lauantai 26. elokuuta 2017

Pimenevän arjen haikupeitto


Syksy on alkanut minulla iloisissa merkeissä. Olen nauttinut täysin rinnoin letkeistä päivistä hoitolasteni kanssa ja saanut ihmetellä luonnon ja elämän suuria ihmeitä lasten silmillä. Kaikki on hyvin. Olen saavuttanut rauhan sisinpääni.


Toissa päivänä kävimme hoitolasteni kanssa retkellä huikeassa Theatrum Olgassa. Kotiintuomisina sain tälläisen Dilan opiskelijoiden työstämän tilkkupeiton (oikeastaan kyllä vasta tilkkupinnan), jota valmistaessaan oppilaat olivat pohtineet batiikkivärjäyksen menetelmin pimenevän arjen voimavärejään ja voimaantumista.

Peitto oli upea, mutta siitä puuttui vielä vanu ja tikkaus. Eli nuo tilkkutäkille tärkeät ominaisasiat. Husqvarnan blogiyhtreistyönä saamani Opal -ompelukone pääsi taas onnellisena surisemaan :). 


Niinpä minä, niillä taidoilla ja osaamisella, joita minulle on suotu, päätin auttaa Olgalaisia ja tikata heidän suurilla ajatuksilla valmistamansa peiton. 



Tikkausta varten minulle annettiin vapaat kädet. Tikkasin peittoon keltaisella langalla yhden yhtenäisen, läpi koko peiton jatkuvan kiemurtelevan ja pärskivän tikkauksen. Tikkaus kuvastaa pimenevän arjen voimahaikuja, jotka kiemurtelevat läpi kaikkien opiskelijoiden ajatusten muodostaen yhtenäisen auringonsäteen ryhmän yhteiseksi voimaksi pimenevän arjen keskellä.


Pimenevän arjen keskellä Olgassa käsitelläänkin draamaharjotteiden ohella syviä teemoja. Näissä illoissa tämä peitto saanee tarjota osallistujille ilonvärejä ja sateenkaaren symboliikan anteeksiantoa ja suvaisevaisuutta. Suvakkisyksyn keskusteluiltoihin on vapaa pääsy ja kaikki ovat niihin tervetulleita.


Minä jatkan syksyä hoitolasteni kera ja yritän postailla tänne touhujamme ainakin kerran viikossa. Instagramissa touhuni ja touhumme näkyvät päivittäin @neulanhaltija. Tulkaahan ihmeessä seuraamaan sinne perhepäivähoitajan arjen iloja.

Tämä Theatrum Olgalle valmistamani peitto nähdään kenties myös Kätevä ja Tekevä messuilla Pyhäinpäivän aikaan, 4.-5.11.2017, Lahden messukeskuksessa, jossa minä olen myös mukana touhuamassa nukketeatterieni ja kenties tallukkaideni kanssa. Tulkaahan ihmeessa sinnekin moikkaamaan ja jutustelemaan.


Nyt minä lähden Lahden Taidelauantain viettoon perheeni kanssa. Mukavaa Elokuun loppua, näiden hoitolasteni askartelemien sateenkaarten välityksellä teille kaikille! Pysytään hyvällä puolella!





sunnuntai 13. elokuuta 2017

Keppari-intoa


Meille on syntynyt muutama uusi ratsu. Ja voi sentään kuinka kovaa niillä jo viiletettiin.




Ratsut työstimme Iskun huonekaluhuovilla Huhta-designin upeisiin vaneeriaihioihin. Tyttäreni mielestä nämä lahtelaiset Huhta design -kepparit ovat maailman parhaita. Ne ovat kevyitä ja niiden design viehättää hänen ja minun silmääni. Ja mukavinta kaikesta, ne osaa pienikin lapsi stailata.



Kepparit eivät muuta tarvitse kuin maalia pintaansa ja ryijysolmuin villalangoilla solmitut harjat tai kuten me teimme: Huonekaluhuopaa (tai fleeseä), liimaa ja villalankaa.


Lähistöllemme on työstetty Evakkolapset ry:n lahjoitusvaroin mukava pieni puisto, jossa pidimme heti heppojen valmistuttua keppareiden leikkimieliset laukka- ja ravikisat.


Voi sitä lasten riemua ja intoa laukata eestaas keppareilla. Nämä hepat sopivat niin pienille kolmevuotiaille lapsosille kuin koululaisillekin.



