Leppäkerttuja iltasatuun

Kerron nuorimmaisellemme usein iltasaduksi itsekeksimiäni tarinoita leppäkertusta. Tarinoissa käyn läpi anteksiantoa, erilaisuuden hyväksymistä, uuden pelkoa ja vanhempien rajatonta rakkautta. 

Eräänä päivänä nuorimmaiseni ehdotti, että työstäisimme tarinaan leikittävät hahmot. Minuahan ei tunnetusti tarvitse kovin kauaa hiostaa kun jo innostun nollasta sataan tarpeesta syntyneiden käsitöiden kimppuun.

Ja niin me sitten alettiin huovuttaa leppäkerttua, hänen perhettään ja heidän kotiaan pienessä metsässä.

Välillä minä neulasin (en koskaan anna pienen lapsen neulata huopaneulalla!) ja yhdessä sitten märkähuovutettiin. Sulloin työhön kaikki jämävillatupsut ja vuosia vanhat esihuovutetut retaleet.

Koska metsän pohja oli työstetty retaleista se repesi vanutusvaiheessa. Mutta koska huovutuksessa virheet voi aina kääntää voitoksi, (tämän takia pidän niin huovutuksesta!) päätimme yhteistuumin työstää metsänpohjasta kassin, jossa hahmoja voi sitten säilyttää ja kuljettaa. Huovutin retaleen taakse esihuovutettua valmista Merinovillalevyä, ensin neulaten, sitten vedellä ja saippulla jynssäten.

Lopuksi kiinnitin vielä muutaman tarranauhan palasen kassiin, jotta suunnittelemamme sienet saatiin siihen kiinni.

Tälläinen pieni teatteri siitä sitten syntyi. Aika kiva ja täysin lapsen kanssa työstetty, lapsen omista toiveista käsin. Nyt pikkuneiti onkin kovassa kuumeessa, joten taidanpa mennä kertomaan kohta heräävälle potilaalle tarinan "Kun leppäkerttu sairastui flunssaan." Pidän muuten yhden kurssinkin, jolla valmistamme satuhahmoja ja rekvisiittaa. Siitä tiedote on täällä.

Mukavaa tulevaa viikonloppua kaikille! Perjantaina  27.9 Lahden taidepäiväkoti Satakielessä on taiteiden yö klo 18-20. Minäkin olen paikalla pienen työpajan kera. Tervetuloa tukemaan lasten taidekasvatusta!

Pannymyssy vanhasta käsipyyhetelineen liinasta

Eilinen työhuoneeni avoiminen ovien päivä ei houkutellut paikalle väkeä minun ja lasteni odottamalla tavalla. Päivä kului pääosin yksin ommellen, lasten kanssa koruja tehden ja leivonnaisten tuoksua nuuhkien aamusta iltamyöhään. Ilokseni sain kuitenkin heti aamutuimaan kaksi innokasta tulevaa asiakasta tutustumaan tiloihini ja heittelemään ideoita työhuoneeni kehittämiseksi. Kiitos Sanna ja Maija seurasta! Kun puurtaa paljon yksin (lue ilman aikuista seuraa) on jokainen aikuisvierailu kultaakin arvokkaampaa.

Eilisen teemanani työhuoneella oli pannumyssy. Työstin päivän aikana yhden myssyn tulevalle pannumyssykurssilleni. Tässä myssyssä suunnittelun ideana toimi Aino-mummoni vanha keittiön käsipyyhepeitto. Peitto oli aikojen saatossa pahasti repeytynyt ja osa kirjonnoista oli purkautunut innokkaiden pikkukynsien rapsuttelusta. Esimerkiksi prinsessan vierellä oleva bambi oli haihtunut mummon luo taivaantuuliin jo ajat sitten.

Applikoin jäljellä olleet pyyheliinapeiton kuvat vapaalla konekirjonnalla kirppikseltä ostetun käsinkudontun pellavapyyhkeen päälle. Pellavapyyhkeen alle laitoin vielä vanhasta lakanasta leikatun puuvillakangas palan ja paksun polyester-vanun. Lopulta vuoritin vanhalla lakanalla vielä koko työn.

Pannumyssy pääsi heti tarkoitukseensa jalallisen pulla- ja piparitarjottimen suojaksi.

Tikkasin ompeleita kaikkien käsinkirjontojen päälle ja sinne tänne muuallekin. Takapuolelle kirjoin muutamia lentäviä lintuja tikkaukseksi. Uskon, että mumoni olisi iloinen tästä työstä. Voikohan siellä taivaskanavilla katsella tätä blogia?

Alla vielä kuva teepannumyssystäni, jonka kirjoin muutama vuosi sitten kirpparilta löytämästäni ristipistotyöstä. Pannumyssy on meillä päivittäin käytössä. Sen alta kaivettu teekannu saa aina teen maistumaan maukkaalta ja niin lämpimän kotoiselta. Taidanpa nytkin keittää kupposen ja upota Martin Luther Kingin elämäkerta-kirjan pariin sohvan nurkkaan.

Pikästä aikaa huovutusta

Olen kierrellyt ja kaarrellut tämän viikon siellä ja täällä kertomassa Neulanhaltijan työhuoneesta ja sen tulevista kursseista. Vienyt esitteitä ja lähetellyt niitä sähköposteina sinne tänne ja tuonne. Ja kierrellyt Nukketeatterini kanssa esittämässä Prinsessaa ja hernettä - sitä samaa näytelmää, jonka esitän myös tarjoamillani kädentaitosyntymäpäivillä. Eilen kävin esittelemässä huovutustuotteitani ja huovutuskurssiehdotelmiani  Mukkulan puuhapirtillä.

