torstai 31. tammikuuta 2013

Luminalleja lasten kanssa


Eilen tuli lunta ihan tolkutomasti. Illalla lasten nukahdettua yöunille sain kunnon treenin kun loi lumet esin omalta pihalta, pihatieltämme ja vielä naapurin vanhemman pariskunnankin pihalta. Olin ihan lotimärkä. Nuoskalumi on ihan tolkkupainavaa! Mutta ah, kylläpä teki kutaa riehua kolan kanssa!

Tänään me sitten nautimme (taas yltäpäältä märkinä) lasten kanssa nuoskalumesta, jota riitti vaikka mihin plastisiin muotoiluharjotteisiin.




Tässä kuvagalleriaa meidän pihan Otsolasta.



















Tämän räpsyripsen kera toivotan kaikille lukijoille mukavaa loppuviikkoa ja tammikuun viimeistä päivää!

keskiviikko 30. tammikuuta 2013

Puuvillaa ja tuunausta



Minulla on ollut monen monta kesää suosikkivaatteenani ohuesta henkäyksen kevyestä puuvillasta valmistettu Filippa K: n paita. Se oli ihana sujauttaa päälle niin koleina kesäiltoina kuin paahteessa. Se lämmitti juuri oikean verran ja toisaalta suojasi kuumina päivinä polttavalta auringolta.


Eräänä päivänä tapahtui kuitenkin jotain pöyristyttävää ja rakas-paitani repesi. Ei tietenkään saumasta, sehän olisi ollut helppo korjata, vaan viitisen senttiä sauman vierestä! En raaskinut heittää aarrettani roskiin, vaan laskostin sen tuunattavien vaatteiden pinoon. (Aika iso pino muuten!)




Paidassa oli paljon kivaa kangasta, josta olisi voinut tuunata vaikka mitä asusteita, mutta kun kirjastovisiitilläni silmiini osui kirja...

... "Ompele kaunista lapselle". Tiesin heti mitä paidasta tehdä. Paita sai maistaa saksia. Se pilkkoitui kangaspaloiksi ja työstyi muutamalla uudella raglanhihaisen yöpaidan  kaavalla ja ompeleella sekä kuminauhalla 3 vuotiaalle tyttärelleni kesäpaidaksi tai yöpaidaksi, miten vain, neiti itse päättäköön.


Nauttikoon nyt jälkikasvu tästä ihanuudesta.  Kun pääsin tuunausompelun makuun, työstin samalla yhdestä minulle liian pienestä puuvillapaidasta samaiselle tyttärelle kesäyömekon.  (Olisi ihana ollut ottaa nämä kuvat kesällä pihalla paitulit tyttären yllä, mutta nykyisessä lumimyräkässä edes pihalle ei tee mieli juuri katsoakaan. Tylsä henkarikuva siis, sorry!)





Tämä paita oli Elloksen mallistoa. Päätyi meille kirpparilta eurolla, mutta olikin hutiostos, koska oli minun makuuni malliltaan liian lyhyt. Minulle tulee harvoin näitä virheostoja, mutta jos niitä tulee, niin aina niistä jotain keksin tuunattavaksi.


Taas muutama saksien suhaisu, uusi sauma ja kumpparia. Ja se on sinä! Koko 38 pienentyi 100 senttiseksi. Silmissä jo aukeaa kuulas kesäilta ja pienet paljaan varpaat kipittämässä tässä yökkärissä mökkimme hirsiaittaan nukkumaan. Kesä, kesä, tule jo!


Löysin Ikeasta lihapullasyöntireissulla puuvillapensaan oksan. Olin asiasta ihan tärinässä! Muistan aina kuinka materiaaliopin luokassamme oli vastaava oksa. Haaveilin aina, että jospa joskus saisin omiin materiaaliopin kokoelmiini samanlaisen. Melkein 15 -vuotta siihen haaveeseen meni, mutta täyttyipä kuitenkin ; ). Silkkiperhosen kokongia vielä etsiskelen....

