sunnuntai 28. huhtikuuta 2013

Karkkia korinpohjalla


Näin vapun alla on kiva vähän herkutella värienergiaa. Tässä yksi postauspläjäys, jonka aloitin sadepäivänä, jolloin kaikki ympärillä näytti ankealta ja harmaalta. Ilokseni tytär pyysi tuolloin äidiltään omaa karkki-tilkkupeittoa ja harmaus muuttui väri-ilotteluksi.




Tekniikaksi peittoon valikoitui kaitalekniikka, jossa kaitaleet muodostavat silmälle korinpohjapunoksen. Meidän karkkipeitossamme tosin kankaat ovat niin sillisalaattia, että korinpohja-näkymä pitää kyllä pitkälti saada aikaan tikkauksin. Mutta näin se korinpohjateknikka kuitenkin vaihe vaiheelta toteutetaan:




Ommellaan kolme samaa sävyä olevaa kangassukaletta toisiinsa kiinni. Pätkitään suikalerimpsut haluttuun mittaan. Minä käytin 12 cm-mittaa.





Ommellaan keskusneliö kolmesta tilkusta koostuvan kaitaleen vasempaan yläreunaan niin, että ommel jatkuu vain keskusneliön puoleenväliin.


Ommellaan seuraava kolmen tilkun pala kiinni keskusneliöön ja aloituskaitaleeseen.


Sitten ommellaan seuraava kolmen tilkun väripala kiinni edellisiin.




Ja taas seuraava kolmen tilkun väripala ommellaan kiinni edellisiin. 


Viimeisenä ommellaan aloitussauma loppuun asti.


Tilkkutyö kannattaa ommella aina sarjatyönä eli ns. viiriompeluna. Tällöin työhön tarvittavat tilkut valmistuvat kuin kädenkäänteessä.



Jos työssä käyttäsi vain muutamaa kangasta korinpohjasidos näkyisi huomattavasti paremmin kuin tässä meidän jämätilkkutyössämme. Mutta vaikka tilkut olisikin näin kirjavaa sorttia, tikkauksilla saa korinpohjasidoksen näkymään, jos sitä haluaa. (Minä joutunen kyllä purkamaan muutaman tilkun, koska niiden väriraidat pomppaavat ihan silmille tämän kuvan perusteella.)


Tilkut voi myös "sotkea" sommitelmaltaan ihan sekaisinkin, jolloin peiton ilme muuttuu täysin erilaiseksi. Aika kiva, eikö?!

Meidän peitto jäi nyt tähän jamaan, koska aurinko alkoikin taas houkutella pihahommiin, joten tämä projekti jatkunee varmaan vasta kevät- ja kesähuumasta toivuttuamme tai jonain ikävänä harmaana sadepäivänä ; ). Lopulliseen tilkupeittoomme tulee 7 x 8 blokkia eli huomattavasti enemmän kuin näissä kuvissa. 

Ystäväni Katri P on työsti vuosia sitten tällä tekniikalla sinisen tilkkutäkin, jossa korinpohjasidos tuli hienosti näkyviin. Kuvaan peiton (jos saan) myös tänne esittelyyn, niin näette kuinka erinäköiset peitot voi syntyäkään samalla blogilla.

Tänään näimme muuten luontoretkellämme ensimmäiset sinivuokot ja punavuokot. Ihan mahtava fiilis!

Ihanaa vappuviikkoa ja kevätkauden alkua kaikille lukijoille!!!





perjantai 26. huhtikuuta 2013

Sponsorointia


Käsityöprojektejani on sponsoroitu tarvikkeilla viimeaikoina usaltakin taholta. Kiva niin, sillä siviilielämässä kaikki meneekin miinukselle niin, että rytisee. Tuntuu, että kotimme hajoaa kokoajan sieltä ja täältä. Kaikki säästöt ja palkat uppoavat kodin kunnossa pitoon tai autoon. Pah!




Lahtelaisen Sisustus Fanny -putiikin ihana Johanna ylläti minut antamalla askarteluihini kaksi kassillista askarelteluhuopaa. Huopa oli jäänyt kaupalla myymättä ja pyöri suotta liikkeen varastossa. Johannan toive oli, että minä keksisin siitä jotain kaunista ideaa täälläkin jaettavaksi.




