Perhepäivähoito ja sirkusprojekti / kuvistöitä, askartelua ja käsitöitä lasten kanssa

Olen toiminut kahteen kertaan, reilut kuusi vuotta, yksityisenä varhaiskasvattajana omassa kodissamme, perhepäivähoitajana.  Viimeisin perhepäivähoitajan työrupeamani alkoi 4 vuotta sitten, yhden hoitolapseni vanhempien nöyrästä pyynnöstä ryhtyä kodissamme heidän silmäteränsä yksityiseksi perhepäivähoitajaksi. Pyyntö osui hyvään saumaan, koska muuta, minut täysin työllistävää työtä, ei ollut silloin minulle tarjolla ja toivoin salaa keksiväni itselleni jonkun työn, jossa voisin olla enemmän kotona oman kuopuoksemme aloittaessa tuolloin koulutaipaleensa.

Nämä perhepäivähoitotyön vuodet ovat olleet, omien lasteni kotihoitovuosien jälkeen, todella merkityksellisiä myös omalle kasvulleni ihmisenä, ammattikasvattajana, lapsi- ja perhetyön tekijänä sekä kädentaitojen ohjaamisen ammattilaisena. 

Olen saanut kulkea usean pienen 2,5-6-vuotiaan hoitolapseni vierellä heidän ainutkertaisissa lapsuusvuosissaan ja lapsuusmuistoissaan. Olen tutustunut, ihastunut ja hullaantunut upeisiin pikkuihmisiin ja heidän perheisiinsä. Olen saanut kokea itseni tarpeelliseksi tällä planeetallamme tarjoten mukavia, rauhallisia, virikkeellisiä, kotoisia ja rakkaudentäyteisiä lapsuusvuosia monelle pikkuihmiselle.

Mutta nyt kirjoitan tätä blogitekstiäni haikein mielin, sillä uskon vahvasti, että elämäni polku kuljettaa minut taas uuteen suuntaan, sillä kaikki nykyiset hoitolapseni lähtevät syksyllä esiopetuksen piiriin päiväkoteihin. Minä joudun taas miettimään ihmeissäni minne oma polkuni vie, sillä hoitolapsi kyselyitä ei ole juurikaan tullut. 

Eli jos vain tiedät Lahden seudulla jonkun 3-5-vuotiaan vailla mukavaa klo 7.30-16.30 hoitopaikkaa, niin otathan yhteyttä: neulanhaltija(at)gmail.com .

Mutta ilokseni minulla on vielä tämä kevät ja kesä aikaa nauttia tästä työstä täysin rinnoin ja miettiä rauhassa tulevia polkujani. Uuden ammatin opiskelu ei nyt minua inspiroi ja mahdolliset muutamien päivien tai viikkojen työsijaisuudetkin kuluttavat minua ihan valtavasti, sillä olen ihminen joka kiintyy ohjattaviin todella nopeasti ja täysin. Jatkuvat erot repivät minut yksinkertaisesti palasiksi. Jotain pitäisi minun kuitenkin keksiä, jos lapsia ei uuteen ryhmääni löydy. Mutta onneksi minua kiinnostavat myös aikuis- ja kouluikäsitenkin opettajuus ja ohjaajuus, joten toivottavasti edes jotain töitä minullekin jatkossa löytyy.

Tässä ja seuraavissa postauksessa esittelen teille joitain kuvataide- ja käsityöprojektejamme, joita  olen viime aikoina opintotöinäni lasten kanssa tehnyt osana minulla meneillään olevia Laurea Amk:n KuVa - kuvataidekasvatuksen mahdollisuuksia ja menetelmiä varhaiskasvatuksessa - täydennyskoulutusopintojani. Tässä postauksessa kurkistamme monipuoliseen sirkusprojektiimme, joka kesti meillä kaiken muun toimintamme ohella tammi-helmikuun ajan.  

