Kun olin pieni tyttö, minulla oli vain muutamia leluja, aivan kuten sen ajan lapsilla ylipäätään. Osa näistä lapsuuteni leluista oli säilynyt aina tähän päivään asti lapsuuden kotini "vintillä". Omien lasteni kasvettua leikki-ikään tarjosin lelujani heille, mutta eivät ne heitä puhutellet. Heillä oli omat juttunsa, omat mielenkiintonsa ja omat tunteensa omiin leluihinsa.
Kävin tässä jokin aika sitten uudelleen vanhempieni luona kaikki lapsuuteni lelut läpi. Osan heitin suosiosta roskiin, koska aika oli tehnyt niihin tehtävänsä ja muistotkin olivat haalistuneet vuosien varrella, mutta muutaman säilytin. Silläkin uhalla, etteivät ne omille lapsille rakkaiksi muodostuisikaan. Niistä yksi oli tämä näissä lähes 40 -vuotta sitten isäni kuvaamissa kuvissa vierelläni oleva Nanna-niminen Mikki-Hiiri. Nanna oli varhaislapsuudessani jokapäiväinen ystäväni.
Päivittäinen kainalossa kantaminen oli jättänyt Nannaan jälkensä ja se oli nyt 2000-luvulla aivan retale. En edes tajunnut ottaa siitä kuvaa, ennen kuin olin jo innoissani työstänyt sille uuden alkuperäistä vastaavan vartalon. Tässä se nyt hymyilee sohvallamme kantaen varhaislapsuuteni muistoja mukanaan. Hih!
Kun leluentisöinnin makuun pääsee, innostuin työstämään toisenkin lelutuunauksen. Nyt kamerakin tuli mukaan ; ). Muistatteko tälläistä nukkea? Naapurimme iäkäs herra töi tämän muutama viikko sitten tyttärelleni. Nukke oli hänen lastenlastensa vanha, mutta kukaan ei sitä nurkkia siivotessaan enää huolinut. Herra oli pelastanut nuken roskistuomiolta ja toi se meille. Oma tyttäreni ei nukelle lämminnyt, mutta minun sydäntäni nukke jostain täysin selittämättömästä syystä kosketti. Halusin ehdottomattomasti tarjota nukelle uuden elämän.
Jos jollain lukijalla on kuvaa tai tietoja tästä nukesta ja sen alkuperäisestä vaatetuksesta laittakaa viestiä ja kuvaa tulemaan! Olisi kiva tietää vähän lisää tästä hymysuusta. Ja jos Nannallakin on sisaruksia jossain, siitäkin olisi kiva kuulla!
Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille lukijoille!
Kylläpä on ihastuttava Pipsa. Ihmeitä olet saanut aikaiseksi verrattuna alkuperäiseen:)
VastaaPoistaVau!! Ihanaa että jaksat "entisöidä" rakkaita leluja tänä kertakäyttökulttuurin aikana -se on niin mahtava asia♥ Kaunis tuli nukestakin. Muistan ostaneeni omilla viikkorahoillani joskus kaksi samanmoista nukkea, tytön ja pojan -löytyvät ehkä vielä vanhempieni varastoista. En oikein muista vaatetuksesta muuta kuin että pojalla oli vaaleansiniset ja tytöllä vaaleanpunaiset vaatteet...
VastaaPoistaMiulla on tuollasia nukkeja kovilla muovivartaloilla kaksi kipaletta tyttö ja poika. Tässä linkki heihin..http://mehtapirtti.blogspot.fi/2012/08/lastenhuoneesta.html alastonna tuolla lipaston päällä nököttäävät..
VastaaPoistaVau mikä tuunaus, minä olen joskus omistanut kyseisen näköisen nuken... Se olikin pitkään koristeena kirjahyllyssä, oma tyttö leikki aikansa ja sitten taisi mennä roskiin.... Nukke on minusta aivan ihana tuunattunakin!!
VastaaPoistaOnpa söpö tuunaus, todella onnistunut!
VastaaPoistaKiitos nuken elämän palastamisesta! Söpö tuli ja varmasti hyvä mieli, minulle ainakin tuli:)- sisko
VastaaPoistaHienoja tuunauksia ja upeita tarinoita näillä nukeilla! Vanhat lelut kantavat mukanaan tärkeitä muistoja ja ovat osa omaa elämäntarinaa, ei mikään ihme, ettei vanha herrakaan raaskinut heittä Pipsaa menemään.
VastaaPoistaMahtava tuunattu nukke :) Jotenkin pidän siitä enemmän myssypäisenä kuin punahiuksisena.
VastaaPoistaNäistä molemmista tuli nyt sitten ihan suosikki leluja lapsillekin!
VastaaPoista