöröneulekoneella. Joten seuraavissa päivityksissä siirrymmekin taas tilkkutöiden ja neuleiden maailmaan.

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Kauppakoreja pakettinarusta

Syysloma on ollut tähän mennessä oikein antoisa. Olemme sukuloineet ja puuhanneet perheenä kaikkea pientä ja kivaa. Kävimme mm. retkellä Helsingin luonnontieteellisessä museossa. Ihana paikka, jossa ihan oikeasti tuntui kuin olisi astunut suoraan villin luonnon keskelle! Suosittelen lämpimästi jokaiselle! Myös pihalla on touhuttu syystouhuja, poimittu viimeiset omput ja haravoitu lehtiä kädet rakkuloilla. Kohta lähden kampaajalle, ah, aikaa vain itselleni!

Tässä postauksessa esittelen teille yhden korin, jonka valmistuksen aloitin muutama viikko sitten päättyneellä Wellamo-opiston Kierrätyspunonnan kurssilla. (Opettaja: Mari Keituri). Nyt kori ja toinenkin on valmiina lasten kauppaleikkeihin.

Kori työstettiin pakkausnauhasta...

...siis todellakin siitä kovasta muovinauhasta, jota isoissa pahvipakkauksissa käytetään. Pakkausnauhasta työstettiin tuulimyllysolmuja, joita yhdistämällä kori syntyi. 

Tuulimyllysolmu: Kiepsauta naru kahdesti sormiesi ympärille.

Pujota narunpää vasemmanpuoleisen narun yli, oikeanpuoleisen ali.

Ja vielä kerran toisin päin.

Kiristä tasaisesti solmu narun molemmista päistä. Kiristäessä naruun syntyy yksi palttinalta näyttävä neliön mallinen solmu. Näitä solmuja yhdistämällä nämä korit ovat syntyneet.

Ensin tein yhden solmurivin ja sitten jatkoin uuden rivin edellisen viereen. Käytin korissa n. 120 cm pitkiä nauhoja. Niitä tarvittiin 14 kpl. Korin pohjaan meni yhteensä 10 nauhaa ja reunakerroksiin 4 kpl. Reunakerroksen nauhojen olisi hyvä olla n. 20 cm pidempiä kuin pohjanauhojen. Minä jouduin jatkamaan nauhojani, koska pakkausnauha nyt oli sen mittaista kun sattui olemaan. Jatkaminen ei kuitenkaan ollut mikään kynnyskysymys. Se oli ihan helppoa: Nauhat vain jonkin matkaa päällekäin ja homma jatkuu.

Kun tuulimyllysolmun oppii, niistä korin tekeminen on todella helppoa. Pakkausnarujen sijasta korin voi punoa vaikka kengännauhoista tai muista littanista nauhoista ja narusta.

Päättelyssä viimeisen kerrokseen naru käänneetiin kuvan osoittamalla tavalla ja päättelypätkä pujoteltiin viimeisen solmurivin väliin.

Koska halusin tehdä korit, joihin tulee myös kantoripa, jätin kaksi loiminarua päättelemättä ja päällystin ne kuvioteipillä. Kuvioteipit sain sponsoroituna Ruotsista Tukholman Vanhan kaupungin ihanasta Bla Gungan --putiikista http://www.blagungan.se/. Kiitos ihanalle kauppiaalle!

Ja niin valmiit korit saivat syliinsä syksyn viimeiset omput. Kyllä nyt lasten passaa taas kauppa- ja kotileikkejään leikkiä.

Mukavaa syksyyspäivää kaikille! Minä jatkan taas lomailua!

Syysapplikaatioita ja mekkoja

Sain lahjoituksena viime keväänä Pirjo L:ltä pinon jersey- neulosta: sinistä, valkoista ja kahta eri harmaata. Päätin jo silloin, että näistä tehdään tytöille syysmekot, joihin applikoisin erivärisiä syksynlehtiä.

Lainasin kirjastosta Mekkotehdas-bloggareiden http://mekkotehdas.blogspot.fi/ ihanan MEKKOTEHDAS -kirjan, josta piirsin essumekon kaavat. Kangas oli sen verran tönkköä jo itsessään, että rimpsut ja römpsyt saivat tällä kertaa jäädä pois.

Tytöt valitsivat itse mekkokankaat, joihin minä liimasin Tilkkutexin Steam-A-Steam muovikalvon avulla puiden rungot harmaasta jersey-neuloksesta. Annoin tytöille minigrip-pussillisen mini-minitilkkujani, joista he valitsivat kauneimmat puunlehdiksi.

Minä leikkasin lehdet ja liimasin ne Steam-A-Stem kalvolla kiinni mekkoon. Koska mekoista haluttiin tietysti vesipestävät, ompelin lehdet vielä kiinni koneparsinalla.

