maanantai 9. joulukuuta 2019

Leikkimatto


Postaus sisältää mainosyhteistyötä Husqvarna Viking Suomen kanssa (Yläsyöttäjäpaininjalka) sekä Iskun tehtaanmyymälän kanssa (Villakankaat).

Minun hoitolapseni rakastavat leikkimistä yli kaiken, aivan kuin omat lapsenikin aikoinaan rakastivat. Leikit kasvavat usein suuriksi ja valloittavat puoli kotiamme. Käytämme maassa leikittävissä "pikkusälää" sisältävissä leikeissä leikinrajauksessa leikkimattoja (= turkooseja yksivärisiä räsymattoja) sekä paljon kangaspaloja, joista lapset muotoilevat matoille, sohvalle ja nojatuoleille jokia, meriä, kallioita, kukkaniittyjä jne.

Nyt kuitenkin halusin työstää hoitolapsilleni ennakkoon joululahjaksi leikkimaton, jossa on "paikallaan pysyviä" ja "helposti siivottavia" mielikuvitusta kutkuttavia maa-alueita.


Kankaiksi sain Iskun tehtaanmyymälästä laadukkaita, kulutusta kestäviä villakankaita.


Samaan aikaan Husqvarna Viking Suomi postitti minulle uuden ihan mielettömän upean yläsyöttäjän. Oikean paininjalkojen kuninkaan! Tämän paininjalan kanssa ompeleminen saa ompeluun ihan voittaja-tunteen!




Mitkä möhkäleet!!!! Ou jee!!!!







Minun ompelunautintoni oli taas ihan kuin pilvien päällä juoksentelisi. Rakastan, rakastan, rakastan tätä paininjalkaa!!!!!


Ja niin pikku-ystäväni saivat leikkeihinsä uuden XXL- leikkimaton. Ja voi iiksss, mitkä leikit lapset matolle heti taikoivat omien lasteni vanhoilla Playmobil -leluilla.



Minä niin nautin siitä, kun hoitolapseni leikkivät ja näen omien lasteni rakkaiden lelujen heräävään uudestaan henkiin uusien leikkijöiden käsissä. Nämä hetket ovat kuin hunajaa ylleni. Kaikki ne ihanat kotiäitivuodet omien lasteni leikkejä seuraten muistuvat mieleen ja ajatuksissani vahvistuu entisestään tieto siitä, että "köyhän" ei kannata ostaa huonoa laatua. Ei ompelumateriaaleissa, ei käsityötarvikkeissa, ei edes leluissa. Laatutuotteet, kuten laadukkaat lelut, kestävät vuosikymmenestä toiseen ja hyvä muotoilu innostaa lapsia tarttumaan leluihin uudestaan ja uudestaan. Sama pätee kaikkeen materiaan, huonekaluihin, vaatteisiin, soittimiin jne....


Omien lasteni vuosien takaisia leikkejä löytyy Settipaja -blogista.


Muistakaahan kaikki leikkiä ja antaa leikille tilaa!!!

torstai 28. marraskuuta 2019

Konekirjotut heijastimet lasten piirroksista


Marras- ja joulukuu ovat heijastimien käytölle ehdottomia kuukausia. Ulkona on iltaisin niin säkkipimeää, että ilman heijastinta kulkijat ovat todellisessa vaarassa.

Hoitolasteni kanssa käytämme iltapäivisin ulkoillessamme otsavaloja ja turvaliivejä, mutta hoitopaikan  ulkopuolista elämää varten olemme työstäneet monenlaisia  heijastimia. Tässä postauksessa esittelen teille lasten omista piirroksista konekirjonnalla valmistetut heijastimet.

Postaus sisältää blogiyhteistyötä Husqvarna Viking Suomen kanssa.


Tätä postausta varten sain Husqvarna Viking Suomelta käyttööni metallisen 180 x 130 mm kirjontakehyksen.


Metallinen kehys oli minulle aivan uusi tuttavuus, mutta nyt voin kyllä sanoa, että rakastuin siihen ensi kokeilemalla. Enkä kyllä aio kovin nopeasti tätä maahantuojalle palauttaa. Ähäkutti! 


