Jakkarasta poliisimopoksi

Kuten ainakin instagramissa @neulanhaltijaa seuraavat lukijat ovat varmasti panneet merkille, olen suhteellisen innoissani tästä perhepäivähoitotyöstäni. Touhuamme lasten kanssa monenlaista pitkin viikkoa. Maanantaisin leivomme, tiistaisin askartelemme ja taiteilemme, keskiviikoisin retkeilemme, torstaisin laulamme ja perjantaisin kerhoilemme, mutta tietysti tärkeintä on että jokaikinen lapsosilla on aikaa vapaaseen, mielikuvitusrikkaaseen leikkiin.

Tässä postauksessa näette uusimpia menopelejämme, jotka valmistuvat nyhjää tyhjästä / kierrätä ja tuunaa -menetelmällä.

Viime vuonna yksi hoitolapsistani oivalsi, että "kiviksi" tekemäni teollisuushuopapalat, ovat oivat pyörät autoleikkeihin. Niinpä meillä huristeltiin sohvabussilla ja nojatuoli-henkilöautoilla maailman ääriin asti.

Tänä kesänä minä tein hoitolapsille yllätykseksi vanhaan jakkaraan hevosen, josta postaus täällä. Nyt autot ovat muuttuneet hevosvankkureiksi, jihaa!!!

Toissapäivänä sain ahaa-oivalluksen ja päätin lyhennyttää miehelläni meidän kaksi ex-baarijakkaraa hoitolasten jakkaroiksi. (Jakkarat oli kyllä jo madallettu tavisjakkaroiksi vuosia aijemmin kun baarijakkaroille ei ollut enää käyttöä.) Mainitsin poliisimopo-ideastani isälleni ja kerroin, kuinka ajattelin mopon toteuttaa.

No, eipä ole omena puusta kauas vierinyt.... sillä isäni toi eilen minulle ex-baarijakkaroideni selkänojan, joka oli ollut hänellä varastossa vuosikaudet. Ja ihanasti hän oli myös ymmärtänyt suunnitelmani ja työstänyt selkäkaareen ohjaustangon. Niinpä minulle jäi vain maalaaminen ja pikkuisen ompelua ja askartelua.

Mopon pyörät tein todella jämäkästä teollisuushuovasta ja Lapin kansallispukukankaasta, jota olin saanut 15-vuotta sitten yhdeltä oppilaaltani kiitoslahjana hänen opettamisestaan. Lapinverka oli aivan poliisi-sinistä.

Kirjoin verkaan myös poliisiautojen ja moottoripyörien tapaan 112 kirjovalla Husqvarna Viking Topaz -kirjontakoneellani.

Lisäksi ompelin Lapin verasta käsissä mukavasti "kiertyvät" kaasut ohjainkahvoihin. 112-merkin liimasin kuumaliimalla puuhun.

Ja tälläinen siitä sitten tuli. Pii, paa, pii, paa.....

Isä teki myös, näppäränä miehenä, kevyestä puusta hoitolapsille ratin, jotta bussit ja autot voivat jatkossakin ajaa turvallisti.

Ja näin meille tuli taas muutama uusi lelu mielikuvuksellisiin leikkeihin.

Samojen ex-baarijakkaroiden jaloissa olleet tukirenkaat löytyivät tämän projektin aikana meidän puuvarastosta (kun kukaan ei ollut jaksanut halkaista niitä, jotta mahtuisivat takkaan) ja ne päätyivät nyt pihalle seikkailuleikkeihin. "Aika tavaran kaupittaa!" Totesi aina  edesmennyt Aino-mummoni. Näin sekin viisaus tuli taas todennettua.

Mielikuvitusta teidänkin kaikkien päiviin! Ja oikein mukavaa syksyä kaikille! 

Leikkimökki

Tämä postaus sisältää blogiyhteistyötä Gepetton kanssa.

Sain hoitoryhmäni ja lasteni kanssa kanssa viime viikolla ihanan yllätyskirjeen vanerisia nukkekoteja ja nukkekodin tarvikkeita valmistavalta ja markkinoivalta Gepettolta Kangasalasta. 

 A4 kirjekuori sisälsi osat tee-se-itse leikkikanalaan /-lampolaan. Jee!!!!!

Tämä ekosähköllä valmistettu vanerimaja tuli kuin tilauksesta puutarhaprojektimme jatkeeksi.