Sirkusprojektin käynnistimme lasten kanssa yhdessä, koska huomasimme syyskauden aikana, että kaikki lapset rakastivat temppuilua ja tarvitsivat lisää motorisia haasteita. Halusimme myös koronasääntöjen ja -estojen kurjistamaan kevättalveen iloa, väriä ja hauskuutta, jos talvi vieläpä olisi samanlainen harmaa ja lumeton kuin viime vuonna (no ei kyllä ollut!). Minulla oli myös hirmuiset määrät varastossani kaikkea ”sirkusmaista” kierrätystavaraa, askartelutavaraa ja käsityömateriaaleja, joita pystyimme projektin aikana työstämään.  

Ensin juttelimme yhdessä sirkuksesta, siellä tapahtuvista toiminnoista ja sirkustaiteilijoista. Katselimme monia sirkusesityksiä Youtubesta, kerroimme sirkustarinoita Summamutikan ”Kerron itse tarinan” sirkusaiheisista kuvakorteista ja luimme pinon lähikirjastosta lainaamiamme sirkusaiheisia kirjoja. (Kulttuurinen osaaminen, vuorovaikutus ja ilmaisu: Minä ja meidän yhteisömme, Kielten rikas maailma)

Motivoinnin jälkeen lapset piirsivät vahaliiduin suuret A3 kokoiset sirkuspiirrokset, joissa hienosti tuli esille ne sirkuselementit ja sirkustaiteilijat, joita itse piirtäjä ihailee. Teokset laitettiin kotimme eteisen seinälle, jotta lapset ja heidän perheensä näkevät ne joka päivä koko projektimme ajan. (Ajattelu ja oppiminen, ilmaisun monet muodot)

Sirkusprojektin aikana pyysin myös lapsia ja heidän perheitään tutkimaan kodeissaan omia kierrätykseen meneviä ”roskiaan” ja tuomaan niitä meille sirkusaskarteluja varten. Lapset olivat tästä kotitehtävästä hyvin innoissaan. He toivat arkistolaatikoita, suklaarasioita, vessapaperirullahylsyjä, mehupullon korkkeja, kännykkärasioita jne. Näistä kaikista ideoimme kuvis- ja käsityöprojekteina, yhdessä ja erikseen, omat minisirkuksemme, joiden pohjana toimi kolmiulotteiset kirjastosta saadut arkistolaatikot. 

Minisirkuksiinsa lapset ompelivat itsenäisesti, mutta ohjauksessani mm. puuvillaiset estradiverhot, jotka maalattiin kangasvärein, huopakankaiset käsinuket sirkustirehtööreiksi (jokaisella ihan erilainen, ideoita haimme pinterestistä) ja vinon pinon sorminukkeja (jokaisella erilaiset). Lisäksi lapset askartelivat todella paljon erilaista sirkusrekvisiittaa kierrätysroskista omien toiveidensa mukaan. (Osallistuminen ja vaikuttaminen, ilmaisun monet muodot, tutkin ja toimin ympäristössäni)

Minä ompelin myös vapaa-ajallani kaikille ryhmäni lapsille jämähuopatilkuista minisirkuksiin omat sirkusareenamatot.

Lasten käsissä ”kierrätysroskista” syntyi mm. sirkusvaunuja, pöytiä, tuoleja, tykkejä, popcornkuppeja, trampoliineja, korokkeita, palloja, renkaita jne. kuten kuvista näkyy, hoitoryhmäni viskarit rakastavat kaikkea piirtämistä, maalaamista, askartelua ja kädentaitoja. (Osallistuminen ja vaikuttaminen, ilmaisun monet muodot, tutkin ja toimin ympäristössäni)

Lapset kutoivat myös sirkuksiinsa lasten kangaspuilla upeat sirkusmatot. (Ilmaisun monet muodot)

Yhdessä teimme myös rengastaiteilijoita, päällystäen lapsen maalaaman pitkäraajaisen hahmon huopaliimalevyllä, sillä renkaissa temppuilu on lasten mielestä ihan hurjan kivaa. (Osallistuminen ja vaikuttaminen, ilmaisun monet muodot, tutkin ja toimin ympäristössäni)

Lisäksi lapset tekivät piirtäen, leikaten ja lankatöinä hoitopaikan kattoon koristeiksi viirinauhasta roikkuvia ballerinoja, voimamiehiä ja pellejä sekä meksikontähtiä. (Osallistuminen ja vaikuttaminen, ilmaisun monet muodot, tutkin ja toimin ympäristössäni)