Metallikehyksen idea pohjautuu magneetteihin, jolla kirjottava materiaali saadaan todella tiukasti kiinni metallikehykseen ilman, että kirjottavaa materiaalia täytyy pingottaa kahden kirjontakehyksen väliin (kuten muissa omissa kirjontakehyksissäni). Tämä säästää esimerkiksi arkoja materiaaleja kulumiselta / painautumilta  ja mahdollistaa kirjomisen "hankaliinkin" tuotteisiin, kuten pakkauksen kuvassa, farkun vyötärökaitaleeseen. Kertakaikkisen mahtava keksintö!!!!! 


Koska hoitoryhmäni lapset nauttivat piirtämisestä ja heidän piirroksensa ovat niin lystikkään suloisia, halusin tarjota heille mahdollisuuden ikuistaa oma piirros elämää suojelevaan kirjottuun huopaheijastimeen.


Eikö ole ihan älyttömän ihania piirroksia? Hoitaja täällä senkun huokailee päivät pitkät lasten taitoja.



Sur, rur...



Kuvasin kameralla lasten itse valitsemat piirrokset ja siirsin ne kuvatiedostoksi läppärilleni. Läppärillä käsittelin kuvat PREMIER +2 Embroidery -ohjelmalla.





Koska en ole saanut vieläkään hankittua piirtopöytää, siirsin jokaisen kuvatiedoston PREMIER +2  Sketch -ohjelmaan (Load Picture for a New Embroidery), jossa valitsin kirjottavan kuvan koon sekä metallikehyksen koon ja  jäljensin jokaisen piirroksen läppärin hiirtä apuna käyttäen PREMIER +2 Sketch - ohjelmassa.



Piirtäessäni hiirellä lapsen piirtämiä viivoja pitkin muodostui kuvaan valitsemallani tikeillä tehdyt kirjontaommelpistot.



Digitoivaa aluetta pystyy ohjelmassa helposti suurentamaan ja pienentämään, jotta kaikki yksityiskohdat on helpompi piirtää halutuiksi kirjontapistoiksi.


Lopuksi kirjontakuviot tallennettiin Export -toiminnolla tietokoneelle ja sieltä Copy-paste -toiminnolla muistitikulle. Tämä piirrosten digitointi kirjontakuvioiksi voi vaikuttaa ehkä vaikeaselkoiselta, mutta on itseasiassa aika helppo homma jopa tälläisellekin tietokonetumpelolle kuin minulle 


Ja sitten päästiin kirjomaan. Huopa- ja heijastinkangas laitettiin napakasti kehykseen. (Tässä kuvassa joku pikkukäsi on kyllä heilauttanaut näköjään yhtä magneettia vähän heikun keikun, eikä innokas kuvaaja ole kuvaa ottaessa sitä huomannut, hups!)


Voi sitä iloa, kun oma piirros kurkkasi hoitopaikan Husqvarna Viking Topaz 50 -kirjontakoneesta.


Vielä terävän ja uuden ompeluneulan vaihto ja niin lapset pääsivät konekirjontahommiin.


On se vaan jännä kone!



Kun jokainen lapsi oli kirjonut omat heijastinkuviot, minä leikkasin (heijastinmateriaalia säästääkseni) applikaatiosaksilla heijastimet.


Lenkkeiksi heijastimiin pääsivät vanhoista vaatteista irti otetut lenkit ja koukut.


Mä en kestä kuinka ihania nämä ovat!!!


 Sssssss, ssssssss!


 Brummm, Brummm....


Brymmmm, Brymmmm...

Valoa teidän jokaisen joulun aikaan ja muistakaa näkyä pimeässä!




maanantai 11. marraskuuta 2019

Hapanjuureen leivottu vaalealeipä


Olen saanut ystäviltäni ja @neulanhaltija -instagramtilini seuraajilta toiveita julkaista viimeaikoina hyvinkin ahkeraan leipomani erittäin ruokaisan ja maukkaan vaalean hapanjuurileivän reseptin. Tässä se nyt on:

Neulanhaltijan hapanjuurileipä 


Hapanjuuri  (tekoaika 8 päivää) 


1 dl vehnäjauhoja 
1 dl kädenlämpöistä vettä 
2 tl taatelia tai rusinoita (auttavat juuren käymisen käynnistymisessä) 

Juuri jätetään tekeytymään huoneenlämpöön posliini-, savi- tai lasiastiaan 8 päiväksi. Joka aamu ja ilta otetaan juuresta n. 1/2 biojätteeseen ja siihen lisätään 1 dl vehnäjauhoja ja 1 dl kädenlämpöistä vettä. Taatelit tai rusinat poistetaan ensimmäisten päivien juurenpoistojen yhteydessä. 

