Pinoa ja leikkaa -tilkkutyön viimeistely

Ehdinpäs saada tämän postauksen vielä marraskuun puolelle, yes! Eikä edes tarvinnut yötöitä tehdä. Pinoa-Leikkaa -peitto merellisin tunnelmin on nyt siis valmis. Ja paitakankaatkin melkein tuhottu. Lopputilkuista syntyi muutama hirsimökki-blokilla tehty nuppupeitto, joista postaus joskus myöhemmin.

Peiton reunoja koristamaan applikoin paitakankaista muutaman lipun. Applikoinnissa en käyttänyt liimaliinoja,  koska halusin niiden "pullottavan" täkin pinnasta. Minulle poikkeukselliseen tyylliin siksakkasin applikaatiot ronskisti reunoiltaan.

Koska en halunnut täyttää koko reunaa lipuilla, päätin kirjoitella koneparsintatekniikalla reunoihin tekstin pätkiä. Ensin ajattelin jotain merellistä ranskaksi, sitten englanniksi, kunnen päätin, että nyt ollaan Suomessa ja meillä on oma oikein hauska kieli. Mitä minä sinne muita kieliä kirjoittelen, Suomen meriltähän tämä täkki ideansakin sai.

Laitoin peliin vähän huumoria ja kirjoitin lokki- aiheisia juttuja kuten "lokki laulaa, lokki nauraa" , "lokki liitää, lokki kiitää" jne. Ehkä hiukan lapsellisia, mutta minä olen hiukan lapsellinen...

Muutoin tikkasin peiton ihan vain tilkkujen saumoja pitkin. Enemmänkin olisi voinut tikata, mutta halusin peitosta kuohkean.

 Mukavaa marraskuun viimeistä päivää ja rauhallista joulukuuta kaikille!

Pinoa ja leikkaa -tilkkutyö

Olen nyt valmistamassa joululahjaksi tilkkutäkkiä serkulleni. Ihanaa taas ommella!!!!! Eilinen vatsatautini selättyi yhdessä päivässä, onneksi!

Valmistuksen alla oleva täkin olen työstänyt pinoa ja leikkaa -tekniikalla, jolla olen myös aijemmin valmistanut kuvassa olevan kynnysmaton.

Moni tilkkuilija tykkää tästä tekniikasta. Helpolla blokilla saa aikaan vaikeatekoisen näköistä pintaa.

Tekniikka menee näin:

Leikkaa tilkkupino samasta kohdasta halki.

Ompele halkaistut tilkut toisiinsa eri pareiksi. Silitä ja tee uusi pino.

Leikkaa taas uusi pino halki erisuuntaan äskeisen leikkauksen kanssa.

Ompele, silitä ja leikkaa tilkut joko neliöiksi tai suorakaiteiksi.

Alla kuva nyt työn alla olevasta pinoa ja leikkaa -tilkkutäkistä, joka on nyt tikkausvaiheessa. Ajattelin ensin tikkauttaa työn Töölön tikkauspalvelussa http://toolontilkkupaja.blogspot.fi/, mutta sitten päätinkin tikata työn itse, koska turkoosi reunakaitale tarvitsi mielestäni jotain extra-jippoa ehkä kirjoitusta tai applikaatiota, ja ymmärtääkseni tikkauskone ei voi sellaista tehdä, etenkään kun en vielä itsekään tiedä mikä jippo siihen tulee ; ).  

Mutta käykää ihmessä ihastelemassa Töölön tilkkupalvelun mahdollisuuksia, kyllä minäkin sinne vielä joskus työn tikattavaksi tekaisen...

Pinoa ja leikkaa -tilkkutyön ideointia

Ihana viikonloppu takana, mutta karu arki vastassa. Sairaistuin perheessämme viimeviikon riehuneeseen ärhäkkään vatsatautiin. Ug!

