Isoäidin kukkatarha -tilkkutäkin tuunaus

 

Tämä postaukseni sisältää vaihevaiheelta kuvat käsin applikoinnista sekä kuvia kahdesta upeasta Isoäidin kukkatarha -tilkkutäkistäni.

Tämän projektini käynnisti oma pyrkimykseni löytää edes jotain flowta elämääni tämän korona-ajan ja pimeän talviajan iloksi. Koska kaipasin kovasti mielekästä tekemistä, aurinkoa ja puutarhapuuhiani, lähdin selvittelemään ajatuksiani kävelylle. Kävelylenkkini johdatti minut, aivan ennalta suunnittelematta, Pelastusarmeijan kirpputorille, josta löysin tämän upeaakin upeamman 100% käsinommellun, ehjän, puhtaan ja hajuttoman Isoäidin kukkatarha - tilkkutäkin.

Elämä hymyili minulle, sillä tarkoituksenani olikin kirpputorin sisälle astuessani etsiä käsiini sieltä jotain tilkkutyökankaita, koska muistin kävelylenkkini aikana, että tilkkutöiden tekeminen saa minut aina loistamaan. No, ei löytynyt kankaita, mutta löytyi kokonainen tilkkutäkki neljällä eurolla! Se aivan huusi minulle: "Ota minut! Kuulun sinulle! Anna minulle uusi elämä! Tee minulle hyvää! Minä lupaan olla sinulle uskollinen ilontuoja!"

No, minua ei tarvinnut yhtään leperrellä. Peitto oli ihan pakko ostaa ja pelastaa hyvään kotiin.

Tilkkutäkki oli ommeltu minun lapsuuteni puuvillakankaista, ilmeisesti ompelijan perheen pussilakanoista tai tyynyliinoista. Pienen pienet Hexagon-tilkkuja yhdistävät ompeleet oli ommeltu todella siististi käsin ja tikkaus tehty vahvalla langalla huolella, käsin myös, tottahan toki. Minä koin , että tälläisen peiton palastaminen ja tuunaaminen uuteen kukoistukseensa on jo tekstiilimuotoilunopettajan ammattivelvollisuus. Tämä käsin tehtävä tilkkutöiden ompelu on melko varmasti katoavaa kansanperinnettä.

Kirpputorilta kotiin palattuani löysin hoitolasteni "majanrakennuskangasvarastosta" vihreää, anoppini antamaa retrolakanaa, josta päätin työstää ensitöikseni Isoäidin ruusutarhaan vähän ruusun lehtiä.

Käsin tehtävään applikaatioon tarvitaan vahvaa kartonkia tai pahvia, terävä & ohut neula, ompelulankaa ja silitysrauta ja -lauta.

Pahvista leikataan halutun kokoinen kuvio, kaavain. Kaavaimen avulla leikataan applikaatiokankaasta n. 1 cm kaaviota suurempi pala, joka harsitaan pitkin pistoin reunoiltaan ympäri.

Harsinnan jälkeen harsinlangan molemmista päistä kiristetään, jolloin ylimääräinen kangas kääntyy applikaatiokuvion saumanvaroiksi.

Kiristyksen jälkeen harsinlangan päät solmitaan toisiinsa kiinni ja applikaatiotilkku silitetään silitysraudalla pahvinpala sisällään. 

Silitys kannattaa tehdä aina applikaatiokuvion oikealta puolelta.

Silityksen jälkeen pahvikaavain otetaan varovasti taittaen pois tilkun sisältä.

Valmis applikaatiokuvio, Isoäidin ruusutarhan ruusun lehti.

Kuviot ovat valmiit ommeltaviksi.

Ompelun ajaksi applikaatiokuviot voi kiinnittää nuppineuloin halutuille paikoille. Minä ompelin applikaatiolehdet tilkkutäkkiin piilopistoin. Eli niin, että neula ottaa kiinni pienen piston verran vuoroin applikaatiokuvion saumanvarasta, vuoroin tilkkutäkistä. Ompelun eteneminen tapahtuu piilossa kangaskerrosten välissä.

Piilopistot voivat olla maksimissaan 4 mm pituisia.

