Essumekko

Luontotäyteinen viikonloppu takana: metsäretki, pyöräretki, puutarhatöitä ja kalamarkkinoita. Ah, mikä määrä happea ja syksyn väriloistoa, aurinkoa ja tuulentuiverrusta.

Mutta mahtui tähän sunnuntai-iltaan pikainen ompeluprojektikin. Niin pikainen, etten edes malttanut hakea silitysrautaa kodinpuolelta työhuoneelleni.

Tyttären eskarissa on tiistaina valokuvaus... ja tsadaa.. en kelpuuttanut mitään tyttären vaatetta tulevaan kuvaan. Juhlavaatteet ovat liian juhlavia ja epäkäytänöllisiä, arkivaatteet taas... no vähän liian monta kertaa pestyjä. Kauppaan enkä kirpparille ennätä huomenna maanantaina mitenkään, joten päätimme loihtia jotain varastoistani löytyneistä materiaaleista.

Tyttäreni lempiväri vaatetuksessa on musta ja keltainen. Perinteinen pinkki käy housuissa, mutta ei paidoissa. Ei siis mikään tyypillinen tyttö. Kaikki hörhelövaatteet ja maalaisromanttiset pastelliunelmat saavat hänet voimaan huonosti, Parhaat vaatteet ovat tunikat, farkkuleggarit ja trikoopaidat. Raitavaatteet ovat mieluisia.

Nyt päädyimme musta-harmaaseen essumekkoon, johon tytär valisi yllätyksekseni sinisiä taskuja koristeeksi Marimekon iloinen mekon tyyliin.

Mekko valmistui sutjakasti reilussa tunnissa. Ilokseni siihen löytyi aika pieneksi huvenneesta vartastostani tyyliin sopivaa turkoosia kanttinauhaakin.

Iänkaiken vanha Huskylock toimi jälleen moitteettomasti. Myös blogiyhteityönä saatu Opal oli taas touhussa mukana.

Minun ommellessani tyttö itse askarteli askarteluhuovasta ja piippurasseista letteihinsä perhosia. Nämä kuulemma tulevat eskarikuvaan myös.

Ja tälläinen siitä sitten tuli. Tyttö oli itse hyvin onnellinen essumekostaan. Taskuja tuli seitsemän, yksi viikonjokaiselle päivälle. Essumekko sopii hyvin tytön rempseään tyyliin, hän kun rakastaa piirtämistä, maalaamista, muovailua, puissa kiipeilyä, kivien, kastematojen ja kotiloiden keräilyä sekä musisointia ja tarinoiden kerrontaa.

Mukavaa syksyä teille kaikille! Illat alkavat jo pimentyä, joten muistakaahan kaivaa heijastimet esiin.

Istunalustoja iltapäivätoiminnassa lasten kanssa

Hupsista heijaa, kuinka on  taas vierähtänyt aikaa viime postauksesta. Olen selkeästi muuttunut aktiivisemmaksi tuolla instagramin puolella #neulanhaltija -sivuilla kuin täällä blogistaniassa. Yhden kuvan lähettäminen on niin paljon joutuisampaa kuin kokonaisen postauksen teko. Mutta täällä taas, höpinät sikseen....

Olen ollut (ja olen yhä)  tutustumassa koululaisten iltapäivätoiminnan ohjaajien työhön. Työ on ollut mukavaa ja sopivan antoisaakin, sillä iltapäiväkerhossa jossa olen, käytetään löyhästi steiner-pedagogiikkaa. Olen siis saanut haastaa aivoni taas uudelle näköalalle ja olen tästä näköalasta aikalailla innoissani.

Tutustumiseeni kuuluu myös lasten ohjaamisen harjoittelu. Tässä postauksessa onkin kuvia istuinalustoista, jota ompelimme lasten kanssa tulevaa taidepainotteista metsäretkeämme varten,

Kankaina käytimme lahjoituksena saamiani (Kiitos kaimalle!)  huonekalukankaita ja lahjoituksena saamiani vanuja (Kiitos Johanna P!). Olin leikanut kankaat ja vanut jo etukäteen oikean kokoisiksi paloiksi, sillä kankaat olivat hyvin epämääräisen kokoisia paloja ja näin sain ne taloudellisella leikkauksella riitämään juuri ja juuri kaikille 22 lapselle. 

