Neulanhaltijalla ja siskollaan on lähes samanikäiset nuorimmaiset. Nyt tilanne kuitenkin on mitä ilmeisemmin muuttumassa, sillä siskon perheeseen odotetaan uutta pikkuista syntyväksi muutamien viikkojen sisällä. Kun vauvat aikoinaan vielä kasvoivat masuissa työsti Neulanhaltija kangasvarastoa siivotessaan (ja vähän kaverienkin jämätilkkuja hyödyntäen) molemille ensipeitot pienenpienistä jämätilkuista.
Peitojen malleiksi valikoitui miniatyyritalot. Toiseen peittoon koottiin kaikki sinisen sävyt ja toiseen punaiset sekä keltaiset. Kaikki tilkut käytettiin, mutta sinisiä oli hieman enemmän, joten sinisestä peitosta tuli himpunverran suurempi. Kummallakaan sisaruksella ei ollut mitään tietoa vauvojen sukupuolesta, joten ensimmäisenä syntyvä saisi valita kumman haluaa ja toinen ottaa jäljelle jäävän.
Malli peittoon pongattiin sillä erää tilkkutyökirjasta: Tilkkutöitä vauvoille , Gianna Valli Berti.
Kirja löytyi Suomalaisen Kirjakaupan alennusmyynnistä muutamalla eurolla. Siinä oli ja on yhä aika kivoja tilkkutyöohjeita ja etenkin lukuisia miniatyyritilkkutyömalleja.
Siskon vauva syntyi ensin ja osottautui suvun ensimmäiseksi tytöksi, joten punasävyinen peitto lähti tietysti heti sairaalaa kohden. Neulanhaltijan perheeseen jäi siis tämä sinisävyinen talvitalo-peitto ja talvi silloin kyllä olikin kun meidän pikku-emätämme syntyi iloksemme arktiseen pakkaspäivään.
Tässä vielä kuva siskon tyttösen peitosta.
Ja muutama lähikuva meidän peitosta...
Tälläkään kertaa siskolla ei ole mitään hajua tulevan pienokaisen sukupuolesta, joten jotain iloista unisex -kuosia on taas työnalla. Miniatyyritilkkuja on ainakin tulossa ja loppujen jämäkankaiden kierrätystä. Uuden peiton synnystä voitte lukea kunhan se ehkä viikonlopun ja ensiviikon aikana työstyy.
Tänään alottelemme ystävien kesken taas vuoden 2012 neulekokoontumisia, joten neuletöitäkin tulee taas blogattavaksi, kun vain saan niitä ensin valmiiksi.
Mukavaa viikonloppua jokaiselle lukijalle!
Voi miten ihania peittoja ja miten erilainen tunnelma on niihin väreillä saatu!
VastaaPoistaOnki sinulla kuinka paljon käsityömateriaalia varastossa kun tuosta vaan kaappaat kaapista aina materiaalit?
Onko sinulla erilinen työhuone jossa työskentelet tai materiaalien säilytysvarasto?
Minulla oli erillinen ompeluhuone kotonamme ennen kuin lapset valtasivat sen leluilleen ja pienille & liian suurille vaatteilleen. Viimeiset 3 vuotta olen ommellut "perinteiseen tapaan" olohuoneen ruokapöydällä.
