perjantai 11. tammikuuta 2013

Totuuksia työstä -haaste ja arvonnan voittaja


Tättädä täääääää.... 365 Quilt Blogs A Year- kirja-arvonnan voittaja on 5-vuotiaan onnettaren nostaman lipun mukaan KESÄTUULIA http://kesatuulia.blogspot.fi/Onnea voittajalle!!!!!!! Toivottavasti saat kirjasta paljon iloa käsityöprojekteihisi!

Luen väillä mielenkiintoista blogia os http://susannantyohuone.blogspot.fi . Siellä oli tässä taannoin lukijoille heitetty haaste: Kahdeksan työuraan liittyvää totuutta minusta itsestäni. Koska minä käyn nyt itseni kanssa "Kuka minä olen? -kriisiä, ajattelin tarttua haasteeseen ja jakaa sen myös avoimena haasteena muillekin bloggareille. Mulla muuten tuli näitä totuuksia kymmen, oho. Ei kai se haittaa?

Elikkäs tälläistä on tullut vuosien saatossa työrintamalla kokeiltua:

1. Aloitin työni 5-vuotiaana Mikkelin torilla. Opin peruslaskutoimitukset ja rahan arvon jo varhain. Myin torilla kesällä parhaaseen turistisesonkiaikaan 5-vuotta vanhemman enoni kanssa mummoni poimimia kieloja ja metsämarjoja. Kaikki palkat tuhlasin torilla myytäviin arpoihin. Paras palkinto oli puinen domino-peli, joka on yhä lapsillani leikeissä (kaikki osat tallella!) Torimyyjän urani jatkui aina kesäisin tuonne yläasteelle siirtymiseen saakka. Se oli todella antoisaa työtä ja nautin siitä suurin siemauksin! En koskaan kokenut olevani lapsityövoimaa!

2. Toimin yläasteen ja lukio-aikani kesätöissä ravintoloiden keittiöissä. Muutin jopa muutamaksi viikoksi yksin Lahdesta kummitätini luo Joutsenoon 13-vuotiaana, koska siellä oli kahvilatyötä tarjolla. Kunnes Askon huonekalutehdas täällä Lahdessa palkkasi minut jokakesäiseksi keittiöapulaiseksi.

3. Muutettuani kotoa opiskelemaan, toimin vuoden pitopalvelussa apulaisena. Kaikki viikonloput, kun muut kaverit bailasivat nuoruutensa innolla, minä tarjoilin hautajaisissa kahvia ja ruokaa. "Parhaina" viikonloppuina olin kolmissa hautajaisissa. Siinä oppi hyvin muistamaan elämän rajallisuuden. Luulen, että se oli paljon tärkeämpi oppi elämäni varrelle kuin baarissa notkuminen.

4. Opiskeluaikoina tein kesätöitä myös Luhdalla vaateompelijana kolmena kesänä ja Jalkarannassa palvelutalossa vanhusten hoitajana kahtena kesänä. Pidin molemmista töistä kovasti. Luhdalla sain loistavaa oppia vaiheompelusta (enkä sen koommin esimerkiksi ole juuri nuppineuloja käyttänyt!) . Vanhustyössä sain imeä itseeni elämän viisautta ja nöyryyttä elämää kohtaan. Joskus minäkin olen toisten hoidettavana, mutta toivottavasti minun lapsillani ja lapsenlapsillani olisi edes joskus aikaa istua viereeni ja silittää harmaata päätäni, liian monella elämänsä ehtoopuolella olevalla ei näin ole.

5. Valmistuttuani olin töissä Oulussa usealla peruskoulun ala-asteilla käsityön opettajana. Se oli myös antoisaa työtä, mutta totesin silloin yläasteelaisten ja aikuisten opettamisen olevan kuitenkin enemmän minun juttuni. Joten siirryinkin vuoden sisällä kansalaisopiston leipiin. Oulun Setlementti-opistossa ja Kempeleen kansalaisopistossa vierähtikin sitten vuosi jos toinen. Rakastin sitä työtä!!!!! Näen vieläkin unia, että muutamme Ouluun takaisin ja pääsen takaisin omaan luokkaani ihanien oppilaideni pariin.

