sunnuntai 25. helmikuuta 2018

Metsänhaltijanukke


Olen taas ajautunut jonnekin auvoisaan tilaan, josta elämä oli kuljettanut minut vuosiksi pois. Kuulen taas seinäkellon raksutukset, lasten päivittäisen naurun, tunnen käsintekemisen flown ja ehdin astua päivittäin taian ja sadun maailmaan. Olen tämän kevättalven aikana ehtinyt ommella, askarrella ja työstää monenmoista "turhuutta", mutta ah, mielenterveydelleni niin tarpeellista. 


En pitänyt lapsena juurikaan nukeista tai äiti-lapsi-leikeistä. Olin enemmän poikien kanssa seikkailija ja pieneläinten- ja hyönteistentutkija. Ihailin kyllä kaikkea kaunista ja nautin kaikenlaisen pikkupiiperryksen askartelemisesta pikkusiskoni My Little Ponyille ja Barbeille.

Nuorena aikuisena ihastuin posliininukkeihin kun opiskelin Ikaalisten käsi- ja taideteollisuusoppilaistoksessa vaatetusalaa. Naapuriluokassa nimittäin opiskeltiin posliininukkejen ja teatterinukkejen valmistusta. Minua eivät kiehtoneet juurikaan tälläiset kuvan hienohelmanuket vaan yksilölliset "persoonanuket". Ompelu oli kuitenkin silloinkin posliinimuotoilua enemmän minun juttuni, joten tyydyin vain ihailemaan muiden kädenjälkeä ja unelmoimaan siitä, että ehkä minäkin joskus teen teatterinukkeja.



Oma tyttäreni on hyvin äitinsä kaltainen. Nuket eivät ole koskaan kiinnostaneet häntä ja tälläiset hienohelmanuket saavat hänet kääntämään päänsä pois päin. Olemme kuitenkin hankkineet posliininukkeja varastooni puistatuksista huolimatta, sillä tytär tietää jo että äiti muokkaa niistä kotona jotain uutta ja meidän mielikuvistusta kutkuttavampaa.

Posliininukkeja löytyy usein Torix lähikirpputoriltamme. Niiden hinnat ovat neljästä kymmeneen euroon /kpl, eli mielestäni hyvin huokeita. Jos löydän hyväkuntoisia, hajuttomia ja keskenään samankokoisia nukkeja ostan ne varastooni. Kymmenet nuket ovatkin päätyneet uudelleen muokattuina nukketeatterini tähdiksi.




Kuten esimerkiksi tämä Syysmetsä - ja Kevät -pöytänukketeatteriesityksieni nuket, jotka myös muuttuivat prinsessoista joksikin aivan muuksi.



Viime viikolla huomasin aloittaneeni uuden nukketeatteriesityksen valmistelemisen. Ja suit sait kolme hienohelmanukkea pääsi eroon rimpsumekoistaan, hiuksistaan, meikeistään....ja muodonmuutoleikki alkoi... Nuket alkoivat muuttua ajatuksissani metsän-, ilman- ja vedenhaltioiksi tai metsän-, veden ja ilmansuojelusenkeleiksi.






Muodonmuutosleikkiin minut sysäisivat mukavat yhteensattumat. Sain samalla viikolla projekteihini ison pinkan laadukasta pellavaa Mari Mustonen design -ompelimosta ja laatuvillaa Iskun tehtaan myymälästä. Mitä kaunein kiitos molemmille sponsoreille!!! Ja kaiken kukkuraksi minulta tilattiin yhteen lasten näytelmään pellavainen metsänhaltija-puku, joka sai ajatukseni sadunmaailmaan. Myös hoitolapset kaivoivat leikkeihinsä kaikki nostalgiset omillelapsilleni huovuttamani metsänväen roolivaatteet. Talo oli täynnä luovuutta ja elämää! 
Voi tätä onnea!!!!




Ompelu sujui kuin huomaamatta. Olin aivan fiiliksissä.... Ensimmäisenä valmistui metsänhaltija tai metsänsuojeluenkelinukke tai maakeiju tai..... 
Morsian oli jokatapauksessa nyt uudestisyntynyt.