Olen aloitellut monia töitä, joita olisi tarkoitus postailla tänne valmistutuaan. Nyt näyttää kuitenkin sairastelujen myötä tulevan väistämättä muutaman päivän ompelutauko. Mutta tässä esimakua seuraavaa valmistuvaa työtä ajatellen. Työ on kesämuistoista syntynyt Pinoa ja leikkaa - blokilla työstetty tilkkutäkki (niistä ikiriittoisista miesten paidoista). Täkki paketoidaan joululahjaksi serkulleni, joka on avustanut minua vuosien ajan niin kankailla kuin käsityötarvikkeilla ja lasten vaatteilla. On tullut takaisin maksun aika ; ). Toivottavasti saaja tykkää lahjastaan! Olen yllärinä säilönyt sinne paloja hänen 17 vuoden takaisesta äitiysmekostaan, jonka hän antoi minulle vuosia sitten jatkojalostukseen laadukkaan kankaansa takia.

Peitto on nyt viimeisiä tikkauksia vaille valmis. Ja koska paitakankaita oli niin paljon, että vielä kahden ison tilkkutäkin jälkeen niitä jäi yli, ompelen niistä lopuista silpuista muutaman nuppupeiton PHKSiin. Mutta nyt tämä täti rientää takaisin petiin!

Yllä olevat kuvat Oulun nallikarista ja Kalajoen hiekkasärkiltä.

Kaulahuivi neulekoneella

Meidän 2,5-vuotiaskin täräytti neuloa 5-vuotiaan isoveljen avustamana kaulahuivin pyöröneulekoneellamme. Voi hitsi, äiti on ylpeä!  Ja oppikin meni hyvin perille, lapset bongailee nykyään neuletöitä ihan eri tavoin kuin ennen: "Äiti, katso tuokin on neuletta!"

(Oho, pikku-neulojan suu jäi pesemättä päiväkakaon jälkeen ...)

Ja tässä neulojamestari vielä isoveljen neulomissa säärystimissä. Voi, kumpa vielä tulisi lumi ja pikkupakkaset, että uudet asusteet pääsisivät käyttöön.
(Neidin muu garderobbi on poimittu Lahden kirppareilta muutamalla eurolla.)

Mukavaa viikonloppua! Minulla viikonloppu on taas erityisen mukava, koska pääsen pitkästä aikaa opettamaan!!! Jee, jee!!!! Käyn tempaisemassa Lahden seudun kehitysvammaisten tuki Ry:n kanssa lankagraffitteja, jotka ripustetaan Puut pakettiin -tapahtumassa 8.12.2012 Lahden torille Kauppahallin edessä olevaan lehmukseen! Ja nyt lähden 11 v synttäreille...

Kierrätyskoruja osa 4.

Tässä viimeisin kierrätyskorukurssituotokseni, jonka toteutin ihan oikeaan tarpeeseen. Minulla on nimittäin muutamat ihanat housut ja hamoset, joissa ei ole taskua avaimia varten. Lasten kanssa ulkoillessa käsilaukku avaimien takia on mielestäni ihan pöllöjuttu, kun käsiä tarvitaan koko ajan johonkin ihan muuhun kuin laukusta kiinnipitämiseen. Tämä koru saa nyt kätkeä avaimeni niinä kertoina kun käsilaukku ei sovi ulkoilumme henkeen.

Korun materiaaleiksi valikoituivat nahkapalaset sekä yksi rikkinäinen mummon perintönapeista aikoinaan ompelemani nappirannekoru.

Ompelin nappeja nahkaneulalla ihan fiilispohjalta nahkaläpyskään. Pintarakenteen rikkomiseksi sujautun joukkoon myös pari helmeä ja ruokorullaverhonnuppia. (Käytän huovutuksessa noita ruokorullaverhoja rullaukseen ja nupithan olisi siinä hommassa vain tiellä). Rannekkeen letitin nahkasuikaleista. Sitten kaksi nahkaläpyskää päällekäin ja nips, naps pistelin reunat kiinni avainaukoa lukkunottamatta.

Korusta tuli aika ronski, mutta jotenkin mun näköiseni. Tollainen nappitatuointi tyypille, joka ei ikuna ottais sitä oikeaa tatsaa ; ).

Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille lukijoille!

Kierrätyskoruja osa 3.

Tässä kolmas korusarjani, jonka tein kierrätyskorukurssilla. Tämä koru on tehty opettajan ideoiman solmunauhakorun pohjalta. Koruun olen kierrättänyt äitini jostain ulkomailta tuoman turkoosin kaulakorun, yksinäisiä nappeja sekä muutaman huopa- ja lasihelmen.