Olipa mielenkiintoista itsellekin kaivaa lätkäkassista huopatuotetta jos toista. Sitä unohtaa aina itsekin mitä kaikkea on tullut kokeiltua ja työstettyä. Huopatöiden esiinkaivaminen  innosti minut vähän taas huovuttamaankin. Pitäähän sitä verestää omia taitojakin ennen kurssien pitoa ; ). Seuraava huovutuskurssini on ensi kuussa Heinolan Jyränkölän opistossa. Tervetuloa!

Nyt kaivoin esiin kaikki huoparääppeeni ja jämävillani. Saisikohan niistä työstettyä jotain? Ideoita olisi taas kyllä vaikka miten paljon - villaa ei niinkään.

Olen kertonut kolme-vuotiaallemme iltaisin itsesepittämääni tarinaa leppäkertusta joka etsi ystävää. Nyt päätimme huovuttaa kertomukseeni hahmot. Niiden parissa sutjahtaakin mukavasti tämä viikonloppu. Että eikun huovuttamaan....

Tarjoan muuten yhtä tälläistä satuhahmojen työstökurssia tuolla työhuoneellakin. Huovutuskursseja tarjoan mieluusti asiakkaan omissa tiloissa, sillä työhuoneellani ei ole vesipistettä. Neulahuovutuskurssi tosin järjestyisi työhuoneellakin.

Mukavaa viikonloppua teille kaikille!

Leikkisynttärikekkerit

Ihana viikonloppu takana. Ja todella mielenkiintoinen ja tapahtumarikas viikko edessä. Eilinen huipentui meidän perheen yhteisiin leikkisynttärikekkereihin. 

Synttärisankarina oli nuorimmaisemme pehmokoira nimetään "Kultakaivos". Synttäreitä varten työstimme lasten kanssa läjäpäin pikkuherkkuja. 

Ensin rasvasimme pienet ja isommatkin kätöset ja sitten tartuimme innokkaina Sinellistä perjantaina hankittuihin askartelumateriaaleihin.

Herkkujen valmistukseen käytimme valkoista ja terrakotan väristä savea, joka kuivaa ilman vaikutuksesta (ei tarvitse uunia) ja Foam Clay - massaa, jota nimitämme lasten kanssa nomparellimassaksi.

Ja lisäksi herkkujen koristeluun hyödynsimme kaiken maailman helmiä, joita varastoni pursuilee siellä ja täällä.

Lopputulos Kultakaivoksen synttärikekkereille oli tämän tapainen. Mm.näitä herkkuja valmistamme myös kädentaitosynttäreilläni, joita tuolla työhuoneellani tarjoan. Meillä näitä herkkuja valmistivat yhtä suurella innolla niin tytöt kuin pojatkin. Kukapa ei herkuista tykkäisi?!

Herkkujen lisäksi meidän kolmevuotias teki ihan itsesuunnitellen mielestäni aivan mahtavia kutsukortteja helmistä ja kirjatuunauksista ylijääneistä kirjansivuista.

On hienoa nähdä kuinka lapsetkin nauttivat työhuoneellani touhuamisesta. Huone on lähes aina käytössä. Olen siitä hyvin hyvin onnellinen : ).

 Mukavaa viikkoa teille kaikille lasten kädentaitojen siivittämänä!

Ja kädentaitojen ohjaajat ja lapsiryhmät. Lokakuun ajan tarjoan ILMAISEKSI "Prinsessa ja herne" -pöytäteatteria Lahden alueella. Ottakaa reilusti yhteyttä niin sovitaan esitys ja kerron esityksestä tarkemmin. Mm näitä juuri syntyneitä herkkuja on nähtävillä kyseisen esityksen juhlapöydässä!

Sivukoru

Aika kiirettä on pitänyt. Olen työstänyt esitteitä, suunnitellut käyntikortteja, funtsinut kotisivuja jne. Tietokoneella tehtävät paperihommat eivät ole vahvuuteni eivätkä lainkaan intohimoni. Aina kun katseeni käännän kipaisen työhuoneeseeni ja teen jotain pientä -ihan vain oman mielen virkistämiseksi.

Tällä viikolla tein mm. helmet. Leikkasin tuunatuista kirjoista ylijääneistä sivuista suikaleita, joiden toinen  pää oli toista kapeampi. Rullasin suikaleet leveämmästä päästä alkaen neulepuikon päälle ja lopuksi tirautin päättelyksi pienen tilkan erikeepperiä.

Nopeaa ja näyttävää. Muutama helmi väliin ja koru on valmis. Jaksaa taas suunnitella tulevaa kun killuu uusi helminauha kaulassa. Alkaa muuten tulla jo ikävä säännöllistä kuukausipalkkaa, jota pph:na sain. Kyllä nousee taas jokaisen yrittäjän arvostus korkealle. Ei leipä helpolla pöytään tule, ei.

Laitoin muuten tonne blogin sivupalkkiin tiedotteita tulevista kursseistani. Käykää kurkkaamassa jos vaikka löytyisi joku joka kiinnostaisi. Mulla on työn alla myös kotisivut, mutta ne on vielä ihan alkuvaiheessa.