sunnuntai 12. elokuuta 2018

Farkkupenaali koulutarvikkeille


(Postaus sisältää Husqvarna Viking tuotesijoittelua)

Eilen pakkasimme lastemme koulureppuja. Kynät, kumit, viivaimet, penaali, kuljetuskansio, todistus vanhemman allekirjoituksella....

"Äiti, mun vanha kynäpenaali on rikki. Voisinko tehdä itselleni uuden?" (Siis mitä?!!! Oliko tuo 8-luokkalaisen poikani ääni? IIKKKSSSS!!!! Kysymys oli kun musiikkia korvilleni.)

"Tottakai voit!" Ja pian jo juoksin pää kolmantena jalkana hakemaan ompelukoneen, kankaita ja vetoketjuja työhuoneeltani. Tätä päähänpistoa (kun lapsi haluaa työstää jotain kädentyötä) ei saa koskaan ohittaa "odota hetki" tokaisulla. Jos lapsi haluaa ommella, virkata, neuloa, punoa, askarrella tms. olen heti valmis, sillä päivän kuluttua (joskus jopa muutaman tunnin kuluttua) ainakin minun lasteni halu on usein jo jäänyt E-pelien ja Youtube-videoiden jalkoihin.


Niinpä tarjosin heti teini-ikäiselle lapselleni mahdollisuuden kokeilla ohjauksessani erilaisten penaalien valmistusta vanhoista farkuista. (Kiitos farkkulahjoituksesta Asta-serkulle!!!)


Lapseni halusi kokeilla penaaliin myös ompelukoneeni kirjontaominaisuuksia. Niinpä tuuletimme samalla myös konekirjontatarvikkeitamme.


Peruskirjontavalikon peruskuvia tutkiessaan, lapseni päätyi kirjoittamaan kirjontakoneella penaaleihin lempinimensä (päätimme siis työstää penaaleja kaksi eri mallia). Muut kuviot olivat tenin mielestä joko liian hienostuneita, naismaisia tai lapsellisia.

(Onneksi pääsen pian osallistumaan Husqvarna Viking Premier +2 Embroidery System -koulutukseen, jossa opin suunnittelemaan omia kirjontakuvioita ja hyödyntämään verkosta Husqvarna Vikingin laajaa kirjontakuvio-repertuaaria. Tuskin maltan odottaa!!!!)





Ohjelmoimme kirjontakoneelle tekstin kahdessa eri fontissa ja kahdessa eri koossa.



Isoina kirjaimina ja pieninä kirjaimina.


Kirjontakehänä lapseni käytti suurinta kehäämme ja kirjonnan tukena ihan tavallista tulostuspaperia. Samalla lapsi sai harjoitusta kirjontakuvion ohjelmointiin ja kuvion ohjaamiseen haluttuun paikkaan kirjontakehän sisällä.





Molempiin penaaleihin lapsi ompeli 20 cm vetoketjut. Toiseen vetoketju ommeltiin päästä päähän leikattuun saumaan ja toiseen ehjään kankaaseen leikattuun aukkoon.





Hienosti onnistui. taitava poika, kertakaikkiaan!



Penaalit suunniteltiin selkeästi erinäköiseksi sekä eri kokoisiksi. Toiseen lapsi ompeli sivukappaleet, jotka jatkuivat pohjalle asti. Toinen penaali työstettiin vain yhdestä kappaleesta. Äiti vain seisoi kameran takan ja huokaili onnesta.



Ja näin hienoja penaaleja tuli. Aikaa kului vain yksi ilta. Lapsi: "Tästähän voisi tehdä vaikka bisneksen!" "Niinpä, lapseni, voi kuinka mielelläni kanssasi ompelisin vaikka jokapäivä."




 Voi että äiti on ylpeä esikoispojastaan!

Mukavaa kouluvuoden alkua kaikille lapsille ja heidän opettajilleen! Muistakaa, että teistä kaikista on ihmeisiin, kun vain uskallatte yrittää <3

torstai 9. elokuuta 2018

Virkattu hevosjakkara



Meille on syntynyt ihana mustavalkoinen varsa. Nimeä sillä ei vielä ole, mutta voi kuinka sillä on jo ratsastettu paljon. Varsa syntyi omasta suunnitelmastani, tyttäreni toiveesta, minulle tyypillisellä yritä-erehdy-pura-korjaa-tekniikalla virkaten ja ommellen.