Koska hoitolapseni rakastavat nyt kaikkia aarteen etsintäleikkejä, keksin sirkusprojektimme aikana myös parin viikon mittaisen salapoliisitehtävän, jossa saimme auttaa Sirkushiiri Timoteita selvittämään sirkuksesta kadonneiden pähkinöiden mysteeriä. Se oli erityisen ihana seikkailu, johon vihjeitä ilmestyi kirjeinä puutarhaamme ja joita me sitten selvitimme yksi toisensa jälkeen. Lapset myös piirsivät hyvin antaumuksella kanssani kukin yhden epäilyksen alaisen pähkinävoron kuvan mysteeriseinällemme.

Mysteerin ratkeamisen kunniaksi saimme vieraaksemme ihan oikean ”sirkus”hamsterin, joka oli mysteerimme pieni pähkinävaras. Hän oli ottanut sirkusnorsuilta salaa pähkinöitä, koska oli ajatellut niiden ilahduttavan niitä lapsia, jotka eivät koronan tai koronakaranteenien takia pääse sirkukseen, päivähoitoon, kerhoon, harrastuksiin tai kouluun. (Itsestä huolehtiminen ja arjentaidot, Monilukutaito, Minä ja meidän yhteisömme)

Hoitopäivien aikana lapset rakensivat myös kirjainpalikoista erilaisia sirkusaiheisia sanoja sekä kertoivat ja esittivät ex-tempore yhdessä ja erikseen ihania sirkustarinoita, sirkustansseja ja nukketeatteriesityksiä sirkussorminukeillaan ja käsinukeillaan sekä varjoteatterin keinoin erityisillä sirkusvarjoteatterinukeilla. (Osallistuminen ja vaikuttaminen, kielen rikas maailma, ilmaisun monet muodot)

Lisäksi kuvasimme sorminukeilla pienen animaation ja käsinukeilla esitetyn tanssiesityksen. Kaikenlainen esiintyminen on nyt kaikille lapsille hyvin mieluista puuhaa. Esitykset kuvasin lasten vanhemmille ja katsoimme niitä myös usein yhdessä lasten kanssa. (Osallistuminen ja vaikuttaminen, ilmaisun monet muodot)

Sirkusprojektiimme kuului myös oleellisena osana kaikenlaiset motoriset touhut ja temppuilut, joita teimme niin ulkona kuin sisälläkin. (Osallistumien ja vaikuttaminen, kasvan, liikun ja kehityn)

Motoriikkaharjoitteissa käytimme monenlaisia piha- ja sisäliikuntavälineitämme sekä minun tekemiäni tarkkuusleikki-askarteluja.

Loppuhuipennuksena pidimme isot kahden hoitopäivän mittaiset sirkusjuhlat, joissa jokainen lapsi sai pukeutua roolivaatteisiin, esittää sirkustemppuja, leikkiä ilmapalloilla ja itsetehdyillä sirkusleluilla sekä herkutella sirkusherkkuja. Myös kotimme oli juhlien ajan sisustettu iloisella sirkusteemalla.

Meillä oli mm. oikea hattarakone, jonka avulla näimme ihmeen siitä, miten tavallinen sokeri muuttui kuumennettaessa hattarahahtuvaksi. Juhlapaikalle saapui myös neljä suloista merenneitoa, apinaa ja leijonaa. Juhlissa hyödynsimme paljon oman tyttäreni vuosia sitten pidetyille Viidakko-synttäreille ja Aloha-synttäreille työstämiän rekvisiittoja ja puuhapisteitä. (Onneksi olin jemmannut lähes kaiken rekvisiitan!)  (Kulttuurinen osaaminen, vuorovaikutus ja ilmaisu, minä ja meidän yhteisömme)

Toukokuussa pääsemme vielä katsomaan Live striimauksella Lahden Salpauksen sirkusartisti koulutuksen esitystä omalta sohvalta popcornien ja hattaran kera. silloin voimme vielä muistella ottamieni valokuvien kera meidän omaa sirkusprojektiamme. (Tieto- ja viestintäteknologia)

Joten aika kivoja projekteja tehdään myös lasten kanssa perhepäivähoidossakin lasten varhaiskasvatussuunnitelman ja lasten omien mielenkiintojen pohjalta. Perhepäivähoito ei siis ole yhtään pedagogisesti sen huonompi varhaiskasvatusmuoto kuin päiväkotien varhaiskasvatus. Ihan samaa työtä tehdään molemmissa paikoissa, lapsia kunnioitten, lapsista välittäen ja lasten kanssa yhdessä ideoiden. Vain ryhmäkoko taitaa olla se eri varhaiskasvatusmuotoja erottava tekijä.