Jihaa, hirnahtavat tsempit kaikille koulutyönsä aloittaville lapsosille! Muistakaahan aikuiset olla varovaisia liikenteessä, kun pienet ihmiset lähtevät maailmaa valloittamaan.

keskiviikko 9. elokuuta 2017

Kirjasta avoimiin oviin


Aloitin tänään perhepäivähoitajan työurani toistamiseen elämäni aikana. Toisinaan on näköjään katsottava kauas, jotta voi nähdä lähelle. Ovet, joita minulle raotettiin, eivät tuoneen minulle onnea eivätkä sisäistä rauhaa, joten palasin tähän vuosia sitten hyväksi kokemaani ammattiin. 

Nyt voin hymyssäsuin askarrella lasten kanssa, esittää nukketeatteria, kuunnella lasten viisauksia, käydä päivisin metsäretkillä ja syödä kynttilänvalossa muidenkin kuin itseni kanssa. Elämässä on taas sisältöä, joka ikiselle päivälle. Olen tarpeellinen. Minulla on paikka yhteiskunnassa. Minä saan olla vielä lähellä omien lasteni kouluarkea.

Koska olen aika innoissani tästä työkuviostani, olen työstänyt kesän aikana yhtä jos toista ideaa lasten kanssa tutustuttaviksi tai työstettäviksi. Tässä postauksessa mökillä työstämäni "salaisuuksien ovi", jonka työstin Kaari Utrion Vehkalahden neidot -kirjaan.

 Aluksi liimasin kaikki kirjan sivut kevyesti toisiinsa kiinni.


Sitten leikkasin ja revin sivunippuun oven reijän.



Sitten alkoi maalaus..... Mökiltä löytyi ihan kamalan surkeat muka-vesivärit ja muka-maalauspensseli, joilla sudin piirrustuspapereihin väriä.


Värit lähes kiehuivat vedestä ja auringon lämmöstä. En ole ikinä maalannut tälläisillä väreillä.







Mutta vaikka värit olivat ihan surkeat, tuli maalausjäljestä mukavan elävää ja ilmeikästä.




Wili-pupu seurasi tapansa mukaan touhujani koko ajan vieressäni, mökin apilapihalla.



Ja mihin tämä ovi sitten minut ja hoitolapseni kuljettaakin jäänee vielä arvoitusten varaan. Oven takana löytyy ruskea huone, jonne voimme yhdessä lasten kanssa työstää syksyllä jotain yhdessä keksimäämme.

Eli tälläistä tällä erää. Postattavaa olisi kyllä vaikka kuinka, mutta en millään jaksaisi istua täällä tietokoneella. Sen sijaan jos haluat nähdä kattavammin ja useammin mitä kaikkea puuhailen päivät pitkät niin kirjaappa itsesi instagram seuraajakseni @neulanhaltija -tililleni. Sinne päivittelen touhujani ja muuta sillä hetkellä silmiin osunutta tai ajatuksiani herättänyttä joka ikinen päivä.

Ja tähän loppuun vielä tiedotus: PERHEPÄIVÄHOITORYHMÄNI KAIPAILEE VIELÄ YHTÄ 3-5-VUOTIASTA LAPSOSTA! Eli jos tiedät jonkun suloisen pikku-ihmisen vailla hoitopaikkaa, niin pyydä hänen huoltajiaan ottamaan yhteyttä minuun, kenties hän pääsee mukaan "satumaisiin" hoitopäiviin luonani.


keskiviikko 2. elokuuta 2017

Karkkivärinen ensipeitto


Eilen pistin postiin pienen tilkkutäkin, jonka ompelin serkkuni masuvauvalle. Masuvauva päättikin syntyä maailmaan jo 1000g painoisena keskosena, joten lämmin peitto on varmasti pienelle sitkeälle tyttöselle tarpeen.



Halusin valmistaa peittoon suloisen värimaailman ja jonkin suloisen eläimenkuvan. Katselimme ideoita miniatyyritilkkutyökirjastani tyttäreni kanssa. Kirjasta tyttäreni valitsi peittoon ommeltaviksi koalan kuvan.



Mutta minä en tyytynytkään vain yhteen koalaan, vaan tein niitä kolme. Äidin, isin ja lapsen.



(Hups, kuvassa langanpätkä... mutta sellaista sattuu...)

























































Peiton reunoille laitoin kaikki mini-minitilkkuni, jotka joten kuten sopivat peiton värimaailmaan. Ja tälläinen karamelli-peitto siitä sitten tuli.

Kaikkea hyvää pienelle tytölle keskolaan! Ja onnea vauvan perheelle uudesta perheenjäsenestä!