PoistaKäsityömateriaalini mahtuvat kuitenkin vielä entisen ompeluhuoneeni kaappiin. Minulla on siellä kaksi lattiasta kattoon ulottuvaa vaatekaappia, jossa säilytän kankaita, villoja, lankoja, nappeja, nauhoja, kaavoja, käsityölehtiä jne. Eli kovin paljon kaapissa ei kutakin lajia tilanpuutteen vuoksi ole. Enkä muutoinkaan ole mikään käsityötarvikkeiden hamstraaja. Mutta perusmatskuja varastostani löytyy aina kuten kuminauhaa, paikkamateriaaleja, klassikkokankaita ja lankoja sekä huovutusmateriaalia. Jotain olen materiaaleista saanut lahjasi, jotain ostanut tarjouksista itse. Esimerkiksi klassisa tilkkutyöpuuvillakankaita minulla on kaksi pientä laatikkoa, joissa kutakin kuosia löytyy pieniä paloja. Keskiverto kangasostoni esim tilkkutöihin on 10 - 30 cm, sillä tykkään siitä, että samat kankaat eivät jäisi käytön jälkeen kummittelmaan kaappeihin tai yha uusiin ja uusiin töihin. Lahjoitan myös säännöllisesti käsityötarvikkeita Kontin kirpparille ... ja ostan sieltä sitten toisella kertaa niitä itselleni lisää ;).
Tällähetkellä ehdottomasti suurin ongelmani säilytysjärjestelmieni suhteen on valmiiden tuotteiden säilytys. Esimerkiksi sisustustyynyjä ja tilkkupeittoja meiltä löytyy kymmenittäin, huovutustuotteista puhumattakaan. Ne ovat tornina entisessä ompeluhuoneessani IKEAn muovilaatikoissa. Aijemmin säilytin niitä opetusluokassani, mutta nyt kun työskentelen kotona ne ovat täällä "ilonamme".
Olipa taas kaunis runo tuolla sivipalkissa tuosta unelmien elämisestä todeksi! Meillähän on todellakin vain yksi ainoa elämä!
VastaaPoistaKiitos!
PoistaOlen myös sitä mieltä, että koska meillä on vain yksi ainoa elämä siitä kannattaa tehdä itsensä näköinen! Olen liian usien lukenut lehdistä naisista jotka vasta 50 + jättisuuren asuntolainan maksettuaan ovat uskaltaneet toteuttaa haavaitaan ja unelmiaan. Ja siitä kuinka liian moni toteuttaa vielä aikuisenakin äitiensä tai isiensä tai jopa yhteiskunnan tms unelmia ja toiveita ja hylkäävät oman itsensä ja oman näköisen elämänsä. Minä yritän elää unelmiani todeksi jo nyt. Minun unelmiini kun ei kuulu jättisuuri näännyttävä asuntolaina ja toisten unelmien täyttäminen omalla uhrautumisellani.
Voi voi voi, tästä tuli taas tilkkukuume, ja kas kummaa, taas on toinen projekti päällä että tilkkukuume saanee taas siirtyä.... todella hyvin käy ilmi, miten kankaiden värityksillä saa ilmeen muuttumaan. Kerrassaan kauniita!
VastaaPoistaTosi kaunis ja koskettava runo, kiitos! Rustailetko noita johonkin runokirjaseen? Ja tuo punainen tilkkupeittomme on yhä 2-vuotiaallamme lähes päivittäin käytössä, kokee sen tärkeäksi ja raahaa mukanaan. Ikuinen, ikimuistoinen, kaunis ja lämmin lahja.
VastaaPoistaKiitos kommenteista!!!
VastaaPoistaMinäkin innostuin taas tilkkutöistä. Onneksi kangasvarastossa on vielä työstettävää!
...Neulanhaltijan runoja / mietelmiä löytyy pari käsinkirjoitettua kirjaa tuolta omasta kirjahyllystä. Ennen lapsia mietelmiä syntyi lähes päivittäin, nykyään harvemmin. Perimmäisten ajatusten ajattelu vaatii ympärilleen rauhaa sekä hiljaisuutta ja jostain kumman syystä meidän perheessä hiljaisia hetkiä ei juuri ole. Ja iltaisin lasten sammuttua sänkyihinsä, on omat aivotkin ihan kostuneita sahajauhoja täynnä... Mutta tarkoitus on alkaa kirjoittelemaan tänne pikkuhiljaa ajatuksiani elämästä, onnesta ja käsitöidenteon onnesta. Kiva kun ne ovat saaneet teiltä lukijoilta vastakaikua!!!