tiistai 28. toukokuuta 2019

Mediakasvatusta leikki-ikäisten lasten kanssa


Yksi varhaiskasvatuksen tärkeä kasvatuksen ja ohjauksen osa-alue on mediakasvatus. Tässä postauksessa esittelen yhden minun mielestäni toimivan lähestymistavan lasten mediakasvatukseen, jossa emme tarvinneet läppäreitä tai pädejä: "Onko valokuva aina totta?" "Onko ohjelmissa esiintyvät tapahtumat aina totta?".

Tässä projektissa oli oleellisena osana myös luonnontieto- ja ympäristökasvatus.


Ensin pyysin hoitolapsiani (iät n.3 v- 4,5 v) maalaamaan projektiimme yhden vihreän paperin ja yhden sinisen. 


Tämän jälkeen kuvasin lapset erilaisissa asennoissa pihallamme. Näissä ylläolevissa kuvissa lapset olivat kastelukannujen kanssa eri puolilla pihaamme. Lapsilta tietämättä tulostin kuvat ja leikkasin saksilla heidän kuvansa alkuperäisestä taustasta pois.


Illalla surrautin vielä pari pientä tilkkutyötä projektiimme.


Ja niin alkoi tarina, jossa toivottavasti lapset edes pikkuisen havahtuivat siihen, että kaikki mitä he näkevät ei aina olekaan ihan totta, vaan joihinkin asioihin/kuviin on hyväkin suhtautua vähän varauksella.

Tarina:

Olipa kerran neljä lasta, jotka kulkivat pitkin poikin maita ja mantuja. Eräänä päivänä  he saapuivat pellonlaidalle, jossa oli läjä multaa.


Lapset pohtivat mitä mullalla voisi tehdä. Ja keksivät, että multaan voisi istuttaa kukkien siemeniä. Niin jokainen lapsi pääsi katsomaan kun oma tikkunukke pääsi kylvämään vuorollaan simeniä multaan.



Siementen kylvön jälkeen multaa kasteltiin ahkerasti. Lapsen silmät olivat pudota päästä kun näkivät itsensä kastelemassa kukkia tässä tilkkupuutarhassa.



Kukat kasvoivat ja lapsille tuli hyvä mieli. Silloin paikalle tuli maanviljelijä, joka pyysi kiitoksena kauniista kukkamaasta lapset maatilalleen kylään.


(Olin värittänyt päivälepoaikaan salassa lasten silmiltä jättisuuressa kananmunakotelossa olleen värityskuvan ja työstänyt munakennoon piirrettyjä maatilaneläimiä tikkunukeiksi)



Ja näitä eläimiä lapset pääsivät rapsuttelemaan ja hoitamaan, jopa hassusti ratsastamaan. Taisipa muutama eläin vähän puraistakin ja nokkaistakin lapsia. Voi sitä riemua, kun tarinaa kuuntelivat ja itsejään katselivat.

Illalla kotiin lähtiessä osalla oli ihan muistikuva, että oltiin tänään oltu maatilalla. Niinpä niin, onko kuva aina totta vai kuvaajan ja digitoijan mielikuvituksen tuotetta?


Lopuksi lapset maalasivat myös taulut, joissa ovat kastelemassa noita ihania kukkia maanviljelijän luona. Nämä taulut päätyivät äitienpäiväkorteiksi.


sunnuntai 12. toukokuuta 2019

Lasten piirroksia konekirjottuina huopalaukkuun äitienpäivälahjaksi


Mukavaa äitienpäivää kaikille äideille ja isoäideille!

Tässä postauksessa näette kuinka ihastuttavia konekirjottuja laukkuja perhepäivähoitoryhmäni lapset (2,5-4,5v) valmistivat omille äideilleen äitienpäivälahjaksi. Laukkujen ideana oli lapsen piirtämän omakuvan kirjominen koristeeksi äidin ja lapsen yhteisiin hetkiin tulevaan laukkuun, kuten kirjastokassiin/jumppakassiin/uintilaukkuun/shoppailulaukkuun.

Laukkujen teollisuushuopakankaat sain blogiyhteistyönä Iskun tehtaanmyymälästä ja kirjonta työstettiin blogiyhteistyönä Husqvarna Viking Premier + kirjontaohjelmalla ja kirjottiin Husqvarna Viking Designer Topaz 50 -kirjontakoneella.


Ensin lapset piirsivät mehiläisvahaliiduilla omat kuvansa.





