Puuleluja ja Maileg -hahmoja

Postaan nyt tässä näitä meidän lasten työstämiä upeita puuleluja. Ne testattiin heti Maileg -leikeissä ja hyvin toimivat. Ja esteetikon silmin... näyttivät myös niin niin kauniilta...

Minä työstin pikaisesti kuvauksia varten äiti pupu Maija-Stiinalle kesähatun mansikkahillopurkin kansihörhökkeestä. (Leikkasin kaksi reikää korville ja se oli siinä.) Pupujen retkitilkkutäkki on aijemmin toteutettu jämätilkkuprojekti.

Pikkupuput hurvittelivat autonlavalla... ja pikku hiirulaiset kelkkaílivat, vaikka lumesta ei ollut tietoakaan.

Söpöjä, eikö vain?

Puupalikoita ja puuleluja

Saimme tässä taannoin isältäni laatikollisen puupalikoita askarteluja varten. Nyt kun säät ovat ulkona mitä oivallisemmat puuaskareisiin, tartuimme lasten kanssa innolla toimeen.

Isäni teki joskus vanhimman lapsemme kanssa tälläisen Puuha Peten Nosse-auton, joka on pihaleluina ollut yksi suosituimmista.  Nostoveivikin on jo kadonnut autosta aikojen saatossa, mutta edelleen se on kaikille tosi tärkeä klassikko. Nyt päätimme työstää sille kavereita..

Ja niin pienet aivot sitten suunnittelivat ja kädet vasaroivat, porasivat ja sahasivat. Tyttäreni 2v työsti kelkan ja hoitopoikani 3 v lava-auton omien suunitelmiensa saattelemina.

Lapset maalasivat vielä upeat puutyönsä auringon keltaisiksi Ne kuvattiin tänään Mailegin pupujen ja hiirulaisten kanssa.. Isommat lapsemme työstivät myös omat puupalikkatyönsä. Kuvia tiedossa seuraavassa postauksessa.

Pontso jamälangoista virkaten

 

Ihanat, rentouttavat neuletapaamisemme hiipuivat kevään tullen olemattomuuteen. Surku! Koska minulla jäi neuletapaamisissa aloittamani jämälankapontso kesken, piti keksiä joku hyvä aika sen loppuun työstämiseen. (Itse asiassa pontsosta piti tulla ensin mekko tyttärelleni, mutta työn edetessä huomasin sen olevan mekoksi aivan liian painava, joten suunnitelmiin tuli pikkumuutos...)

Lapsemme pelaavat mielellään  lautapelejä. Etenkin esikoinen on ihan lautapelihirmu. Ja vielä jos pelissä käsitellään lukuja tai rahaa, sen parempi. Joulupukki oli huomannut tämän ja toi perheellemme lahjaksi Monopolin juhlaversion, jossa VISA vinkuu ja hotellin omistajat ryöstävät köyhät matkalaiset vararikkoon. Äitinä toimin kuten suomalainen "SuperMarjo", joka hyödyntää kaikki lastensa harrastusajat työnteolle. Niinpä minäkin virkkasin peleissä kuin vimmattu (Ja hävisin aina, olisi vissiin pitänyt keskittyä enemmän finanssitalouteen...)

Ja pikkuhiljaa pontso alkoihin saada muotoaan...

Lopulta innostuin työstämään pontsoa yömyöhäänkin, vaikka välillä uni olisi ollut huomattavasti fiksumpi vaihtoehto...

Mutta kolmen kuukauden näpertelyn jälkeen värien ilotulitus on viimein valmis : ) Ja niin omat kuin anopinkin jämälankakerät hupenivat mukavasti!

"Kiva tuli!" iloitsi Pikku-Hukkakin.

Päättelylangat siirsimme kortteihin.

Toivotan värienergiaa jokaisen lukijan tulevaan viikonloppuun!

Tarpeen tullen värjätään

Mummoni tapasi sanoa "Köyhän on keksittävä", kun rahat olivat vähissä, mutta jotain piti saada ruokapöytään tai päällepantavaksi. Meillä tämä lause on käytössä ahkerasti, kuten nytkin...

Nuorimmaisemme ihastui suunnattomasti Lahden Millan kaupassa  (Vesijärvenkadulla) sovittamaansa NoaNoan virkattuun boleroon. (Kuva yllä, kopsattu NoaNoa miniature High summer 2012 -katalogista)  Se oli kuin tehty hänen paitapuseronsa päälle. Se oli täydellinen tyyliltään ja laadultaan, kuten NoaNoan vaatteet yleensäkin... Äidin lastenvaatebudjetille boleron hinta oli tälläerää kuitenkin liian suolainen, vaikka käsinvirkatulle tuottelle hinta oli jopa edullinen. Oli pakko jättää bolero kauppaan, nukkua yön yli ja miettiä ihan oikeita tarpeita.

