Jakkarasta poliisimopoksi

Kuten ainakin instagramissa @neulanhaltijaa seuraavat lukijat ovat varmasti panneet merkille, olen suhteellisen innoissani tästä perhepäivähoitotyöstäni. Touhuamme lasten kanssa monenlaista pitkin viikkoa. Maanantaisin leivomme, tiistaisin askartelemme ja taiteilemme, keskiviikoisin retkeilemme, torstaisin laulamme ja perjantaisin kerhoilemme, mutta tietysti tärkeintä on että jokaikinen lapsosilla on aikaa vapaaseen, mielikuvitusrikkaaseen leikkiin.

Tässä postauksessa näette uusimpia menopelejämme, jotka valmistuvat nyhjää tyhjästä / kierrätä ja tuunaa -menetelmällä.

Viime vuonna yksi hoitolapsistani oivalsi, että "kiviksi" tekemäni teollisuushuopapalat, ovat oivat pyörät autoleikkeihin. Niinpä meillä huristeltiin sohvabussilla ja nojatuoli-henkilöautoilla maailman ääriin asti.

Tänä kesänä minä tein hoitolapsille yllätykseksi vanhaan jakkaraan hevosen, josta postaus täällä. Nyt autot ovat muuttuneet hevosvankkureiksi, jihaa!!!

Toissapäivänä sain ahaa-oivalluksen ja päätin lyhennyttää miehelläni meidän kaksi ex-baarijakkaraa hoitolasten jakkaroiksi. (Jakkarat oli kyllä jo madallettu tavisjakkaroiksi vuosia aijemmin kun baarijakkaroille ei ollut enää käyttöä.) Mainitsin poliisimopo-ideastani isälleni ja kerroin, kuinka ajattelin mopon toteuttaa.

No, eipä ole omena puusta kauas vierinyt.... sillä isäni toi eilen minulle ex-baarijakkaroideni selkänojan, joka oli ollut hänellä varastossa vuosikaudet. Ja ihanasti hän oli myös ymmärtänyt suunnitelmani ja työstänyt selkäkaareen ohjaustangon. Niinpä minulle jäi vain maalaaminen ja pikkuisen ompelua ja askartelua.

Mopon pyörät tein todella jämäkästä teollisuushuovasta ja Lapin kansallispukukankaasta, jota olin saanut 15-vuotta sitten yhdeltä oppilaaltani kiitoslahjana hänen opettamisestaan. Lapinverka oli aivan poliisi-sinistä.

Kirjoin verkaan myös poliisiautojen ja moottoripyörien tapaan 112 kirjovalla Husqvarna Viking Topaz -kirjontakoneellani.

Lisäksi ompelin Lapin verasta käsissä mukavasti "kiertyvät" kaasut ohjainkahvoihin. 112-merkin liimasin kuumaliimalla puuhun.

Ja tälläinen siitä sitten tuli. Pii, paa, pii, paa.....

Isä teki myös, näppäränä miehenä, kevyestä puusta hoitolapsille ratin, jotta bussit ja autot voivat jatkossakin ajaa turvallisti.

Ja näin meille tuli taas muutama uusi lelu mielikuvuksellisiin leikkeihin.

Samojen ex-baarijakkaroiden jaloissa olleet tukirenkaat löytyivät tämän projektin aikana meidän puuvarastosta (kun kukaan ei ollut jaksanut halkaista niitä, jotta mahtuisivat takkaan) ja ne päätyivät nyt pihalle seikkailuleikkeihin. "Aika tavaran kaupittaa!" Totesi aina  edesmennyt Aino-mummoni. Näin sekin viisaus tuli taas todennettua.

Mielikuvitusta teidänkin kaikkien päiviin! Ja oikein mukavaa syksyä kaikille!