Ruokia Littlest Pet Shop -hahmoille

Olen ollut sairaana lähes koko syysloman ja sairastelukierre jatkuu nyt koko perheessämme. Joka ikinen päivä on joku kuumeessa, kurkkukivussa, yskässä tai muuten vain täysin voimaton.  Jotta elämä ei menisi pelkäksi lasten keskinäiseksi nahisteluksi tai virtuaalipelien pelaamiseksi, käytimme muutaman tunnin leikkiruokien askarteluihin ja kesän valokuvien liimailuun lasten albumeihin. 

Tässä kuvagalleriaa tekemistämme pikkueläinten leikkiherkuista.

Tälläisiä pikkuriikkisiä juttuja tällä erää. Näitä pikkuherkkuja tulen valmistamaan pikkutyttöjen kanssa tulevana viikonloppunakin minulta tilatuilla Littlest Pet Shop -syntymäpäiväkekkereillä. Muovailu on kivaa puuhaa, jota jaksaa vähän väsyneenäkin puuhata lasten kanssa :) . Massoina käytimme SoftClay -massaa ja Fimo -massaa.

Pysykäähän te terveinä!

Omat pikkutaiteilijani

Olen ollut kolme viimeistä päivää kipeänä. Ääni lähti ihan totaalisesti, huimaa ja pyörryttää. Jouduin ensimmäisen kerran jopa jättämään eilen nukketeatterikeikan väliin. Esiintyä kun ei voi jos ääntä ei tule kuin pihinänä. Tunnollinen työntekijä ja opiskelija sairastaa lomalla, näinhän se usein menee...

Lapset ovat olleet luovia äidin (ja isänkin) levätessä. Pleikkapelaamisen ja elokuvien katselun ohella he ovat säveltäneet pienolla omia sävellyksiään, soittaneet kanteleella joululauluja ja piirtäneet läjäpäin piirroksia. Luovuus herää kukkaan kun on tylsää. Etenkin kun sunnuntait ovat meillä pikselipelittömiä päiviä. Päivä oli lapsille toooosiiiiii pitkä.

Äidin nukkuessa ja isän korjatessa oppilaidensa kokeita työhuoneellani, oli vanha-astiakaappimme saanut kavereita kylkeensä. Onneksi lapsemme ovat aina olleet niin fiksuja, että piirrokset ovat menneet aina papereihin, eivät huonekaluihin tai seiniin sellaisenaan.

Minusta lasten kädentyöt ovat aina olleet ihastuttavia. Ripottelen niitä onnellisena ympäri kotiamme. Jotkut viipyvät näytillä pidempään, toiset lyhemmän aikaa. Mutta kaikki pääsevät esille ainakin hetkeksi.

Kun olin kuvaamataidon ja käsityön opettajana peruskoulussa, kertoivat monet lapset ja nuoret, että heidän vanhempanasa heittävät aina lastensa kässä- ja kuvistyöt suoraan roskiin tai takkaan. Ne eivät sovi sisustukseen, lapset sanoivat. Todella surullista. Erittäin masentavaa. Innosta siinä sitten lasta muotoiluun, suunnitteluun ja sommitteluun, kun kotona kädentaitoja ja niiden harjoitteita ei arvosteta yhtään.

Tämäkin ryijy eteisen seinällä syntyi keskimmäisen lapsemme kaksi-vuotiaana tekemästä maalauksesta. Jonkin mielestä maalaus voi olla pelkkää suttua, Minusta se on upea. Sen nimi on "Hevosenkenkiä ja omenoita". Minä tein siitä ryijyn, jotta lapset ymmärtäsisivät, että kaikki mitä he tekevät ja luovat, voi olla sysäys seuraavaan projektiin.

Nuorimmaisemme aiemmin täällä jo esittelemäni kirjaprojekti on myös edennyt. Nyt kaikki maalaukset kirjan kuvituksiksi on nyt tehty ja kirja on graafikon taittokäsittelyssä. Minun taitoni tyttären kirjoittamien tekstien liittämiseksi kirjan kuviin olisi ollut aivan onneton: Leikkaa-liimaa-kopioi-menetelmä. Parempi siis luottaa ammattilaiseen, jolta tälläinen taitto sujuu hetkessä ja jälki on kaunista.

Tälläisiä kuvia kirjaan on tulossa. Aika ihania, eikö? Ja kaikki 5-vuotiaan itse tekemiä. Kun elämässä on tarpeeksi "tylsää" ja "köyhää", herää luovuus kukkaan! Tätä kirjaprojektia on nyt työstetty suunnilleen kuukauden päivät. Kärsivällinen, asialleen omistautuva neiti, tuo meidän nuorimmainen, täytyy sanoa.

Pysykäähän terveinä!

Kukonaskeleita ja piilovetoketjuja

Näin syksyllä on kiva sisustaa kodista lämmin pesä. Sisustuslehdet kuuluttavat kovasti musta-valkoisen trendikkyyttä ja nyt minäkin tartuin siihen väripariin ihan sattumalta.