Itselleni löysin viikko sitten boleron Lahden Cetorin kirpparilta eurolla, joten lähes 50 x hinta tyttären bolerosta tuntui tässä elämäntilanteessa jokseenkin kovalta. Ja sen tiesin jo heti, että itse en myöskään boleroa virkkaisi, sillä minulla on kesken pontson virkkaus samaiselle tyttärelle. Joku muu keino saada haluttu asuste oli keksittävä.

Jostain kumman syystä nuorimmaisen kaappiin on ilmestynyt kirppareilta paljon erisävyisiä vaaleanpunaisia vaatteita ja äitelyyttä vähentämään innostuin bolerosta itsekin ihan tosissaan.

(Kuvan leggarit on tuunattu aijemmin ja esitelty täällä blogissa syksyllä 2011.)

Ja uskomatonta, mutta totta löysin samaisella kaupunkireissulla valokuvakehyksiä ostaessani Anttilan ALE-rekistä boleron 3€:lla!!! No, ei se ollut virkattu, eikä harmaan tai ruskea, eikä hihatkaan olleet lyhyet, mutta tuunaamalla siitä saataisiin vielä ihan kiva, siitä olin varma.

Muutama vuosi sitten löysin Kihniön kirpparilta jättipakkauksen Dylon tekstiilivärejä vitosella!!! Värinappeja hyödynnettiin sittemmin usein niin huovutus-kuin kirjontakurssieni yhteydessä, mutta edelleen niitä vain riittää ja riittää.  Nyt pesupalloon päätyi kaksi värinappia: vaaleanharmaa ja vaaleanruskea, jotta sävystä tulisi haluamamme.

Muutama ruokalusikallinen ihan tavallista suolaa & värinappien jauheet tyhjennettynä pesupalloon, märkä bolero, 60 astetta ja tuplahuuhtelu. (Boleron pesuohjeessa luki 30 astetta, mutta otin riskin) Ja onnistuihan se!

"Äiti, onko boleroni jo pian valmis?"

Yllätykseni bolerosta tuli niin onnistunut väriltään, että se asusti loistavasti myös kolmea tyttären mekkoa. Yksi mekoista pääseekin boleroineen tänään ensivisiitille päiväkerhon kevätjuhlaan. Alkuajatuksena oli lyhentää boleron hihat käsin T-paitamittaan, mutta pitkähihaisenakin se näytti niin hyvältä, että pidän sakset vielä kaapissa.

Kauan eläköön tuunaus!!!!

Valkoista pellavaa, pitsiä ja konekirjontaa

Olen ollut ahkera. Siivottuani muutama päivä sitten käsityötarvikevarastoni, olen nyt innoissani työstänyt kaikkia sieltä löytämiäni aarteita sekä syystä tai toisesta keskenjääneitä tuotteita valmiiksi. Siistissä varastohuoneessa on jopa mukavaa työskennellä : ).

Ensimmäiset rästityöt työstin vapaalla konekirjonnalla. (Ompelukoneesta poistetaan alasyöttäjän hampaat, langankireyttä löysennetään ja paininjalaksi vaihdetaan koneparsintajalka.)

Äitini minulle (kohta 40 v sitten) valmistama kastemekko kaipasi uutta nimeä helmaansa. Siskon pojan nimi kirjautui kaunokirjaimin vapaata konekirjontaa hyödyntäen kastemekkon helmaan muutamassa minuutissa.

Ompelijan kädet ovat siis ne jotka kirjontakehykseen pingoitettua kangasta kuljettavat. Neula toimii siis kynänä, lanka musteena. (Tämä luovuuden rajattomat mahdollisuudet esiin taikova tekniikka sopii jokaiselle ompelukoneajokortin suorittaneelle!)

Kun koneessa oli oikeat säädöt, työstin myös jossain hempeyden puuskassa itselleni maalaisromanttisen kesäpontson kaapista löytyneistä tarvikkeista.

Pontson ompelin Raijan Aitan (Mikkeli) pellavaharsosta yksinkertaisesti yhdistäen kaksi saumaa ja päärmäten reunat.

 

Romanttista tunnelmaa tuomaan kaivoin pitsilaatikkoni aarteet esiin. Ja surautin pontson täyteen pitsin palasia.

Tuli kyllä todella kiva pitsipontso, ainakin omasta mielestäni!

                

Toivotan romantiikkaa ja pitsejä myös jokaisen lukijan alkavaan viikkoon ; )

Ja kiitos kaikille lukijoille: 20000 lukuklikkauksen raja on ylittynyt! Kiva kun olette käyneet Neulanhaltijan luona kylässä! Tervetuloa toistekin!!!

Alkavalla viikolla viikolla tiedossa on kenties vaatetuunausta, virkatun pontson & tilkkutöiden viimeistelyä, nikkarointia, kesäleikkejä... ynm. Pysykäähän sivulla ; )