Tällä hetkellä meillä on menossa lasten kanssa "Supersankari" -teema. Ja loppukeväälle ja kesälle on vielä vuorossa "Puutarhan supersankarit / Ötökät"  -teema. Kivoja juttuja siis tiedossa vastakin.

Mukavaa kevättä teille kaikille!!!!

Jämätilkut tilkkutäkiksi Beatrix Potter - puputyynyn innoittamana

Ompelin taas yhden tilkkutäkin. Tämäkin täkki on tälläinen minulle tyypillinen käsityö "nopeasti valmista ja aivot narikkaan"  -pikaompelutyö, jonka avulla selvisin tänäkin keväänä voittajana tästä yhä jatkuvasta koronavarotoimikotoilusta. Kyllä tästä nyt eteenpäin mennään, kesää ja iloa kohden, eikö vain?

Tilkkuina tähän työhön käytin kaikki edellisistä, täälläkin esitellyistä tilkkutöistäni jääneet pienet jämäkangassuikaleet. Täkin pienimmät tilkut olivat kooltaan saumanvarojen kanssa 4 cm x 4 cm.

Inspiraationa tähän työhöni toimi tämä ihastuttava puputyyny, jonka sain kevätpäivien iloksi Kukkaiselämää -kauppa verkkokaupasta.

Ensin ompelin vain lähes päättömästi puputyynyn väreihin sopivia 4 cm korkeita tilkkuja suikaleiksi ja sitten leikkasin suikaleet 4 cm, 5 cm, 7 cm ja 8 cm leveiksi kaitalenauhoiksi.

Pian kuitenkin kaikki minun varastoni tilkkusuikaleet ja pienikuviolliset tilkkutyökangaspalani loppuivat ja täkkiin piti suunnitella jotain lisäväriä. Koska en halunnut tehdä vain pientä vauvanpeittoa, kaivoin varastoani ja löysin sieltä murretun keltaisen puuvillaisen verhokapan, josta saisin tilkkutäkkiin lisää kokoa. Siivutin sen 6cm leveiksi suikaleiksi tilkkunauhojen väliin.

Tämän jälkeen silitin tilkkupinnat huolella ja asetin työn väliin vanun ja taustakankaan. Harsin kaikki kolme kerrosta keltaisten kaitaleiden kohdalta pitkin harsinpistoin yhteen.

Sitten olikin vuorossa tilkkutäkin tikkaus. Tein se ompelukoneella, sillä halusin tämän täkin nopeasti valmiiksi ennen kuin puutarhapuuhat imaisevat minut pysyvästi puoleksi vuodeksi pihallemme.

Tikkauksen tein kiemuratikkauksella tilkkutöiden tikkaukseen suunnitellulla jousellisella vapaatikkausjalalla. (HusqvarnaViking)

Tässä tilkkutäkin takapuoli ja tekemäni tikkaus.

Ja tässä etupuoli.

Ja tässä koko keväinen täkki kokonaisuudessaan. 

Täkin kooksi tuli 102 cm x 157 cm eli sellainen juuri sopiva terassilla jalkojen päälle asteltavan tilkkutäkin koko.

Täkki tuli maksamaan 27 €, sillä minun piti ostaa siihen vain lämpövanua sekä ompelu- ja tikkauslankaa. Kankaat eivät tälläkertaa maksaneet mitään, sillä kaikki käyttämäni kankaat olivat ylijäämäpalojani, joita olin alunperinkin saanut ilmaislahjoituksena ystäviltäni.