Kuvista tuli aivan hurmaavat.


Ja todella sympaattiset.


Piirretyt kuvat kuvasin digikameralla josta siirsin kuvat kuvatiedostoina tietokoneelleni. PREMIER + ohjelmassa käytin Sketch -ohjelmaa/piirrustustyökalua.


Lapsen piirros siirrettiin valokuvana piirrustusohjelmaan.


Tämän jälkeen valittiin kirjontakehyksen koko (minävalitsin kaikkein suurimman kehyksen) ja alettiin piirtää hiirellä lapsen piirtämän piirroksen ääriviivat uudelleen. Tämä hoituisi helpommin, jos käytössä olisi piirtopöytä, jossa lapsi voisi piirtää kuvan suoraan piirtokynällä tietokoneelle. Minulla ei kuitenkaan piirtopöytää ole, joten piirsimme nyt kuvat ikäänkuin kahteen kertaan, ensin paperille, sitten tietokoneelle PREMIER + ohjelmaan.

Minä tein tämän "uudelleenpiirtämisen" lasten katsellessa selän takaa, sillä hiirellä piirtäminen, kuvan piirrosjälkeä jäljitellen, olisi ollut liian vaikeaa vielä pienille hoitolapsilleni. Kyllä sitäpaitsi minunkin käteni meinasi välillä vähän täristä ja paikotellen pistot ovatkin vähän eläväisiä ;)



Kun kuva oli jäljennetty jokaista yksityiskohtaa myöten, se tallennettiin export -toiminnolla tietokoneen muistiin ja sieltä ulkoiselle muistitikulle copy -toiminnolla.



Ja muistitikun avulla lapsen upea piirros siirtyi kirjontakoneen näytölle. Voila!


Ja niin alkoi kuvien kirjonta. Kirjottavan kuvan piirtänyt lapsi sai aina painaa kirjonnan käynnistysnappia ja muu porukka sai seurata silmätarkkana vierestä.



Ja niin se oma piirros, oma kuva, oli ikuistettuna kankaaseen. Jos vanhemmat haluavat joskus ikuistaa lapsensa piirroksen johonkin muuhunkin tuotteeseen, esimerkiksi lapsen paitaan tms ovat digitoidut kuvat nyt käytettävissä aina vain uudelleen ja uudelleen.


Kyllä tämä kirjontakone on ihmeellinen :) . Tästä kuvasta löytyy instagramista #perhepäivähoitoneulanhaltija ja @neulanhaltija sivuilta ihana videon pätkä <3



Niin ihania, niin ihania <3 Ja voi sentään miten ylpeinä lapset laukkujaan katselivat. Samalla mietimme yhdessä missä kaikissa kivoissa äidin kanssa tehtävissä puuhissa tarvitaan laukkua. Aika monta puuhaa löytyi.


Digitoin kuvan pistot sekä yksinkertaisena pistona, että tuplapistoina, kuten tässä kuvassa hyvin näkyy.



Oma tyttäreni halusi tietysti myös tehdä laukun (mutta itselleen), sillä minähän olisin nähnyt laukun muuten jo etuajassa.

Hän halusi piirtään oman kuvansa sijasta eläinrakkaana ihmisenä pandan ja työstää sen applikoimalla.



Kun kone oli kirjonut pandan kaksinkertaiselle huovalle, leikattiin kuvion reunoilta ylimääräinen valkoinen huopa pois. Saksina käytimme Inspiran ihania applikaatiosaksia, jotka sain myös blogiyhteistyönä Husqvarna Viking Suomelta. Näistä saksista en luovu ikinä! Ovat kädessä täydellisen tuntuiset ja painoiset, leikkaavat hyvin ja tuo pelikaanimainen nokka on täydellinen applikaatiotöissä.


Näin suloinen panda syntyi, iiks...


Lapseni ystävä sattui olemaan meillä "hoidossa" myös kirjontapäivänä, joten hänkin sai valmistaa äidilleen laukun, tottakai. Tässä upeat "isojen" tyttöjen (1-2lk) laukut.


Ja niin kaikki laukut sujautettiin vanhoihin Keski-Euroopan karttakirjan karttoihin. Päälle laitettiin kortti, jossa lapsen sormivärein maalaama kukkakimppu. Lisäksi lahjan päälle pääsi roikkumaan kirkonkerhossa äitienpäivälahjaksi valmistettu sydän heijastin.


Suloisia hetkiä teille kaikille!