6. Kansalaisopistotyön ohella toimin kolme lukukautta äitiysloman sijaisena ylä-asteen käsityön opena Laanilassa Oulussa. Se oli myös mukavaa! Oli hienoa olla läsnäoleva aikuinen nuorisojoukon keskellä. Siinä työssä pysyi itsekin ajanhermolla ja nuorekkaana. Koin myös ammatiilista tyydytystä, sillä sain iinnostettua oppilaita huimiin kädentaitosuorituksiin. Olin voimaa täynnä!

7. Olin Oulussa ihan villinä kädentaitojen ilosanomasta. "Parhaimpina" työviikoina olin töissä 72 opetustuntia/viikossa! Vedin nimittäin Pikisaaren käsi-ja taideteollisuusoppilaitoksessa valinnaiskurssejakin tuon kansalaisopisto- ja peruskoulutyön ohella. Burn outista ei ollut tietoakaan. Ei ollut lapsia ja mieskin teki töitä opiskelun ohella, joten mikäpä siinä töitä tehdessä.

8. Kesäisin kun peruskoulut ja kansalaisopistot olivat kiinni pidin muutamia kesäkursseja tilkkutöistä ja huovutuksesta ympäri Suomen. Kivaa oli taas! Niin ja kesät tuli työstettyä tuota tekstiilitaidettakin ja pidettyä monen monta näyttelyä, josta kuvia ja tietoja tuolla Galleriassa (kts sivupalkki).

9. 2004 syntyi esikoisemme. Jäin kotiin ja opiskelin samalla aikuiskasvatusta. Kiitteli työtelijäistä vuosia todella hyvästä äitiyspäivärahasta. Äitiysloman jälkeen aloitin heti työt. Lapsi oli, kansalaisopiston ihanien työaikojen takia, hoidossa vain klo 12-15. Työ oli kiva henkireikä äitiyteen, mutta pian saimme tiedon muutosta Lahteen ja kaikki muuttui sen siliän tien.

10. Lahdessa olen ollut työtön, opiskelija ja kotiäiti. Lapsia on syntynyt meille tasaiseen tahtiin. Lapset ovat olleet koko ajan kotihoidossa ja nyt viimeisen vuoden ajan olen toiminut omien lasteni hoidon ohella yksityisenä perhepäivähoitajana kahdelle suloiselle lapselle. Sekin työ (kuten opiskelukin) on ollut antoisaa ja kivaa! Mutta haluaisin taas alkaa elättämään perhettämme käsityön opettamisella, sillä sitä kohtaan tunnen sydämessäni sitä todellista paloa. Uskon, että lapset pärjäävät jo vähän aikaa ilman äitiäkin vieraassa hoidossa. Ja parasta olisi, jos työn voisi lomittaa kotiäitiyden kanssa. Olen kiitollinen näistä kaikista rahaa tuottamattomista vuosista, jotka olen saanut viettää kotona lasteni kanssa. On ollut upeaa nähdä heidän kasvunsa ja olla se ensimmäinen aikuinen, jonka luo tulla jakamaan elämän ilot ja surut. Kiitos miehelleni, että on jaksanut nämä "rahattomat" vuodet!!!! Ja kiitos omille ja hoitolapsilleni monista ihanista päivistä, jolloin te olette olleet osa unelmaani suurperheestä!!!! Tämä työ, nimeltä äitiys on ollut myös henkisesti raskain työni. Opetustyössä en koskaan kokenut olevani täysi paska, mutta äitiydessä niitäkin hetkiä on tullut ajottain koettua vaikka kuinka on parhaansa yrittänyt. Välillä sitä vain on tullut oltua todella väsynyt ja kaukana siitä ihanne-äidistä, joksi itsensä joskus odotusaikana kuvitteli.