Teatteri tulee todennäköisesti keskustelemaan yleisönsä kanssa luonnonsuojelusta ja niistä pienistä teoista, joilla me voimme vaikuttaa siihen, että maapallollamme voidaan hyvin vielä vuosituhansia eteenpäin. Tarinan kulku on vielä hakusassa, mutta se muokkautuu pikkuhiljaa rekvisiitan valmistelujen myötä. Tämän nukketeatterin valmistuksessa (kuten muidenkin nukketeatterieni) pyrin käyttämään vain luonnonmateriaaleja ja mieluiten kierrätyksen kautta saatuja tai hankittuja roska- ja ylijäämämateriaaleja.

(Tämän kuvan ottamisen jälkeen väritin vielä nuken huulet ja luomet vihreiksi. Kts. ensimmäinen kuva. Voi olla että hän saa vielä kasvomaalauksiakin, kun han saan ensin kaksi muuta nukkea valmiiksi ja näen miellaisia niistä tulee.)


Taianomaista talvea teille kaikille! Minä lähden nyt ulkoilemaan. Siellä on upea ilma!

Pidetään yhdessä maailmastamme huolta <3

keskiviikko 21. helmikuuta 2018

Ensimmäinen youtube videoni tallukkaista


Olen avannut uuden median oven. Olen tehnyt youtube -videon. Ensimmäinen videoni esittelee tallukoiden valmistusta. Löydät sen täältä.


Yksin en olisi saanut  tallukka-videota tehtyä mitenkään. Onneksi sain yhteistyökumppanikseni Veijo Ruotasen, joka kuvasi ja editoi videon. En itse ole lainkaan taitava noissa asioista. Eikä kärivällisyyteni ole tietoteknisissä hommissa kovinkaan suuri.



Videot eivät tule kuitenkaan korvaamaan blogiani tai instagram-kuviani tulevaisuudessakaan. Tämä erinäisten tuotteiden valmistuksen vaihevaiheelta kuvaus kun onnistuu minulta helpoiten ihan itse kameralla kuvaamalla siinä tekemisen lomassa. Mutta mukava lisä tuo videointi ehdottomasti on ja toivottavasti tuo myös muutamia uusia käsityöharrastajia puuhiani seuraamaan.


Nyt tallukkakelit ovatkin Lahden seudulla parhaimmillaan, joten nämä itse ompelemani jalkoneet saavat tuulettua ulkona pakkasessa jokaikinen päivä. Videokin on kuvattu parin tunnin pakkasulkoilun jälkeen. Posket ovat videolla ihanan punaiset, mutta varpaat ihanan lämpöiset tallukkaiden ansiosta.



Uusia tallukaspareja on syntymässä työhuoneellani koko ajan lisää... kunpa vain olisi vuorokaudessa enemmän tunteja....


Sillä myös muita hyvin mielenkiintoisia projekteja on valmistumassa ja valmistunut käsieni kautta. Yritän ennättää postailla niitä jossain vaiheessa vielä tämän kuun puolella. Tiedossa roolivaatteita, kirjontaa, tilkkutöitä ja askartelua.

Mukavia talvilomaviikkoja teille kaikille, milloinpa itsekukin talvilomaa vietättekin!


sunnuntai 11. helmikuuta 2018

Kepparituunaus


Tyttäreni ja hoitolapseni pitävät keppihevosleikeistä. Leikit ulkona pohjautuvat esteratsastukseen ja sisällä roolivaateleikin yhteydessä tapahtuvaan ympäritalon ees taas juoksemiseen.

Nyt kepparitallimme on kasvanut uudella tammalla, jonka pelastin kirpputorilta ja jonka tuunasin tallin muiden hevostemme näköiseksi.



























Heppa ei ollut hinnalla pilattu ja oli tyyliltään (täyspuinen ja kestävä!) täysin oikeanlainen meidän vaneriheppa-tallimme.



Ensin poistin kädensijan hevosen päästä ja sitten työstimme beessistä villahuovasta vanerille karvapeitteen.


Ja lopuksi vielä villalangoista harja ja villahuovasta silmät ja sieraimet. Ja valmista tuli.


Nyt on tallissa 4 upeaa hevosta! Eikä kenenkään lapsukaisen tarvitse enää odottaa vuoroaan ratsastus leikin yllättäessä.