 

Ja niin tämä upea Isoäidin ruusutarha sai lehtiä koristeekseen. Kesällä kun vietämme aikaa kesämökillämme, otan tämän tilkkutäkin mukaamme ja kirjon sinne tänne vielä muutamia puutarhan tärkeitä hyönteisiä. Sitten tästä täkistä tulee täydellinen puutarhatäkkini, jonka alle on ihan kietoa itsensä viilenevissä kesäilloissa ja katsella puutarhani kukkaloistoa.

Tähän loppuun vielä muutama kuva vuosia sitten tekemästäni sini-turkoosi-vihreästä käsintikatusta isoäidin puutarha -tilkkutäkistäni.

Tämän täkin tilkut yhdistin toisiinsa ompelukoneella, mutta tikkasin sen aikani kuluksi käsin.

Tässä vähän tikkausta tilkkutäkin taustapuolelta.

60-luvun tuolin uusi elämä

Tässä postauksessa esittelen anoppini vanhan tuolin, jonka entisöin mökillä sadekuurojen välissä. Olemme tehneet kotona tilamuutoksia ja rakensimme sermin avulla pienen konttoritilan olohuoneeseen. Uusi (vanha) tuoli istui sermin ja tiikkilipastomme eteen kuin se olisi siihen luotu.

Ryhdikäs 60-luvun tuoli oli ollut vuosikymmenet hieman heikossa kunnossa pihavaraston perällä. Tänä kesänä se puhutteli minua korjaamaan itsensä kuntoon. Ja minuahan ei tarvinnut kauaa houkutella : ).

Purin tuolin vanhat päälliset pois ihaillen samalla suomalaisen järvimaiseman kauneutta.

Laiska äiti käyttää myös aina lapsityövoimaa kun mahdollista....

Verhoilukankaan ostin Iskun tehtaanmyymälästä Lahdesta. Samalla kankaalla päällystin myös konttorin sermin. Kangas maksoi ruhtinaaliset 5 € metri. Tuoliin kangasta kului 1 m.

Mieheni käsitteli tuolinjalat varastosta löytyneellä värittömällä Osmolla.

Muutamia niittejä ja ompeleita kehiin...

Ja niin meillä oli uusi komea tuoli kotonamme.

Mukavaa heinäkuuta kaikille! Me olemme kierrelleet viimepäivät linnoja Suomessa ja lähinaapurimaissa. Laitan tänne linnakierroskuvia kunhan maltan taas istua koneelle.

Simpukkapeitto ja pärekopan korjaus

Tuossa lasten hääpostauksessa näkynyt simpukka-tilkkutäkki on nyt tässä ihan kokonaisuudessaan. Tällä tekniikalla työstän myös ainakin yhden nuppupeiton, joten simpukkatekniikka on tulossa tuotapikaa myös tänne esittelyyn.

Tämän peiton tein aikoinaan esikoisellemme vauvapeitoksi kirpparilta löytyneistä vanhoista verhokapoista. Ainut uusi kangas oli tuo keltainen, jossa on ikään kuin jotain pörriäsiä. Tämä peitto on ollut meillä tosi pidetty ja itsellenikin tämä on yksi suosikkitäkeistäni.

Eilen aloitin Wellamo-opistossa kierrätyspunonnan opiskelun, joten tänään olen sitten intona värkännyt sitä sun tätä punontajuttuja. Niistäkin tuotoksista esittelyä tuonnempana.

Nyt haluan kuitenkin esitellä yhden korjaus- / kierrätyspunontanylpeyteni, jonka tein äsken. Olin saanut edesmenneeltä isoäidiltäni vuosia sitten synttärilahjaksi pärekorin, jossa meillä säilytettään leluja. Muutama viikko sitten joku jaloistaan väsynyt lapsi istui korin päälle ja räts! kori murtui kannestaan. Harmitti, mutta minkäs sille mahtaa, ajattelin.

... Kunnes tänään sain neronleimauksen. Kierrätyspunonnan kurssilla meille esiteltiin mm. maitotölkkipunontaa ja nyt valtasin uuden materiaalin työskentelyyni. Saksin Igmanin maitotölkit kaistaleiksi ja punoin palttinalla korin kannen kuntoon.

Pitää itsekin hehkuttaa, että hitsiläinen kuinka hieno ja kestävä korista tuli. Kaukaa katsottuna korjausta ei edes huomaa. Jipii!!!!!

Tässä vielä lähikuvaa.

Ja lopuksi vielä kuva syksyn viimeisestä ruusustamme.