(Postaus sisältää blogiyhteistyötä Husqvarna Viking Suomen kanssa)
Tiedättehän lasten ihastuttavat kuvakirjat, joissa köllötellään aurinkoisena kesäpäivänä piknik-peiton, usein juuri tilkkupeiton päällä, kaiken ollessa niin kaunista ja herttaista. Tälläisiä hetkiä varten minäkin halusin työstää perheelleni ja hoitoryhmälleni piknik-peiton. Meillä on nimittäin alkamassa tällä viikolla astianpesukoneen aiheuttamasta vesivahingosta johtuva keittiöremppa ja koko koti on hurhumhei ja päivisin joudumme evakkoretkelle vara-asuntoon hoitoryhmäni kanssa. Sillä remontista aiheutuva meluhaitta on lapsille ja kanillemme häiritsevää. Tätä piknik peittoa tullaan varmaan tarvitsemaan nyt siis lähipäivinä kerran jos toisenkin....
(Kirja: Melanie Joyce, Minä tykkään sinusta)
Olin aikoinaan tehnyt v.2008 Vaahteramäen Eemeliä muistuttaneelle lapselleni "Eemelin metkut" -nimisen tilkkutäkin. Tilkkutäkkiin survoin kaikki pienimmätkin vuosien varrella kertyneet siniset ja vihreät jämätilkkuni ja ex-tilkkukurssin oppilaaltani läksiäislahjaksi saamani vanhan Vaahteramäen Eemeli -verhokapan. Peitosta tuli huolimattoman suunnittelun takia todella suuri ja raskas. Eikä surukseni kukaan perheestäni oikein tykännytkään siitä. Sitä käytettiin vain muutamia kertoja. Ja näin ollen se jäi kauniisti viikattuna täyttämään tilkkutyönäytekaappiani.
Peitto oli myös tikattu varsin "väljästi" (lue huonosti). Minulla oli varmaan kahden pienen pojan kanssa niin paljon puuhaa, että tikkaus jäi ihan onnettoman vähäiseksi. Voi, voi!
Eemeli- kuvat sensijaan olin tikannut hyvinkin tarkkaan vapaatikkauksella.
Nyt päätin sitten ottaa sakset käteeni ja työstää suht pikaisella aikataululla tämän "vähemmän viehättävän" tilkkutäkin piknik-peitoksi.
Leikkasin peiton ensin osiin.
Samoin leikkasin hoitolapseni mummilta saadun ruudullisen tyynynpäällispussukan kaitaleiksi..... (Kiitos Raili!)
Ja yhdistin peiton leikatut kaitaleet neliöksi.
Piknikpeiton tikkasin nyt kunnolla vapaatikkauksella kiemurrellen.
Tikkausjalkana käytin Husqvarna Viking Suomelta saamaani vanutikkausjalkaa, joka helpottaa paksujen tilkkutöiden vapaatikkausta läpinäkyvän laajan paininjalan ansiosta.
Tikkauksen jälkeen kanttasin työn tyynyliinasta leikkaamallani kaksinkertaisella kantilla.
Eemelin kuvat leikkasin ja ompelin patalapuiksi.
Patalaput saattavat päätyä vaikka joululahjoiksi tai sitten uuteen keittiöömme, se jää nähtäväksi....
Kaikki mitä peitosta jäi jäljelle projektin jälkeen oli tälläinen määrä kaitaletta. Punaiset kaitaleet säästin tulevia projekteja varten ja tuon oikeanpuolen kasan laitoin energiajätteeseen. Jos olisin ollut viitseliäs ja purkanut alkuperäisen "Eemelin metkut" -tilkkutäkin reunat, enkä hätäisesti vain leikannut, niin jätettä ei olisi tullut lainkaan. Mutta remonttisiivoushässäkässä en todellakaan malttanut alkaa purkamaan mitään.
Ja niin me sitten heti piknik-peiton valmistauduttua leiriydyimme terassillemme välipalalle. Aurinkoista ilmaa ei saatu, mutta kuiva ilma sentään :)
Eväsretkiämme varten leikkasin myös ystävältäni Johannalta saadusta Marimekon "Lappuliisa" vahakangaskaitaleesta meille mukavat retkilautaset. (Kiitos Johanna!)
Mukavaa syyskuun loppua teille kaikille!