Varsan pään syynnystä olenkin jo postannut aijemmin täällä blogissa. Koska minulla on intoa toisinaan (aika useinkin) enemmän kuin taitoa, ja tapa tehdä ja ajatella työvaiheita ja tuotteen designia samaan aikaan valmistuksen kanssa, jouduin hieman korjaamaan alun värivirheitä varsan turvassa kankaanpainoväreillä. Siitä postauksen löydät täältä. Värin kiinnittämisen virkkuupintaan tein kiertoilma uunissa.




Seuraavaksi täytin pään vanhasta tyynystä puretulla vanulla (Kiitos tyynyvanusta Riikka J!). Täytettyäni tyynyn päätin tehdä tämänkin työvaiheen uudelleen, sillä valkoinen vanu näytti kamalalta (kotikutoiselta) silmukoiden välissä.



Iskun tehtaanmyymälästä saaduilla verhoilukangas-näytteillä sai hyvin työstettyä varsan päähän mustan samettivuorin. Mustaa lakanakangasta tai trikoota ei tästä talosta äkkisältään löytynyt.



Ompelin varsan selän Iskun tehtaanmyymälästä ostetulla mustalla paksulla villahuovalla ja selän väliin sujautin vielä samaisesta paikasta ostetun ohuen suberlonpalan. Päätä muotoilin hieman enemmän varsan näköiseksi sitä "oikeista paikoista" langalla kiristellen.





Silmät ompelin huopakangastilkuista. Villalankana varsassa käytin KARISMA -nimistä 100 % villalankaa, jota ostin Kärkkäiseltä. Se oli ihanan tuntuista käsille ja helppoa virkata.



Jokaiseen kavioon tein virkkaamalla raidalliset sukat.



Selän ympärille tein pykäpistoja ja niihin virkkasin viiden sentin reunuksen, joka tuki ja huolitteli varsan selän.



Ja lopuksi vielä häntä. Varsan pään sisään sujautin vielä ennen kiinnittämistä laudan, jotta pää varmasti pysyy tukevana. Sukat liimasin kiinni jakkaranjalkoihin vanhan ajan maitoliimalla.





Kun varsan valjaista vetää, varsa liikuttaa päättään, aivan kuin sillä ratsastaisi oikeasti.



Ja niinhan sillä on ratsastettukin, jihaa!!!!


Onneksi tänä vuonna on paljon omenoita, että lasten heppaleikkeihinkin riittää omppuja hepoille syötettäväksi. Keppari- ja muut hevoleikit ovat meillä nyt nimittäin tosi IN.


Jihaa!!!!!

perjantai 3. elokuuta 2018

Anime -tyyliset perhostallukkaat kirjontakuvioilla


(Postaus sisältää blogiyhteistyötä Husqvarna Vikingin kanssa sekä syvää kiitollisuutta muitakin materiaalilahjoittajia kohtaan)

Onpa tosiaan ollut lämmin kesä. Käsityöt ja tietokoneella notkuminen ovat jääneet ihan täysin taka-alalle uimisen, marjastuksen, puutarhanhoidon ja muun lämmössä selviytymisen kanssa. Joinain päivinä sain kuitenkin laitettua kuumuudessa hyytelöityneet aivosoluni töihin ja kaivettua ompelukoneenkin esiin. Ja mitäpä muuta hikoillessa tuli ajateltua kuin syksyn viileneviä iltoja ja tallukkaita.




Halusin työstää Anime-henkiset keltaiset tallukkaat, joihin yhdistän harmaata huopaa ja pitsinauhaa. Tallukkaiden keltainen huopa on lahjoituksena saatua teollisuushuopaa (Kaunis kiitos, Volar Plactic) ja vuorin harmaakangas lahjoituspuuvillaa (kaunis kiitos Wexler). Kirjovan Topaz-ompelukoneen sekä pitsinauhat sain blogiyhteistyönä Husqvarna Vikingiltä.




Tallukkaat työstyivät normaaliin tapaan. Ensin ommellen päälliskappaleet, sitten vuori tukikankaineen ja lämmikkeineen. Lämmikevuorina käytin Iskun tehtaanmyymälästä ostamaani harmaata teollisuusvillahuopaa. Tein tarkoituksella tallukkaista normaalia ohuemmat, enkä laittanut nyt kuin yhden kerroksen välihuopaa.





