keskiviikko 31. heinäkuuta 2013

Vanhoja kirjoja



Pidän kirjoista. Koko perheemme pitää. Rakastamme sanoja, tarinoita, runoja, vitsejä... Minä pidän myös kirjojen visuaalisuudesta, kaunis kirja on kuin koru.


Eilisellä kirjastoreissulla sain käsiini kirjakierrätykseen joutuneita asiakkaiden lahjoittamia vanhoja kirjoja. Monet kirjoista oli kirjoitettu venäjäksi. Kirjojen kannet olivat kangaspäällysteisiä ja sivut kauniisti kapitelinauhoin sidotut. Ne tuoksuivat puhtaille, vaikka olivat vanhoja. Monet oli painettu 1950-luvun tienoilla. Poimin mukaani niistä muutaman. Syksyllä aijon pitää ainakin yhden kurssin, jossa kierrätämme kirjoja. (vink, vink!)








Minähän työstin tuossa taannoin yhdestä paljon palvelleesta vanhasta kirjasta valokuvakehyksen. Nyt kateni työstivät ilman eritystä suunnitelmaa tuunausta vähän pidemmälle. Annoin mattoleikurin viiltää sivuja ja ompelukoneenkin hurista.



Punaiset Maariankämmekät syntyi uudestaan....




... Kirjasta tuli hiljaisten hetkien kirja. Kun pientä kanpea kääntää ilmoille helähtää Kummisetä elokuvan "...kun puhut rakkaudesta hiljaa kuiskaten...." -melodia. Olen enemmän kuin tyytyväinen. Ideaa pitää jalsotaa eteenkin päin...

Täältä  löydät upeita kuvia muista tuunatuista (altered book) kirjoista, jotka eivät ole (todellakaan!) minun käsialaani.





torstai 25. heinäkuuta 2013

Piirroksia ja marjaretkiä

Viimepostauksesta on touhuttu taas vaikka jos mitä. Suut ovat sinisinä mustikoista ja hampaan välit täynnä vadelman siemeniä. Metsä tarjoaa taas perheellemme koko talven vitamiinit. Onneksi on suvulla mökkejä, joita voi kiertää marjakorien kera kunnon apajien perässä. Lapset ovat meillä useimmiten marjametsissä mukana (he jopa pyytävät itse päästä mukaamme!), mutta joskus marjamaasto on niin hankalaa lyhyille jaloille, että pienempien pitää jäädä piirtelemään mökeille. 


Mustikoita on tänä vuonna ihan tolkuttomasti ja ne ovat suuria kuin pensasmustikat ikään. Niitä on todella ilo kerätä!





Piirtäminen on nyt IN kaikilla lapsilla ja serkuilla myös. Paperia kuluu nippukaupalla ja paitoihinkin sai piirtää sadepäivänä ihan luvan kanssa. Ylemmässä kuvaparissa paitaa koristaa oma kuva ja kättä pramea nappikoru. Alemmassa kuvaparissa paidassa seisoo Peppi Pitkätossu ja sängyssä nukkuu Herra Tossavainen. Molemmat 3-vuotiaiden pikkuneitien kädenjälkeä.


9-vuotias poikani on erikoistunut nyt arkkitehtinä. Unelma talojen pohjapiirroksia syntyy tuon tuostakin. Taloista löytyy niin rentoutumishuone kuin turvahuonekin : ). Ompeluhuonetta unohtamatta!


Marjan poiminnan ohella olen työstänyt taas puutöitä. En löytänyt mistään työtilaani ompelulankatelinettä. Niinpä päätin työstää ne itse mökillä isäni nikkariverstaalla. Itseasiassa niitä syntyykin kaksi, kun toisesta teen seinälle laitettavan ja toisesta pöytämallin. Vähänkö puutyöt on kivoja! Etenkin kun isältä löytyy materiaalia ja kunnon koneita niitä varten.


Makoisaa marja-aikaa itse kullekin!




sunnuntai 21. heinäkuuta 2013

Piiperryksiä sadepäivän iloksi


Sataa, sataa, ropisee....

Lapset ovat olleet sadepäivän iloksi vauhdikkaita - vanhemmat eivät. Eilen viimeiseen asti nuoltu ja siivottu koti on muutaman lelukaapin tyhjennys- ja majanrakennusleikin jälkiltä vain haalea muisto. Jotta lapsille jäisi jotain muutakin muistoa kuin siisteydestä nalkuttava äiti, oli minun päästettävä höyryjä pitkästä aikaa piiperryskäsitöiden parissa.




Sain tässä taannoin siskoltani ihastuttavia potretteja hänen lapsosistaan. Minulla ei kuitenkaan ollut kuviin sopivia kehyksiä varastoissani, joten tänään askartelin ne. Muistatteko vanhan kirjan, jonka sivuista olen työstänyt jos jotakin? Nyt hyvin palvellut kirja sai uuden elämän valokuvakehyksenä. Yksinkertaisien vanhanajan kehyksien valmistamiseen ei tarvinnut kuin 5 minuuttia aikaa, mattoleikkurin, pitsinauhaa ja tipan liimaa. 


Kehysaskareiden ohella sain toimia tänään nalle-kirurgina.