Kahdeksannen päivän jälkeen juuren tai osan juuresta voi säilöä kannelliseen lasipurkkiin jääkaappiin.  Tällöin juurta ruokitaan jatkossa kerran viikossa 2 rkl vehnäjauhoilla ja 2 rkl kädenlämpöisellä vedellä. Osa juuresta kaadetaan ennen ruokintaa pois biojätteeseen juuren ruokkimisen yhteydessä, jos juuripurkki tulee liian täyteen. Ruoki juurta päivää ennen leipomista aamulla ja illalla. (Jos juuren pintaan nousee nestettä sen voi kaataa pois. Neste on etikkaa tai alkoholia, ei vaarallista, mutta ruoki silloin juurta enemmän.) 

Kahdeksantena päivänä juuri on valmis leivottavaksi. 

Kuva: Hapanjuuri lasipurkissa. Päälle tulee vielä kansi, kun hapanjuuri laitetaan jääkaappiin.


Esitaikina / juuritaikina (4 leipää) (tekoaika 8 + h) 


100g hapanjuurta 
400 g kädenlämpöistä vettä 
400 g vehnäjauhoja/hiivaleipäjauhoja tai 350 g vehnäjauhoja ja 50 g ruisjauhoja 

Sekoita kaikki yhteen sähkövatkaimella ja anna tekeytyä huoneenlämmössä kelmulla /kannella peitettynä yön tai ainakin 8 tuntia yli lasi, savi- tai posliiniastiassa.  


Kuva: Esitaikina eli juuritaikina, jossa on käyetty vehnäjauhoa ja ruisjauhoja. 
  

Leipätaikina (tekoaika 3 h ja 8+ h) 


Aiemmin tehty esitaikina/juuritaikina 
900 g vettä 
1500 g vehnäjauhoja  
25 g suolaa 

Vaivaa taikinan ainekset käsin köntiksi, voit käyttää myös talouskonetta taikinan vaivaamiseen.  Taikinan tulisi olla aika venyvää ja viruvaa. Anna taikinan levätä 1 h. Laskosta / viikkaa taikinaa kostutetuin käsin jauhotetulla pöydällä. Anna levätä 1 h. (Laskostaminen lisää taikinan sitkoa.) Toista laskostaminen / viikkaaminen kostein käsin jauhotetulla pöydällä. Anna levätä 1 h. Toista viikkaaminen kolmanteen kertaan. Muotoile samalla taikinasta iso leipä, ja leikkaa se terävällä veitsellä neljään osaan. Laskosta jokainen leipä vielä muutaman kerran.  

Kuva: Taikina ennen viikkausta/laskostamista


Kohotus  (+8 h)


Asettele leivät koreihin puhtaan jauhotetun leivinliinan sisään. Laita leivät lepäämään jääkaappiin yön yli tai ainakin 8 tunniksi. Voivat levätä kaikessa rauhassa jääkaapissa parikin päivää. 

Kuva: Leivät koreissaan matkalla jääkaappiin. Liina käärästään vielä levon ajaksi leivän päällekin, mutta tässä kuvassa näyttää näin paremmalta. Myös liinalla vuorattu pastasiivilä käy hyvin leivänkohotuskoriksi.


Paistaminen ( 2 h + 45 min) 


Levon jälkeen nosta leivät koreissaan lämpenemään huoneen lämpöön pariksi tunniksi. Voit myös paistaa leivän hetikin suoraan jääkaapista. 