Koru sidottiin vahattuun pellavalankaan, jota saa tilattua Slöjd Detaljista.

Aika kiva kesäkoru vaikka valkoisen paidan kanssa. Lopuista vanhan korun helmistä syntyi vielä pieni rannekorukin.

Seuraava koruni onkin sitten taas ihan oman pääni tuotosta. Tai niinhän oli tämäkin,  ope vain ohjasi meille tämän tekniikan. Monet työstivätkin kurssilla juuri näitä koruja vanhoista rikkinäisitä helmistään ja simpukanpaloista.

Mukavaa vikonloppua!

Opettajan nimi oli muuten Jaana Kyllinen.

Kierrätyskoruja osa 2.

Tässä lisää kierrätyskorukurssin tuotoksiani : sormus ja hiuskoru.

Anoppini oli saanut joskus jonkun lehden tilaajalahjana helmikaulakorun, johon ihastuin. Käytin korua aika paljon, kunnes nuorimmaisemme katkaisi sen vuosi sitten sitä lainatessaan. Nyt helmet saivat käsissäni uuden elämän.

Ompelin helmet metallilangalla ilman mitään sen kummempaa suunnitelmaa sykkyrään. (Kiitos kaunis Annulle metallilangan sponsoroinnista!)

 
Sykkyrän yhdistin metallilangalla ommellen kiinni sormuksen reikäkupuun.

   Ja lopulta sormuksen taustarengas kiinni reikäkupuun. 

Aika hörhö tuli, mutta sai tullakin! 

Koska helmiä ja metallilankaa oli vielä jäljellä, työstin vielä samatta myttytekniikalla (kuten opettaja työtapaani huvittuneesti nimitti) hiuskorun sormuksen kaveriksi.

Koruun pääsi myös muuutama katkennut hopeaketjukin ja pari hopeista rakkauskirjelaattaa.

Renksu kiinni ja koko komeus joulua odottamaan.

Jos joku kierrätyskorukurssilla olleista naisista lukee tätä blogianai, niin oletteko kilttejä ja kerrotte minulle opettajamme nimen. Mulla on asian suhteen täysi muistikatkos, enkä löytänyt nimeä edes mistään netistä. Ope oli tosi kiva & kannustava ja olisi kohteliasta mainita hänetkin täällä koruesittelyssä.

Kierrätyskoruja osa 1.

Olin perjantain ja lauantain Wellamo-opistolla kierrätyskorukurssilla. Vähänkö oli ihanaa! Tosi puhelijasta väkeä, laadukasta omaa aikaa ja sain vieläpä tuotettua viisi uutta koruakin vanhoista rikkimenneistä koruista ja muista "rojuista". 

Tälläisten matskujen kanssa lähdin liikkeelle. Olisihan näitä kierrätyskoruja voinut kotonakin värkätä, mutta joskus on kiva päästä ryhmittymäänkin ; ).

Ensimmäisen koruni lähtökohtana oli rintarossi, jossa voisi olla hieman maalaisromanttista huminaa.

Ihan loistavaa oli se, että olin jättänyt valkoisen ompelulangan kotiin, eikä kurssilla ollut kellään valkoista lankaa. Niinpä sitten pistelin tyynesti valkoista brodyyria tummanruskealla helmilangalla reikäiseen korupohjaan....

Valkoinen brodyyri sai kaverikseen puuhelmiä...

.. ja vähän muutakin kuten kaksi päiväkirjan avainta (päiväkirjasta ei tietoa, oisko joskus murkkuiässä lentänyt saunanpesään) ja muutaman lasihelmen, pari kivisydäntä ja yhden paidasta napsastun niskalenkin.

Söpö, sanon minä.

Loppuhuipennuksena päätin uittaa korun viellä teessä, jotta brodyyri saisi antiikkipatinan. Ja siitähän tuli aika nappi! Seuraavissa postauksissa lisää korudesigniani. Oiskohan korumaailmassa uusi aluevaltaukseni? Ainakin niiden tekeminen oli tosi rentouttavaa ja kivaa!