Raitaa -tilkkutyö edistyy

Kaffe Fassetin kankaista valmistamani Raitaa -tilkkutyö on edennyt tän kesänä mökkeilyjemme aikana verkkaisesti. Ranteeni jännetuppitulehdus laittoi ompelulle pisteen joksikin aikaa. (Marjojen keruuseen rannevika ei ole vaikuttanut, sitä kun ei voi lykätä tuonemmaksi...)

Laitan tämän tilkkutyöpostauksen tänne tänään muistuttaakseni teitä Tilkkuvirroista, jotka ovat ponkaiseet muutama päivä sitten Virroilla käyntiin. Meilläkin olisi tarkoitus käväistä katsomassa näyttelyt tässä jokupäivä.

Tarkoitukseni on laittaa pikkuriikkisiäkin tilkkuja myöten kaikki työhuoneeni Fassetin tilkut tähän täkkiin, joten olen ommellut pikkutilkkusälästä raitoja niin työn oikealla kuin nurjallekin puolelle. Ompelukoneina ovat toimineet äidin vanha Singer ja anopin vanha Husqvarna. Työn tikkauksen teen sitten syksyn pimeinä sadepäivinä omalla koneella omalla työhuoneellani.

Ompelen mökeillä aina pihalla. Samalla lapset piirtelevät, askartelevat, lukevat kirjojaan tai uiskentelevat valvovan silmäni alla.

Tämä on minun kesääni parhaimmillaan... 

Tämän Raitaa -tilkkutyöni väliin laitoin ensimmäistä kertaa puuvillavanun oloista polyestervanua. Todella kevyttä, mutta tukevaa. Ostin sitä Wexleriltä Lahdesta, joka harmikseni on lopettamassa toimintaansa. Harsin työn kauttaaltaan kolmikerroksiseksi. Tikkaan työn kahdessa osassa, tikkausta helpottaakseni.

Raitaa -täkki harsittuna kahdessa osassa päällispuoleltaan.

 Ja sama homma täkin takapuolelta.

Herkullista heinäkuun loppua kaikille!

Huopatossuja metsänväelle ja hiirulainen heille kaveriksi

Nukketeatterini syksyn kiertuetta varten on taas edistynyt. Metsänväki on saanut jalkaansa huopatöppöset ja ystäväkseen pikkuisen huopahiirulaisen. Tarinakin on alkanut rakentua pöytänukketeatteriini pikkuhiljaa rekvisiitan synnyn myötä. Minulla nukketeatterien tarinan ja rekvisiitan suunnittelu kulkevat aina käsikädessä, kumpikin tukee toistaan, eikä kumpaakaan suunnitella ilman sattumaa ja yllättäviä kirppislöytöjä, joille minun projekteissani on suuri tilaus.

Minä nautin niin tästä pihalla työskentelemisen mahdollisuudesta. Huovuttaessani lapset pelaavat kavereineen, aivan selkäni takana oman pihan "stadiniolla" jalkapalloa, hoitavat virtuaalilemmikkejään ja höpöttävät hellyyttäviä tarinoitaan. Onni on ... oma piha!

Tälläistä tällä erää. Nautinnollista kesää ja käsillätekemisen riemua teille kaikille!

60-luvun tuolin uusi elämä

Tässä postauksessa esittelen anoppini vanhan tuolin, jonka entisöin mökillä sadekuurojen välissä. Olemme tehneet kotona tilamuutoksia ja rakensimme sermin avulla pienen konttoritilan olohuoneeseen. Uusi (vanha) tuoli istui sermin ja tiikkilipastomme eteen kuin se olisi siihen luotu.

Ryhdikäs 60-luvun tuoli oli ollut vuosikymmenet hieman heikossa kunnossa pihavaraston perällä. Tänä kesänä se puhutteli minua korjaamaan itsensä kuntoon. Ja minuahan ei tarvinnut kauaa houkutella : ).

Purin tuolin vanhat päälliset pois ihaillen samalla suomalaisen järvimaiseman kauneutta.

Laiska äiti käyttää myös aina lapsityövoimaa kun mahdollista....

Verhoilukankaan ostin Iskun tehtaanmyymälästä Lahdesta. Samalla kankaalla päällystin myös konttorin sermin. Kangas maksoi ruhtinaaliset 5 € metri. Tuoliin kangasta kului 1 m.

Mieheni käsitteli tuolinjalat varastosta löytyneellä värittömällä Osmolla.

Muutamia niittejä ja ompeleita kehiin...

Ja niin meillä oli uusi komea tuoli kotonamme.

Mukavaa heinäkuuta kaikille! Me olemme kierrelleet viimepäivät linnoja Suomessa ja lähinaapurimaissa. Laitan tänne linnakierroskuvia kunhan maltan taas istua koneelle.