Lämmitä uuni 250 C tyhjän uunipellin kanssa.  Kippaa sitten leivät hyvin varovasti koreistaan kuumalle pellille leivinpaperin päälle. Viillä leivän pintaa muutama viilto terävällä veitsellä ja työnnä leivät uuniin. Laita samalla kuumaan uuniin uuninkestävä kulho tai uunipelti, johon kaadat 3 dl vettä

15 min kuluttua ota ota vesiastia pois uunista ja laske uunin lämpötila 200 C. 

Paista leipiä vielä 20-30 min, kunnes leivänpohja kumisee sitä kopauttaessa ja pinnan väri on kauniin ruskea. Nosta leivät ritilälle jäähtymään, että pohja pysyy rapeana, eikä vetisty tai pala. 


Kuva: Valmis hapanjuureen leivottu vaalealeipä.


Säilytys


Leipä kestää muovipussissa hyvin huoneen lämmössä nelisen päivää ja kestää hyvin pakastusta. Leipä säilyy pari päivää oikein hyvänä ilman muovipussia leikattu reuna leikkuulautaa vasten käännettynä
.
Hapanjuuri säilyy viikottain ruokittuna jääkaapissa vaikka kuinka kauan.

Leivonnan iloa teille kaikille!









lauantai 9. marraskuuta 2019

Vihreän tilkkutäkin tikkaus ohjainpaininjaloilla


Aikaa on vierähtänyt viime postauksesta... Anteeksi. Elämässäni on tapahtunut monenmoista (mm. kuukauden evakkoretki kerrostalossa) ja tietokoneella istuminen on ollut "sitten kun ehdin" -työlistalla. Mutta hei, nyt ehdin taas vaikka mitä, kun arki on asettunut (mm. keittiö- ja viemäriputkiremontin jälkeen) omiin uomiinsa. Huh!

Voi kuinka ihanaa onkaan kääriytyä tilkkutäkkeihin omalla sohvalla, oman perheen kanssa. Hörpätä kuumaa teetä ja olla vain, katsella elokuvia ja hieroa toisen väsyneitä jalkoja. Koti, rakas koti <3


Evakkoretken aikana sain Husqvarna Viking Suomelta pakettilähetyksen kaikkea ihanaa ja inspiroivaa ja nyt teenkin tämän postauksen mainosyhteistyönä heille.

Tarvikepaketti sisälsi mm. nämä vekkulin näköiset läpinäkyvät tikkaus- ja yhdistamispaininjalat. Näistä jalkoja halusinkin heti kokeilla kesällä aloittamani vihreäsävyisen tilkkutäkin tikkauksessa.


Myös paksuille kankaille tarkoitetut TopStitch 100 -tikkausneulat tulivat tosi tarpeeseen.



Eikö ole lystikkään näköiset paininjalat? Niissä molemmissa on tuollaiset metalliohjaimet, jotka kulkevat suvasti ommelsaumassa, ohjaten ommelta kulkemaan kovallakin vauhdilla suoraan. (Minulle siis erinomaiset apuvälineet, koska hurjastelen usein aika kovaa aina tuolla ompelukoneellani)



Ihan mielettömän näppärää!!!!!


Tikkasin tämän tilkkutäkin kolmessa osassa. Jokaisen osan yhdistyssaumasta jätin 5 cm tikkaamatta. Tämän jälkeen yhdistin tikatut kappaleet tilkkutyöpuolesta toisiinsa suoralla ompeleella.


Leikkasin saumoista ylimenevät lämpöhuovat pois ja ompelin lämpöhuovat käsin harsien kiinni toisiinsa. Tilkkutäkin taustan puuvillakankaat ompelin piilopistoin kiinni toisiinsa.


Tikkasin työn loppuun (eli nuo kappaleiden yhdistyssaumat) ja ompelin työn reunoille lopuista tilkuista huolittelukaitaleen.


Tilkkutäkistä tuli ihana!


Se sopii syyskotimme väreihin täydellisesti <3.


Mukavaa Marraskuuta teille kaikille! Palaan uuden postauksen kanssa suhteellisen pian, sillä seuraavaa postausta on toivottu minulta kovasti. Se sisältää ohjeen hapanjuureen leivottuun vaaleaan leipään, jonka leivontaan olen nyt jäänyt koukkuun. Leipiä syntynyt käsissäni viime viikkoina toista kymmeniä. Ne ovat niin hyviä, että lurps ja nam.