Essumekko päärmätiin vinokantilla. Minulla oli suvulta lahjoituksena tulleita vinokantteja jonkin verran varastossa, mutta mikään niistä ei sopinut tuohon valkoiseen mekkoon. Niinpä kaivoin kaapistani pallistajan ja tein vinokantin itse. Alla ohjeistus vinokantin tekemiseen. Olen itse ostanut pallistajiani (niitä on vaikka minkä kokoisia tarjolla!) Tilkkutexistä, mutta myös muilta ompelutarvikemyyjiltä.

Leikataan kangas täysvinoon. Tässä tilkkutyöviivain ja -leikkuri ovat tosi hyviä apuvälineitä!

Tämä pallistajani kääntää 5 cm suikaletta.

Suikaleet ommeltiin pitkäksi nauhaksi ja saumanvarat silitettiin auki.

Pallistaja kääntää käsikäyttöisesti kaitaleen kanttinauhan muotoon. Silitysrauta vahvistaa taitteen.

Ommellaan vinonauha ensin nurjalle.

Ja sitten oikealle puolelle.

Kas näin.

Ja niin ihanat tyttelit saivat mieluisat syysmekot, jotka näyttävät yhtä hyviltä niin sukisten kanssa kuin

villapuvunkin päällä ; ). Ja kumppareilla ja ilman ; ).

Meillä alkoi tänään syysloma. Retkeilemme perheen kanssa tässä lähiympäristössä. Pojat ovat varanneet jo koko perheen Monopoly-pelipäiviä yhden jos toisenkin. Ja lehtiäkin on pihalla niin, että nurmea enää hädintuskin alta näkyy. Kirjoittelen postauksia seuravan kerran syysloman jälkimainingeissa. Nyt pidän nimittäin myös läppärilomaa. Mukavaa viikonloppua kaikille!

Ja Pirjo L:lle kiitos kankaista, Nina A:lle vinokanttina käytetystä Marimekon unikko-kankaasta ja Eevalle & äidilleni muista vinokanteista!!!! Vaikka joskus näissä minun lahjoitusmateriaalien postauksessa kestääkin tovi jos toinenkin, pyrin kyllä parhaani mukaan hyödyntämään kaiken lahjoituksina saamani materiaalin.

Pikkupojan T-paidan syystuunaus

Sataa, sataa ropisee.... ja ihan joka ikinen päivä! Kaiken kukkuraksi meidän lapsia kiusaa keukoja raateleva syysflussa. Mutta yllätys, yllätys, sisäilystä huolimatta meillä on ollut ihan tosi rauhallista viimepäivät. Ihanaa! Viisi lasta ja kellon raksutuksenkin kuulee ajoittain, ah! Ollaan ehditty työstää vaikka mitä käsitöitä ja askarteluja, eikä sisäleikkejäkään ole tarvinnut tuon tuosta siivota kerhoilujen ja muiden kodin seinien ulkopuolella tapahtuvien aktiviteettien takia.

Ensimmäisenä työnä aloimme tuunata ja ommella lapsille iloisia syysvaatteita: yhdelle pojalle paita ja kahdelle tytölle mekot. Vaatteita varten kaivettiin kangaslaarista kaikki minimini-kangastilkkuni, joista alettiin ideoida sadesyksyä piristäviä syksyisiä kuvioita. Kuviot istutettiin harmaaseen perus- T-paitaan ja lahjoituskankaista ommeltuihin jerseymekkoihin. Tässä ensimmäiseksi paidan tuunaus. Paitaan idea lähti pihalle pyrkivistä kotiloista ja valmiista epämääräisestä tilkkupinnasta...

... epämääräisestä tilkkupinnasta syntyi kotilon vartalo...

... ja pikkutilkuista kotilolle vauhtipyörät, selkäkotilo ja ilmassa leijuvia herkkulehtiä.

Kaikki tilkut aseteltiin kaksipuoleiselle liimaharsolle vieriviereen. Tätä liimaharsoa saa tilattua mm. Tilkkutexistä.

Harso silitetään kuumalla raudalla leivinpaperin läpi applikoitavien tilkkujen nurjalle puolelle. Tässä liimaharsossa on oma "leivinpaperi" pohjapuolella, jotta liima ei tartu silityslautaan.

Tilkut irroitetaan leivinpaperista.

Tilkkujen reunaan jää aina liimaharsoa. Se pitää leikata ehdottomattomasti pois ennen kuin tilkut silitetään kiinni oikeille paikoilleen applikoitavaan pintaan. Muuten silitysrauta likaantuu ja tilkun reunoille sulaa ruma liimakranssi.

Liimaharsolla kankaaseen liimatut tilkut on ommeltava vielä kiinni applikoitavaan tuotteeseen jos tuotteesta halutaan vesipestävä! Pelkkä liimaaminen ei siis riitä. Minä käytin applikoinnissa koneparsintatekniikkaa.

 Wiuuuuuhhhhhh... Sinne kiitää Satumetsän kotilo....

Ja kantajansa oli uudesta paidastaan tosi otettu! Satakoon vain, meillä on silti kivaa!!!