Tyttäreni löysi tämän jonkun pikkuserkkunsa hylkäämän hellyyttävän käsiviallisen nallen setäni luota ja toi sen kotiimme lelusairaalaan. Olen joskus työstänyt ja korjannut nalleja enemmänkin, joten varastoistani löytyi nallelle uusi nivel. Jotta nivel voitiin korjata, piti nalle ensin nukuttaa ja ratkoa sen käsi- & selkäsauma auki.



Vanujen tyhjentämisen jälkeen, nallelle kiinnitettiin uusi kolmiosaoinen muovinivel sekä täytettiin nalle uudelleen vanulla napakaksi. (Niveliä voi ostaa mm. Sinellistä.)



Ja niin nalle tuli terveeksi ja voi kuinka hyvänä sitä loppupäivä pidettiin. Nimekseen nalle sai Jasmiini, setäni pihalla tuoksuneen Jasmiini-pensaan mukaan.





Minullekin tuli hiukan parempi mieli, kun sai jotain näkyvääkin aikaan. Katoinkin sitten hymyssäsuin perheelle sadepäivän kahvikestit ensikertaa siihen pikuhiljaa valmistuvaan uuteen työtilaani.



Paljon on vielä muutosprojektissamme kesken. Puuttuu ainakin vielä yksi ompelupöytä, sähkötyöt, valaisimet, pari baarijakkaraa tuolle korkeammalle leikkuupöydälle sekä muutama pienehkö maalausurakka, mutta paremman puolella jo ollaan. Laitan tänne kunnon kuvia sitten kun projekti on valmis ja on tupareiden aika : ). Toivottavasti sinäkin pääset jollekin tulevaisuudessa työtilassani järjestämälleni käsityöillanvietolle : ). Käsitöiden tekeminen yhdessä on niin älyttömän palkitsevaa ja kivaa ajanvietettä!!!!

torstai 18. heinäkuuta 2013

Puutöitä ja kudontakehyksiä hunajakennoista



Muistatteko vielä sen mehiläiskennolaatikoista kokoamani käsityötarvikehyllyn? Projektinani on nyt mehiläiskennolaatikoiden hunajakehyksien työstäminen kudontakehyksiksi.




Jokaisessa mehiläiskennolaatikossa on 10 hunajakehystä. Nuukana kierrättäjänä päätin työstää niistä kudontakehyksiä lasten kudonnaisia varten. Kehikkoja on vaatimattomasti 7 x 10 = 70 kudontakehykseen ; ).


Isäni on taitava nikkari ja hän jeesasi minua kudontakehysten loimipuiden työstön kanssa. Saman aikaisesti poikamme työstivät omatoimisesti puutoitä jamärimoista.




Herrat Laser-Käsi ja Pistooli-Agentti.





Ihan hyvin toimivat. Toivottavasti saan tulevina vuosina työstää näillä usean lapsosen kanssa omia pikku-kudonnaisia nukketaloihin, barbeille ja vaikka pannualuseksi äidin, kummin ja mummin ruokapöytään.




Sinivalkoisia terveisiä sadepäivien iloksi teille kaikille!



keskiviikko 10. heinäkuuta 2013

Korinpohjaa ja ruusuja tilkkuillen


Minun piti tänään postata jotain aivan muuta, mutta yllätyksekseni löysinkin koneeltamme kuvia, joita olin ottanut tänne postattaviksi jo keväällä. Joten tässä nämä nyt ovat.

Muistatteko sen korinpohjatilkkutyön, jotta teen tyttärellemme? Se on yhä kesken, mutta ystäväni Katri P oli työstänyt samalla tekniikalla valmiin peiton, joka nyt näissä kuvissa komeilee.





Peitto oli täydellistä työjälkeä, kuten Katrin työt yleensäkin, mutta kuten kuvista huomaatte korinpohja-kuosi ei tässäkään peitossa tule hyvin esille. Yksi tilkkublokkpitäisi sisältää neljää eri väriä, kunkin neljän värin kolmessa eri sävyssä. Ja keskusneliö pitäsi olla selkeästi eri väriä / sävyä muiden tilkkujen kanssa.


Minun peitossa värejä on neljä, mutta ne ovat sävyvaihteluiltaan liian suuria, jotta silmä näkisi peitossa korinpohjaa. Ei mennyt putkeen sommittelu kummallakaan. Mutta kivoja peittoja silti, eiks vain? Tilkkutöiden suurin viehätys mielestäni onkin juuri se kuinka sama blokki voi saada ihan erillaisia sommitelmia ja tunnelmia aikaiseksi. Ehkä joskus vielä työstän ihan oikein toimivan korinpohja-tilkkutäkin : ). Mutta nyt tämä keskeneräinenkin pitäsi ensin työstää valmiiksi. 

Minun korinpohjatilkkutyöstäni kuvia löytyy mm. täältä.


Tässä kuva Katrin peiton tikkauksesta täkin nurjalta puolelta.


Ja loppuun vielä kuva peitosta, jonka tein vuosia sitten anopille. En voi vieläkään uskoa, että peitto on minun käsialaani, sillä en ole koskaan muulloin laittanut peittoon mustaa väriä - se vain ei ole minun juttuni. Tässä peitossa se kuitenkin toimi ja  tekee mielestäni peittoon sellaisen japanilaisen vaikutelman.


Tilkkuiluni odottaa nyt itseään. Työhuoneprojekti on vielä sen verran kesken, ettei sinne viitsi tilkkutöitä levittää.


Mukavaa heinäkuuta kaikille!