Lasten lasten talvikarnevaalit ovat Lahdessa täydessä käynnissä. Niistä lisää kenties jossain postauksessa. Me kävimme lasten kanssa katsomassa eilen Teatteri Eurooppa Neljän Paavo Piraatin musikaalisen merirosvoseikkailun (Mahtava!) ja tänään Nukketeatteri Mitiman Talvi-aiheisen nukketeatterin (Kaunis!). Luvassa on lapsille vielä vaikka mitä lastenkulttuurinkentältä. Vilskettä riittää...











maanantai 28. tammikuuta 2013

Sämpylöistä garderobiin


Minun lapsuuden kodissa leivottiin joka lauantai tai oikeammin äitini leipoi ja me muut siivosimme kotia. En ole koskaan tykännyt siivoamisesta; Meillä ei ole omassa taloudessani koskaan edes ollut siivouspäivää, eikä tule olemaankaan!!!! Rakastan siisteyttä (siis sitä, että tavarat ovat oikeilla paikoillaan jemptisti rivissä tai pinossa) ja tämän vuoksi meillä siivotaankin tavarat järjestykseen päivittäin, kuuramisen ja puunaamisen kanssa onkin sitten niin ja näin. Mutta leipomisesta, ah, siitä minä tykkään. Nykyään meillä tosin tehdään molempia liian harvoin; sekä siivoamista että leipomista. Koti on aika "eläväinen" ja vyötärö on alkanut kirsistää herkuttelun myötä jossain tiukemmissa vaatteissa.




Tänä viikonloppuna kuitenkin taas leivottiin, mutta kaikkea muuta kuin sokerista ja rasvaista. Ja hyvin tekeleet upposi koko sakille! Ihan perusmaut kaikissa leivonnaisissa ovat lastemme mielestä parhaita. Perheeni tykkää myös kotiruoasta, jota pyritään laittamaan mahdollisimman usein, mutta esikoisemme vannoo einesten perään (nugetit, kalapuikot, säilyketonnikala, pinaattiletut jne). (Ihme kaveri!)


Minä en omista kovin suurta garderobia tai kenkävalikoimaa. Pienillä numeroilla pyörivä tili, neljä hyllyä ja yksi vaaterekki yhteisessä vaatekaapissa lapsen kanssa pitää hyvin huolen ettei vaatetta kerry liikaa. Kaapista löytyy perussettini niin arkeen kuin juhlaan: mustaa, ruskeaa, harmaata, valkoista ja vähän marjapuuroa. Ei mitään turhaa, ja kaikkea käytetään tasaisin väliajoin. En hamstraa vaatetta alesta enkä vaihda vaatteitani uusiin kuin tarpeesta. Korjaan, parsin, tuunaan ja asustan fiiliksen mukaan. Kiertelen paljon kirppareita, mutta vasta nyt olen tajunnut, että sieltähän voisi ostaa jotain kivaa itsellekin, eikä aina vain lapsille, joilla jokaisella vaatetta on aivan liikaa. 

Viime viikon ja viikonlopun kirppisjuoksun aikana teinkin upeita löytöjä! Mukaan lähtivät UGG :n tuliterät saappaat ja muutama paita sekä villasukat. 80 € meni, mutta kaikki ostokset olivat tuliteriä ja piristivät ihanasti mieltä näin kevään korvalla. Nyt sitten seuraavat isommat vaatehankinnat voikin tehdä vaikka ensi vuonna kun untuvatakki alkaa pikkuhiljaa ratkeilla liiaksi sisävuorestaan. Oho, se onkin jo 6 -vuotta vanha ja kirpparilta muuten sekin ihan uuden karheana kympillä ostettu. Hyvin on palvellut ja yhä tosi siistin näköinen, koska olen sen aina pesulassa pesettänyt! Tämän maailman kaatopaikkavuoret eivät täyty ainakaan minun vaatteistani tai kengistäni. Käytön jälkeen irroitan niistä kaiken käyttökelpoisen ja talletan ne tarvikevarastooni. "Aika tavaran kaupittaa" sanoi mummoni aikoinaan. Näin se on!





Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille lukijoille!

Täällä Lahdessa on alkanut lasten talvikarnevaalit, joten vietämme lasten kanssa nyt seuraavat pari viikkoa  teatteriesityksissä ja konserteissa. Blogikin saa päivityksensä, älkää säikähtäkö ; ).


lauantai 26. tammikuuta 2013

Piirroksesta kännypussiksi


Edellisen postauksen piirrosten innoittamana pojalle omasta piirroksestaan työstetty kännypussi.


Piirros jäljennettiin kaavapaperille ikkunaa vasten. Kuva asetettiin oikeaan paikkaan kankaalle.


Ommeltiin piirrosääriviivoja myöten kuva kankaalle koneparsinnalla. Eli syöttäjän hampaat laskettiin pois ja koneparsintajalka asetettiin paininjalaksi. Yhden kuvan ääriviivoja kiertävän suoraompeleen jälkeen paperi revitään kuvan päältä pois.






Ompeleet vahvistetaan kahteen kolmeen kertaan suorin koneparsintaompelein. Kun kuva on valmis, leikataan tuote ja ommellaan se.




Aika kiva tuli. Napsasin ulkoiluhousuista repeytyneen nepparilenkin vielä kiinni vuoritetun kännypussin reunaan avaimia tai vyölenkkiä varten. Poika tykkäsi kovasti!

torstai 24. tammikuuta 2013

Piirrustusharjoitteita


Meillä on lasten kanssa kausia kun piirrämme paljon ja sitten kausia, jolloin  kynät ovat tarinoiden kirjoittelua varten. Nyt meillä on piirtämiskausi. Se sai potkua alleen kirjastosta löytämästäni Lumoavat piirrustusmallit -kirjasta, jonka selkeistä ohjeista innostuivat kaikki isot ja pienet piirtäjämme.


Muistan omilta kouluajoiltani (olin jopa kuvataidepainotteidessa opetuksessa lukioaikani), ettei meitä koskaan juuri opetettu piirtämään. Sitä vain annettiin joku kämäinen kynä käteen ja sanottiin että piirrä annetusta aiheesta.  Siinä sitten osasi tai ei. Piirrustusopin oletettiin vissiin olevan syntymälahja, joka joko ihmisellä oli tai ei. Näin moni "huono" piirtäjä ajattelee tänäkin päivänä. Mutta höpö, höpö!!! Lahjoja on jollain enemmän, mutta kaikki oppivat piirtämään hyvin kunhan vain treenaavat käden jälkeään kunnollisilla pehmeillä kynillä! Itse käytän vain ja ainoastaan DERVENT -merkkisiä kyniä, joita myydään maalaustarvikekaupoissa.

Meillä on omissa varastoissa tälläinen ihana Annalisa ja Marina Duranten piirrustusohjekirja, josta on ammennettu yksi jos toinenkin idea ja ohje satuolentojen piirtämiseen.

Suosittelen ehdottomattomasti lasten kanssa touhuaville kotikirjastohankinnaksi ainakin yhtä piirrustusohjekirjaa. 

Tässä alla on näyttely lasten upeista piirroksista. Me järjestimme olohuoneeseemme töistämme pienimuotoisen taidenäyttelynkin, niin hienoja niistä taas tuli. Kaikkien lasten piirroksia tässä ei valitettavasti ole, koska päiväunet ja leikki veivät pienimmillä voiton piirtämiseltä. Seuraavassa postauksessa työstän yhdestä alla esitellyistä taideteoksista kuvan lapsen omaan kännykkäpussiin, mutta siitä tuonnempana.






Ja vähän minunkin kynänjälkeä lasten esittämien toiveiden mukaan.