Jatkan tätä mukavaa ja mielenkiintoista työtäni perhepäivähoitajana toukokuun loppuun ja sitten alkaa uusia aika, joka on vielä yhtä sumua.


... Ensi viikolla juhlitaan meillä synttäreitä, joten lasten linnanneito-kemujen valmisteluja ja sen sellaista tiedossa....

Mukavaa viikonloppua! Tämä oli muuten kolmassadasensimmäinen postaukseni ; )




 


7 kommenttia:

  1. Olipahan mielenkiintoinen teksti! Pidän blogistasi kovasti.

    Jäi vaivaamaan tuo vaiheompelu. Mitä se tarkoittaa? Osaisitko antaa vinkkejä sunnuntaiompelijalle nuppineulattomaan elämään? ;)

    -Anu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaiheompelu on sarjatyönä tehtävää ompelua, jossa työn valmistusjärjestys on tarkkaan suunniteltu. Ompelija vain tekee, eikä mieti työvaiheita enää ommellessaan.

      Hakkimerkit eli kohdistusmerkit ommeltavien kappaleiden reunoilla nopeuttavat työskenteluä kummasti ja ommellessa käsin pingoittaessa työtä hakkimerkki hakkimerkiltä, nuppineuloja ei tarvita. Ne ovat vain tiellä ja hidastavat ompelua todella paljon. Lisäksi mulla on tapana pistellä niillä sormeen, joten ilman nuppareita ei myöskään tule työhön veritahroja.

      Poista
  2. OLETKO KUULLUT KILPAILUSTA : KÄSITYÖT ELÄMÄSSÄ http://www.xn--ksityelmss-q5agbc6x.fi/osallistu/lyhytelokuvakilpailu/

    INNOSTUISITKO OSALLISTUMAAN?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen kuullut, mutta kiitos tiedoituksesta!!!! Jospa tämä tästä kantautuisi myös muiden bloggareiden tietoon.

      Minä en aijo kilpailuun osallistua, sillä kuten tätä blogia lukevat olette huomanneet Graafinen ilmaisu ei kuuluu vahvuuksiini. Videostani tulisi tosi tökerö, kun emme mieheni kanssa hallitse nykytekniikkaa kovinkaan hyvin.

      Sinällään kilpailu oli mielenkiintoinen, mutta minulla ei ole laadukkaan videon tekoon tarvittavaa kykyä.

      Poista
  3. Olipa mukava lukea blogiasi,eräs kohta työhistoriastasi tuli lähelle.Myös minulla on lämpimät muistot Kempeleen tilkkupiiristä pankin kellarissa ja myös huovutuskurssista.Olit innostava opettaja,kiitos siitä.Ryhmä on edelleen osittain koossa.

    -Riitta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa, että muistatte minut!!!! Ja olet löytänyt blogini! Kerrothan blogiterveisiäni muillekin tutuille!

      Mä muistelen teitä kaikkia usein! Olitte ihania, taitavia ja niin hyvän tuulisia lämpimiä ihmisiä!!!! Ostettiin just alennusmyynnistä dia-skanneri ja alan tässä kevään mittaan siirtämään töidenne kuvia muistitikulle. En ole vielä uskaltanut aloittaa, koska itken varmaan ämpäreittäin kun kuvat tuovat ikäväni niin lähelle.

      Olen käynyt Oulussa kyläilemässä lähes vuosittain, mutta yhteenkään oppilaaseeni en ole koskaan törmännyt vaikka teitä oli kaikkinensa satoja.

      Poista
  4. Ainiin, pitää kaikille hehkuttaa... Arvontani voittaja vastasi yhteydenottooni synnytyssairaalasta! Heille oli syntynyt edellisenä paivänä tyttövauva. Arvatkaa oliko ihana palkita palkinnolla tuollaisessa tilassa oleva bloggari. Onnea Kesätuulia!!!!!!

    VastaaPoista

Olen iloinen jokaisesta kommentistasi!