Tämän täkin valmistukseen kului aikaa 15 tuntia:

Kangassuikaleiden leikkaus ja tilkkujen lajittelu 3 h

Ompelu 4,5 h (osa tilkkusuikaleista oli ommeltu jo aijempien tilkkutöiden teon aikana, joten niiden aikaa ei tässä ole laskettu)

Silitys 1h

Harsinta tikkausta varten 1,5 h

Tikkaus 4 h

Reunojen huolittelu ja viimeistely 1 h

Tässä meidän oma, ihastuttava pupu-ukkelimme Wili, tänään 8 v, ihastelee uutta puputyynyämme ja uutta iloista tilkkutäkkiämme.

Riemullista kevättä teille kaikille! Pysykää terveinä!

 

Taidon päivä: Satumaan kepparit, tekstiilitöitä lasten kanssa

Tänään vietetään Taidon päivää. Kuten tätä blogia lukeneet ja Neulanhaltijan instagram tai facebook -tilejä seuranneet tietävät, kädentaidot sekä niiden ohjaaminen ovat elämäni suola ja suurin intohimoni. Olen perinyt ymmärryksen kädentaitoihin vanhemmiltani ja osalta isovanhempiani sekä kouluttanut itseäni jatkuvasti kädentaitojen asiantuntemuksessani ja tietämyksessäni.

Tässä postauksessa näette ihastuttavat pollet, satumetsän taikakepparit, jotka teimme perhepäivähoitoryhmäni kanssa kevättalvella. (Hoitoryhmäni lapset ovat kaikki n. 5-vuotiaita)

Minulle on siunaantunut ohjattavikseni aina upeita oppilaita. Niin aikuisia kuin lapsia. Innokkaita, oppimishaluisia, luovia ja kiitollisia. Ihmisiä, jotka ovat jättäneet sydämeeni ja sieluuni palan itsestään ja joille minä olen saattanut jättää ohjaustuokioiden aikana jotain mukavia muistoja myös.

Kädentaidoista huovutus, tilkkutyöt, kirjonta ja asuste- ja vaatetusmuotoilu ovat minulle tekniikkoina omimpia. Niitä kohtaan tunnen suurta kiinnostusta ja tarvetta jakaa oppiani eteenpäin. Ne ovat elämäni eliksiiriä.

Juuri kädentaitojen ohjaamisen tarpeesta ja palkitsevuudesta tämäkin blogi sai kymmenkuntavuotta sitten alkunsa.

Se onnen tunne, kun oppilas oivaltaa kädentaitojen tuottaman flown ja uskaltaa itse toteuttamaan omilla taidoillaan jotain konkreettista ja omaa, on jotain mitä en keksi mistään muualta saavani.

Myös materiaalien tunteminen kuuluu oleellisena osana taitojen kädentaitojen tietotaidonkasvuun. Miltä tuntuu villa ja mitkä ovat sen ominaisuudet, millaista taas on akryyli ja mitä ominaisuuksia sillä on? Millaista on puuvilla ja missä sitä kasvaa? Kuinka kuitu päätyy langaksi ja lanka kankaaksi ja kangas vaatteeksi?

Materiaalien ja tekniikoiden ohjella myös työvälineiden tunteminen ja niiden arvostaminen ovat tärkeää taitokasvatusta. Millainen neula sopii mihinkin ompeluun? Miksi ristipistot, silkkinauhakirjonnat, parsimiset, päärmäykset ja verhoilemiset tehdään erilaisisilla neuloilla? Mitä ovat virkkuukoukku ja neulepuikot? Entä kangaspuut? Kuinka ompelukone toimii?

Mutta kaikista tärkeintä on taito luottaa omiin kykyihin ja taito pyytää apua kun sitä tarvitsee. On upeaa työstää jotain uniikkia ja omaleimaista, mutta monesti itse tekemisen prosessi on se taitojen suurin ydin <3

Voi kunpa saisin tehdä tätä kädentaitojen ohjausta työkseni koko elämäni ajan, sillä se on minun kutsumukseni. Se on asia jolle sytyn ja joka saa minun siipeni lentoon.

Jihaa <3

Mukavaa Taidon päivää teille kaikille! Nauttikaa taidoistanne ja antakaa niiden loistaa!