Pyörittelin huopia käsissäni jonkin aikaa, kunnes ne alkoivat synnyttää ideoita.... voisiko huopanarua punoa, virkata, ommella, letittää....
























Parhaimmaksi ideaksi nousi juuttisydämisen huopalangan kutominen kangaspuilla. Tein siitä nyt vain Brion kangspuillani tälläisen pienen huopamaton Maileg -pupuille, mutta isommilla kangaspuilla näistä voisi kutoa  vaikka mitä. Kudonnan jälkeen vanutin maton pesukoneessa 60 asteessa. Siitä tuli tosi nappakka ja kiva!




Huopalevyistä ajattelin ommella syksyä ajatellen meille torkkuhuovan, mutta sitten minua pyydettiinkin pitämään Lahden Helluntai-kirkon Naistenpäivässä kahvitauon mittainen askartelutuokio, jonne suunnittelemaani ideaan huopa istui kuin nakutettu. Naistenpäivä on huomenna lauantaina.

Ajattelin työstää naisten kanssa lämpien ajatustenrasian maitotölkeistä. Rasiaan kukin nainen voi kirjoittaa lappusia onnenhetkistään. Kun harmitus iskee, voi rasian avata ja muistuttaa itseään omista onnenhetkistään.





Lahden Iskun tehtaanmyymälä ja lahtelainen Kangaskauppa Wexler sponsoroivat myös Naistenpäivän työpajaani. Isku lahjoitti pajaan megasuuren kassillisen työtuolien verhoilukangasta. Wexler sponsoroi askartelupajaani kulta- ja hopeakankaalla sekä pitsinauhalla. Mitä kaunein kiitos kaikille sponsoreille!!!! 


Toivottavasti pajastani tulee mukava ja naiset viihtyvät omassa päivässään. Ilmoittautuneita päiville ainakin on kuulemani mukaan ihan hirmuinen määrä.


Tähän loppuun vielä ihana puuvillalanka-yllätyspaketti, jonka sain ystävältäni Katri P:ltä ompeluprojektejani varten. Katri oli itse tehnyt mainosjulisteesta lankarasiankin. Kyllä maailma on täynnä suurisydämisiä ihmisiä!!!!

Mukavaa viikonloppua kaikille!

keskiviikko 24. huhtikuuta 2013

Liepuskoita, kankaanpainantaa ja vähän mustikkapiirakkaakin


Tänään meillä taas pidettiin lasten kanssa leivontapäivää. Aurinko paistoi nimittäin pienten päiväuniaikaan niin kauniisti, että päätimme järjestää pihavälipalakauden avajaiset itsellemme.



Leivoimme Emäntänä Olga (Olga Temonen) -kirjasta nopeita arkisämpylöitä spelttijauhoista (s.91).


No, jokin meni pieleen ja näistä tuli kyllä liepuskoja. Mutta himpuran hyviä kyllä! Hoitolasten piti tietysti saada viedä namiliepuskoja kotiinkin, joten askartelimmme niille Heli I:ltä lahjoituksena saaduista maitojauhepurkeista kauniit lahjapurkit.

(Huomatkaa kun tekee montaa asiaa yhtäaikaa; tuli sitten näihin kuviinkin Settipaja-tunnarit Neulanhaltijan sijasta, höh!)








Vanha lakana sai koristeeksi perunaleimasimilla painettuja sydämiä.




Näin hienoja liepuskapurkkeja lapset työstivät.


Ja niin pihavälipalakausi avattiin!


Leivottiin myös mustikkapiirakkaa ja siinä tohinassa sitten huomasin, että eihän meillä ole kananmunia. Niinpä keksin pikaisesti munattoman mustikkapiiraan ohjeen soveltaen Puputyttö ja Vohvelisankari -kirjan pikkukakkuset-ohjeita ja Olgan kirjan speltti-intiaanisokeri-ideologiaa ; ). Laitan ohjeen tänne, että löydän sen toistekin. Piirakka oli nimittäin ihan syötävän hyvää!!!!!!