Olellisena osana koneompeluprojektiamme (josta lapset innostuivat todella paljon) oli myös yhteistyöni Husqvarna Vikingin kanssa. Syyskuun esittelytuotteeni on nimittäin pyöröohjain, jota käytimme lasten kanssa istuinalustojen tikkaamisessa.

Paininjalkana käytimme yläsyöttäjää, sillä se on mielestäni paras paininjalka (lastenkin kanssa) ommellessa. Jalka tassuttaa verkkaisesti ja on samanaikasesti tukevan oloinen. Ompelukoneena käytimme blogiyhteistyönä saamaani Opal -ompelukonetta, jonka jännittävä, helposti ymmärrettävä tietotekniikka puhutteli lapsia paljon. Ja joka oli myös helppo kuskata stroxien välissä omassa pakkauslaatikossaan pyörän tarakalla iltäpäivätoimintaan.

Ommellun työn kääntäminen oikein päin on lapsista aina yhtä hauskaa ja yllättävää.

Kuukauden Husqvarna Vikingin blogiyhteistyö-tuote on pyöröommelohjain. Se oli lasten mielestä ihan huippuvehje.

Ohjaimen käyttö perustuu metalliseen viivotinlevyyn ja nastaan, joka pitää ommeltavaa tuotetta paikoillaan.

Voi, olisittepa nähneet lasten innon alkujännityksen jälkeen, kun pyörylätikkaus valmistui istuinalustoihin kuin itsestään. 

Osa lapsista halusi vielä steinerläiseen tapaan työstää koneommeltuun istuinaluseen myös käsin ompeluja ja omaa persoonaa <3.

 Ihania lapsia. Ihania istuinalustoja. Ihana työpaikka.

Mukavaa syyskuuta kaikille! Nauttikaahan upeista säistä.

Pieni mutta tärkeä ompelutyö

Meille muutti uusi kannel. Sen sointi on niin kaunis, että voiisn kuunnella sen soitantaa koko ajan. Koska meille hankitaan kaikki soittimet käytettyinä on niissä aina myös pientä fiksausta minulle ja virittäjälle tehtäväksi. 

Tässä kanteleessa äänenvaimentimen pehmusteet olivat liian ohuet ja aikansa eläneet. Samanaikaisesti tytät kohelsi pihalla rikkoi housunsa, joten summa summarum tyttären sammarit päätyivät uusiokäyttöön tyttären kannteleen äänenvaimentimeksi.

Katselin konservatoriolla heidän hienojen konserttikanteleiden äänenvaimentimia ja huomasin niissä käytetyn usein samettia ja hyvinkin leveitä topattuja vaimennin pötlylöitä. (Enkö osaakin hienosti nämä termit... tässä selvinee nyt sekin, että minä en todellakaan soita tätä soitinta vaan tyttäreni). Tuollainen (yllä kuvassa) hieno konserttikannel meilläkin on sitten seuraavaksi hankinnassa. Jos siis sinä, lukijani, tiedät jonkun joka haluaisi myydän pois oman hyväkuntoisen konserttikanteleensa, niin otathan minuun yhteyttä. Meillä on nyt konserttikanteleen suurhaku päällä! Tällä kaunissointisella kotikanteleella pärjätään vielä tämä vuosi, mutta sitten on jo viisasta siirtyä tuollaiseeen monipuolisempaan konserttikanteleeseen.

Minä tekaisin esikuvia seuraten meidän kotikanteleeseen vakosametista ja muutamasta puuvillavanulepareesta kunnon hiljentimen, jonka liimasin kanteleeseen kontaktiliimalla.

Tälläinen siitä sitten tuli. Kylläpä se on mukavaa kun on samassa perheessä muusikko ja ompelija :).

Mukavaa syyskuuta teille kaikille. Muistakaa syödä paallllljjjjoon omenoita!