Ensimmäisenä teippasin mökin kasaan, jotta lapset hahmoittavat mökin muodon ja koon. Mutta ennen kuin ennätin kaivaa maalipurkit esille, oli mökistä tullut leikkimökki Sylvanian siili-hahmoille.

Mökkiin oli tehty siililasten salapaikka, jossa siilipoika väritti läppärillään virtuaalista värityskuvaa :).

Odottelin rauhassa pari päivää ja sitten maltettiin jo vähän maalatakin mökkiä.

Mökin maalauksessa käytimme pullovärejä ja tusseja. Lattialle leikattiin samettinen kokolattiamatto Designers Guildin luksustapettikirjasta.

Oma ekaluokkalainen tyttäreni suunnitteli ja piirsi mökin seinille tapetin.

'

Ja lopulta osat liimattiin kiinni puuliimmalla. Jätimme katosta toisen osan liimaamatta, jotta sen voi tarpeen vaatiessa ottaa helposti pois ja mökin yläparvella on helpompi leikkiä.

Ja niin siilit pääsivät tutustumaan siililasten leikkimökkiin, jonka pihalle laitettiin Gepetton puiset lampaat, kanat ja tiput sekä ompelukone :). Alkuperäisessä mökissä katolla oleva kukko ennätti jo lentää kiekumaan jonnekin salaiseen paikkaan...

Leikkimökki sopii hienosti myös Playmobil leikkeihin sekä Schleichin hahmoille. Leikkimökki tulee varmasti kovaan käyttöön meillä sillä lapset tykkäävät kovasti leikkiä tälläisillä pikkuhahmoilla. Kiitos mitä kaunein, Gepettolaisille!

Luovat palikat : )

Viime päivät olen työskennellyt mielenkiintoisissa puultatuoksuvissa projekteissa lasten parissa. 

Saha on raapinut puuta paloiksi, pora purrut reikiä ja hiomapaperit & viilat nuolleet uusiokäyttöön päätyneiden hukkapalikoiden pintaa. Mielenkiintoista ja luovuushermoja kutkuttavaa puuhaa. 

Tässä hieman otoksia iloisista palikoista....

Tälläisiä vekkuleita velikultia tällä erää. Korviin asti ulottuvia hymyjä teidän kaikkien viikonloppuun!

Metsänväen talo ja pihapiiri

Projekti "metsänväen syksy" jatkuu mökkivisiittien välillä ja lomassa.... Tässä kuvakollaasia pöytänukketeatteriin tulevasta metsänväen talosta ja pihapiiristä.

Talon työstin joulun 2013 Accesorie liikkeen (Jumbo) joulusomistemökistä, joita sain heiltä nukketeatteriprojektejani varten. Yhden tälläisen talon lapseni jo tuunasi tässä keväällä. Nyt yksi taloista taipui metsänväelle salaperäiseksi asumukseksi.

Pahvitalo sai ylleen ja sisälleen kaikenmaailman vihreät huoparetaleet, joita huovutusarkussani on pyörinyt jo useiden vuosien ajan. Pisteenä I:n päälle talon katolle kasvoi huovutettuja sieniä ja Tiimarin poistoista ostamiani somisteita.

Talon reunalle tuli myös muistoksi mummolastani vuosia sitten saamani heinäseiväs. Talon sisällekin laitoin hieman rakkaan mummoni muistoa... Varastoja penkoessani löysin yhden mummolta saamani hänen tekemänsä haljenneen tuokkosen sohvaksi pikkumökkiin. Mummo teki näitä tuokkosia läjäpäin mämmille ja pikkutavaroille.

Vuosia sitten työstämistäni huopapalloista työstyi pikkusieniä talon pihapiiriin (näistä piti tulla alunperin huopapallomatto, mutta väsyin kesken huovuttamisen).

Pihapiiriin työstin myös oksanpätkistä yhtenä sadepäivänä (niitähän on tänä kesänä piisannut!) tuolin.

Tuolin punonnsassa käytin huopanyöriä.

Tälläistä tällä erää. Mukavaa kesäkuun loppua kaikille! Heinäkuussa alkaakin sitten marja-show, jolloin meikäläiset viettävät aikaansa pääosin metsissä. Saas nähdä törmätäänkö retkillä metsänväkeen... Onko kukaan käynyt kurkkimassa, näkyykö mustikan raakileita jo? Vai pitääkö näin kylmänä kesäsänä odottaa elokuuhun asti?