Omat pikkutaiteilijani

Olen ollut kolme viimeistä päivää kipeänä. Ääni lähti ihan totaalisesti, huimaa ja pyörryttää. Jouduin ensimmäisen kerran jopa jättämään eilen nukketeatterikeikan väliin. Esiintyä kun ei voi jos ääntä ei tule kuin pihinänä. Tunnollinen työntekijä ja opiskelija sairastaa lomalla, näinhän se usein menee...

Lapset ovat olleet luovia äidin (ja isänkin) levätessä. Pleikkapelaamisen ja elokuvien katselun ohella he ovat säveltäneet pienolla omia sävellyksiään, soittaneet kanteleella joululauluja ja piirtäneet läjäpäin piirroksia. Luovuus herää kukkaan kun on tylsää. Etenkin kun sunnuntait ovat meillä pikselipelittömiä päiviä. Päivä oli lapsille toooosiiiiii pitkä.

Äidin nukkuessa ja isän korjatessa oppilaidensa kokeita työhuoneellani, oli vanha-astiakaappimme saanut kavereita kylkeensä. Onneksi lapsemme ovat aina olleet niin fiksuja, että piirrokset ovat menneet aina papereihin, eivät huonekaluihin tai seiniin sellaisenaan.

Minusta lasten kädentyöt ovat aina olleet ihastuttavia. Ripottelen niitä onnellisena ympäri kotiamme. Jotkut viipyvät näytillä pidempään, toiset lyhemmän aikaa. Mutta kaikki pääsevät esille ainakin hetkeksi.

Kun olin kuvaamataidon ja käsityön opettajana peruskoulussa, kertoivat monet lapset ja nuoret, että heidän vanhempanasa heittävät aina lastensa kässä- ja kuvistyöt suoraan roskiin tai takkaan. Ne eivät sovi sisustukseen, lapset sanoivat. Todella surullista. Erittäin masentavaa. Innosta siinä sitten lasta muotoiluun, suunnitteluun ja sommitteluun, kun kotona kädentaitoja ja niiden harjoitteita ei arvosteta yhtään.

Tämäkin ryijy eteisen seinällä syntyi keskimmäisen lapsemme kaksi-vuotiaana tekemästä maalauksesta. Jonkin mielestä maalaus voi olla pelkkää suttua, Minusta se on upea. Sen nimi on "Hevosenkenkiä ja omenoita". Minä tein siitä ryijyn, jotta lapset ymmärtäsisivät, että kaikki mitä he tekevät ja luovat, voi olla sysäys seuraavaan projektiin.

Nuorimmaisemme aiemmin täällä jo esittelemäni kirjaprojekti on myös edennyt. Nyt kaikki maalaukset kirjan kuvituksiksi on nyt tehty ja kirja on graafikon taittokäsittelyssä. Minun taitoni tyttären kirjoittamien tekstien liittämiseksi kirjan kuviin olisi ollut aivan onneton: Leikkaa-liimaa-kopioi-menetelmä. Parempi siis luottaa ammattilaiseen, jolta tälläinen taitto sujuu hetkessä ja jälki on kaunista.

Tälläisiä kuvia kirjaan on tulossa. Aika ihania, eikö? Ja kaikki 5-vuotiaan itse tekemiä. Kun elämässä on tarpeeksi "tylsää" ja "köyhää", herää luovuus kukkaan! Tätä kirjaprojektia on nyt työstetty suunnilleen kuukauden päivät. Kärsivällinen, asialleen omistautuva neiti, tuo meidän nuorimmainen, täytyy sanoa.

Pysykäähän terveinä!