Tallin muut hevoset ovat lahtelaisen HuhtaDesignin vanerikeppareita, jotka olemme itse tuunanneet villahuovilla.


Mukavaa laskiaissunnuntaita teille kaikille!

sunnuntai 4. helmikuuta 2018

Perhosia kevääseen Topaz -kirjontakoneella


Tämä postaus sisältää blogiyhteistyötä Husqvarna Vikingin kanssa.


Sain blogiyhteistyön merkeissä Husqvarna Vikingiltä Topaz-ompelukoneeseeni konekirjontalaitteen. Ennen joulua testasinkin jo vähän lasteni kanssa kirjontalaitetta joululahjapostauksessani. Nyt halusin testata millaista koneella olisi tehdä kolmiulotteisia perhosia.




Konekirjonnassa ompelukoneeseen liitetään kirjontaosio ja kirjontakehä.




Otetaan ohjekirja ja kirjontakuvioiden mallikirja käteen ja vaihdetaan koneeseen kirjontaneula.



Konekirjonnassa käytetään myös erityisiä konekirjontalankoja, jotka ovat ohuempia, liukkaampia ja kiiltävämpiä kuin normaalit ompelulangat.


Koneeseen vaihdetaan myös erityinen R-paininjalka eli konekirjontajalka, josta puuttuvat paininjaloille ominaiset sukset kokonaan. (Vapaakirjontajalka eli parsinjalka on hyvin samanlainen.)


Ompelukone ompelee kuvion täysin itsenäisesti, mutta lankoja se ei osaa vielä itse vaihtaa, joten jokaisen langanvärivaihdon kohdalla koneen ommel pysähtyy ja koneen näytölle tulee kuva ja teksti mitä pitää seuraavaksi tehdä eli "vaihda lanka" ja langan värikuva.

(Niin viisas kone ei kumminkaan ole, että tietäisi minkä värisen langan siihen pujotan, joten minunkin perhosistani tuli hyvin monen värisiä!)


Koska halusin kolmiulotteisen perhosen tuplasiivin, työstin kahdet perhosen siipiparit, isomman ja pienemmän, joista pienemmän leikkasin irti kirjonnassa käyttämästäni pohjakankaasta.


Sitten kone tikkasi vimmatusti siivet yhteen toukkakuviolla.



Ensimmäisen perhosen siivet kiristivät hieman pohjakangasta, koska kirjontakehäni ei ollut varmaan riittävän tiukalla, mutta minua se ei haitannut, sillä tarkoitus olikin leikata koko perhonen irti pohjakankaasta.


Aloitin heti toisen perhosen tekemisen ja siinä sainkin oppia taas uuden asian, sillä yks kaks kone ilmoitti, että alalankani oli loppumaisillaan kesken kirjonnan.



Kone ehdotti kuitenkin automaattisesti ratkaisua ongelmaani ja kehotti painamaan näytöltä "puolausasento" -painiketta.



Ja tsadaa, kone siirsi itse kirjontakehän pois puolakotelon päältä ja sain puolattua helposti puolan taas täyteen lankaa. (Puolalla käytän kirjonnoissa saumurilankaa, sillä se on tavallista ompelulankaa ohuempaa ja edullisempaakin)


Puolauksen jälkeen painoin "Nykyinen asento" -painiketta ja kone oli taas kirjontavalmiudessa juuri samaisen piston kohdalla, johon ennen puolausta olin kirjonnan lopettanut.


Ja niin minä katselin kun kone surruutteli tämänkin perhosen valmiiksi asti.







Ja niin niitä sitten alkoi syntyä enemmänkin. Näistähän saisi johonkin vaatteeseen ihania yksityiskohtia, tai hiuspinneihin koristeita, tai kukka-asetelmiin kesäntuntua tai tallukkaisiin keveyttä tai... tai.... vain mielikuvitus on rajana.


Mutta koska vielä on talvi ja lumihiutalleet ovat seuraavan viikon askarteluissammekin teemana, tein vielä yhden lumihiutaleenkin mahtavalla koneellani. Onpa hauskaa ja mielenkiintoista! Näihin kirjontajuttuihin palaan varmasti vielä blogiyhteityöni merkeissä uudelleenkin.

Mukavaa huomista Ruuneperin päivää ja tulevaa laskiaista teille kaikille!