Pohjahuovaksi ompelin harmaata teollisuusvillahuopaa ja vanhan villapaidan neulosta. Tallukkaan kieliin laitoin vain villahuopapäällisen ja puuvillavuorin kuorrutettuna pitsinauhalla.



Tallukkaat halusin nyt työstää kesäisen näköisiksi (vaikka syksykeleihin tulevatkin), niinpä päätin yhdistää niiden tikkaukseen kolmiulotteisia perhosia, joita tänä kesänä olen paljon kukkaniityillä nähnyt.



Olen kirjonut näitä samoja perhosia aijemmassakin blogipostauksessa (täällä), mutta silloin en vielä älynnyt yhdistää kuvioon veteenliukenevaa tukimateriaalia (myynti: Husqvarna Viking jälleenmyyjät). Veteenliukenevan tukimateriaalin kanssa kuvioden reunat tulevat huolitellumman näköisiksi.


Ensin Husqvarna Viking Topaz -ompelukoneeni kirjontalaite kirjoi perhosen ääriviivat. Tässä vaiheessa kirjontakehyksessä on tiukalle pingotettuna neljä kerrosta veteen liukenevaa tukimateriaalia ja yksi kerros lakanakangasta.



Kone työstää jokaisen työvaiheen huolella itsenäisesti ja ilmoittaa kirjojalle selkeästi suomen kielellä mitä tämän kulloinkin tulee tehdä. 


Kun siivet on kirjottu, leikataan saksilla kangas pois kirjottavan kuvion ympäriltä mahdollisimman läheltä kirjontaommelta.


Lopuksi kone vielä huolittelee kirjonnan reunat laakapistoin, jolloin kankaat rispaantuvat reunat jäävät ommelten alle piiloon.


Kun kuva on valmis se repäistään pois veteenliukenevasta tukimateriaalista ja kastellaan tai pestään, riippuen siitä kuinka kovaksi kuvio halutaan. Veteenliukeneva tukimateriaali toimii nimittäin myös tärkkinä ja kovettaa työn kovaksi, jos sitä ei pese huolella pois. Nyt perhoset saivatkin jäädä kolmiulotteisiksi tärkätyiksi.



Kirjontakuvioon kuuluu myös perhosen tuplasiivet sekä siipien keskelle toukka. Nyt en halunnut tuplasiipiä, mutta toukan kyllä.


Ongelmaksi osoittautui vain, että kirjontakehykseni ei edes suurimmillaan pystynyt pingottamaan paksuja tallukkaan kerroksia kiristykselle. Kone kuitenkin vaatiin aina kirjontoihin kehyksen, joten oli keksittävä jotain muuta. (Toukanhan olisi voinut tikata jo keltaiseen huopakankaaseen ihan alussa, sen yksinkertaiseen pintaan, mutta nyt halusin ehdottomasti, että toukka toimii tallukkaan tikkauksena.)


Niinpä vaihdoin R-paininjalan vapaakirjontapaininjalkaan sekä koneen säädöt vapaakirjonnalle ja kirjoin toukat itse.


Jokaisesta perhosesta tuli näin uniikki itsensä.


Yleensä painotan tallukkaissa tikkauksen tärkeyttä, mutta nyt ajattelin kokeilla kevyemmin tikatun tallukkaan toimivuutta, sillä käyttämäni teollisuushuovat ovat todella jämäköitä ja tukevia. Tikkauksena toimi nyt vain pitsit, perhoset, nyöritysreijät ja muutama tukiommel keskellä takana ja reunoilla.


Nyöritysreijät ompelin vapaakirjonnalla napinläpimäisiksi ja tallukkaiden varvasosan perinteisesti käsin kahteen kertaan kaarevalla neulalla. Tallukoideni teko-ohjeita tarkemmin löydät Neulanhaltija-blogin Tallukas-valikosta eli täältä.


Nyt tallukkaat ovat tässä vaiheessa. Toisessa on jo lesti sisällä ja sisäpohja ommeltuna, toisesta ne vielä puuttuvat. Saapa nähdä koska saan, näissä yhä jatkuvissa helteissä, tuon toisenkin tehtyä....


Tallukkaiden ulkopohjan valmistuksessa aijonkin nyt kokeilla itselleni ihan uutta juttua, sillä haluan näistä korkokenkämalliset. Siitä kuulette lisää sitten kun projekti etenee taas.

Mukavaa kesää teille ihan jokaiselle <3