Munaton mustikkapiirakka Neulanhaltijan tapaan

2 dl maitoa
1 tl omenaviinietikkaa
2,5 dl spelttijauhoja
3 rkl perunajauhoja
1 tl ruokasoodaa
0,5 tl suolaa
125 g leivontamargariinia
2 dl intiaanisokeria
1,5 dl mustikoita
1 rkl seesamin siemeniä

Sekoita maito ja etikka vatkaimella keskenään minuutin ajan. Vatkaa pehmeä margariini ja sokeri vatkaimella kuohkeaksi parin minuutin ajan. Lisää maitoetikkaseos margariinisokeriin. Vatkaa joukkoon myös keskenään sekoitetut kuivat aineet. Kaada taikina voideltuun piirakkavuokaan. Ripottele mustikat ja seesaminsiemenet piirakan päälle. Paista 175 C 20 min. Nauti yksin tai yhdessä : ).

maanantai 22. huhtikuuta 2013

Lämmintä ja suloista lonkkalastavauvalle




Taas yksi pussukka lähti uuteen kotiin pikkuista lonkkalastavauvaa lämmittämään. Aijempia pussukoita ja tietoa lonkkalastavauvan vaatetuksesta löydät mm. täältä.

Tein tämänkin pussukan fleesestä (Kangakauppa Wexler), kun se on näin viileällä säällä pussukoissa toimiva materiaali ja sitä löytää Lahdesta päivän varoitusajalla nopeasti. Nyt heitänkin kysymyksellä teitä lukijoita:

Tietääkö joku, mistä saisi tilattua hampputrikoota, bambutrikoota tai ohutta merinoneulosta näitä pussukoita varten?

Hamppu ja ohut merinoneulos toimisivat näissä loistavasti, sillä ovat lämmittäviä ja antibakteerisia luonnonmateriaaleja. Laittakaa linkkejä tuonne kommenttikentään, jotta nekin äidit, mummot ja kummit, jotka itse ompelevat lonkkalastassa oleville pikkuisilleen pussukoita löytävät linkit.



Pidetään vauvat lämpiminä : )!

sunnuntai 21. huhtikuuta 2013

Kuin Olgan kotona



En meinaa ehtiä koneelle enää lainkaan. Jotenkin tämä perusarki vie niin paljon aikaa nykyään. Kevään ihastuttavassa valossa ikkunamme loistavat järkyttävän likaisina tahmatassujen jäljistä ja puutarhan pikkusilmut vetävät puoleensa tuon tuostakin tarkistamaan, että onko kevät todellakin jo täällä. Ja se pyykkivuori.... Lapset pyörähtävät pihalla ja pian jokaikinen vaatekappale on mudan peitossa eteisen mattoja myöten.


Olen seurannut lasten kanssa Liviltä Olgan kotona -sarjaa. Sarjassa kaikki on niin ihanan kotoista ja kaunista. Juuri sellaista mistä minä nuorena neitosena haaveilin: Oma ruutuikkunainen talo maalla, osittainen omavaraisuus, paljon lapsia ja ei niin tiptop-koti.







Olgan ohjelman kautta olen tutustunut spelttiin ja intiaanisokeriin. Perjantaina leivoimme kirjastoretkellämme löytyneestä Emäntänä Olga (Olga Temonen) -kirjasta lasten kanssa viikonlopun kunniaksi intiaanipipareita. Hyviä oli ja kaksi pellillistä namipipareita meni hujauksessa. Hoitolasten vanhemmille ehdin säästää onneksi muutaman herkkupiparin tilkkupeiton jämäkankasta ompelemaani pikkupussukaan.



Saimme nuppupeittokeräykseemme ihanan lahjoituksen Maria H:lta Raahesta. Hän oli ommellut  seitsemän nuppupeittoa kotonaan ja pyysi saada lähettää ne meidän keräykseemme Päijät-Hämeen keskussairaalaan. Mitä kaunein kiitos sinulle Maria! Peittosi tulevat varmasti tarpeeseen!




Nuppupeittoja on muutaman ompelijan sormissa syntynyt joulun jälkeen tämän verran. Otan peittoja vastaan mielelläni myös yksittäisiltä kotiompelijoilta. Minuun saa yhteyden sähköpostitse: neulanhaltija@gmail.com. Ja kuten tarkkasilmäisimmät huomaavat, myös eräs ahkera talkoolainen on innostunut neulomaan muutaman nuppupeiton. Joten neulominenkin sopii, jos ompelu ei ole ominta osaamisalaa, mutta jämälankoja olisi yli oman tarpeen.

Minä karkaan taas pihahommiin... jätetään ne ikkunoiden pesut toiseen kertaan... Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille lukijoille!