Löysin vahingossa Pelastusarmeijan kirpputorilta käyttämättömän 2 m x 1,4 m -palan huippulaatuista kukonaskelkuvioista villakangasta. Hinta 6 €. Eihän sitä voinut sinne jättää, kun kankaan ylellisyys hiveli käsiä. Mitä kaikkea tästä keksinkään? Hame, tyynyjä, mekko....

Kotoa varastoistani löytyi muutama pitkä piilovetoketju ja Husqvarnalta blogiyhteistyön merkeissä saamani läpinäkyvä piilovetoketjujalka. Kangasta oli siis päästävä heti työstämään ainakin sohvatyynyiksi.

Tämä käyttämäni paininjalka sopii kaikkiin Husqvarnan ompelukoneisiin. Ihan ensiksi huolittelin tyynynpäällisten reunat vanhalla Huskylockillani. On kuulkaas aika muumio jo tämä saumurini, mutta toistaisesi on vielä toiminut huolittelijana varsin mainiosti. Olen ostanut sen v. 1993 käytettynä.

Olen usein yllättynyt ompelevien ihmisten kanssa jutellessani, että piilovetoketju on monelle vieläkin tuntematon asia. Itse käytän sitä aina kaikessa missä sen käyttö vain suinkin onnistuu: housuissa, hameissa, mekoissa, tyynyissä jne.

Piilovetoketju on ikäänkuin nurinkurinen vetoketju. Lukko- ja ketjuosa ovat toistensa vastakkaisilla puolilla. Ommellessa ketjuosa käännetään varovasti sormella "auki". 

Piilovetoketju ommellaan aina avoimeen saumaan eli ennen sauman yhteenompelua. Ommellinja on aina aivan piiloketjun juuressa!

Olen ommellut tähän asti aina piilovetoketjun ihan tavallisella paininjalalla ruksutellen ketjun päällä. Voi, vietävä kuinka helppoa olikaan nyt työstää piilovetoketjut niille erityisesti suunnitellulla paininjalalla!!!! Ei se vaikeaa ollut ennenkään, mutta kyllä minä aina jouduin ainakin kaksi ommelta tekemään, että ompeleet kulkivat varmasti aivan ketjun juuresta. Nyt vain viheltelin musiikin tahdissa (työhuoneellani soi aina musiikki) ja ommellinja pysyi koko ajan oikeana. Mieletön vehje!!!

Kun ketju oli ommeltu molemmilta reunoiltaan kiinni tyynynpäälliseen, ompelin tyynyn kaikki reunat yhteen. Ompelun aloitin piilovetoketjuompeleen loppukohdasta.

Näin siistiltä piilovetoketjun pitää näyttää valmiissa tuotteessa. Ketjusta ei saa siis näkyä muuta kuin lukko.

Uusien kukonaskeltyynyjen sisälle työnsin vanhat jo nyppääntyneet huopatyynyni, jotka valmistin joskus tämän blogin alkuaikoina.




.. ja lastenhuoneen vanhan Caesarin kruunu -tilkkublokkityynyn. Uudet tyynyt tulevat muuten sopimaan aika makeasti myös tikkauksessa olevan musteläiskätäkkini kanssa. Jipii!

Tältä olkkarin sohvapesämme nyt näyttää. Sinne on tullut iloinen syksyn ruska-aika.

Nuo herkulliset oranssit käsinkudotut (myös täysin käyttämättömät!) aikuisten kokoiset huovat löysin myös tänä syksynä samaiselta Pelastusarmeijan kirpputorilta Lahden Vesijärvenkadulta 4,5 €/kpl. Eihän niitä voinut sinne jättää. Tuoksuivatkin niin puhtailta ja ovat hurmaavan lämpöiset.

Kuten kuvista voi päätellä. Meillä rakastetaan raitoja, luonnonmateriaaleista valmistettuja käsitöitä ja värejä. Kuvien raidallinen virkattu villapeitto ja raskausaikojeni raitasukkahousuista ommeltu raitatilkkupeitto ovat syntyneet myös tämän blogin alkuaikoina. Ne ovat olleet vuosien myöstä hyvin ahkerassa pidossa.


Ja loppuun vielä muistutus:

Mukkulan kirjaston vitriinissä on esillä lokakuun ajan näyttelyni muotoilemistani kirjalaukuista. Näyttely auki kirjaston aukioloaikoina. 

Huomenna illalla 13.10 klo 17-20 Neulanhaltijan työhuone on Lahden Ristinkirkossa Kirjastoretki nukketeatteri-standin kanssa. Ristinkirkossa on tuolloin kaikille kasvattajille avoin luento- ja keskustelutilaisuus Satujen ja tarinoiden kautta lukemisen iloon - Lukutaito avaa kaikki ovet.