Isoäidin kukkatarha -tilkkutäkin tuunaus

 

Tämä postaukseni sisältää vaihevaiheelta kuvat käsin applikoinnista sekä kuvia kahdesta upeasta Isoäidin kukkatarha -tilkkutäkistäni.

Tämän projektini käynnisti oma pyrkimykseni löytää edes jotain flowta elämääni tämän korona-ajan ja pimeän talviajan iloksi. Koska kaipasin kovasti mielekästä tekemistä, aurinkoa ja puutarhapuuhiani, lähdin selvittelemään ajatuksiani kävelylle. Kävelylenkkini johdatti minut, aivan ennalta suunnittelematta, Pelastusarmeijan kirpputorille, josta löysin tämän upeaakin upeamman 100% käsinommellun, ehjän, puhtaan ja hajuttoman Isoäidin kukkatarha - tilkkutäkin.

Elämä hymyili minulle, sillä tarkoituksenani olikin kirpputorin sisälle astuessani etsiä käsiini sieltä jotain tilkkutyökankaita, koska muistin kävelylenkkini aikana, että tilkkutöiden tekeminen saa minut aina loistamaan. No, ei löytynyt kankaita, mutta löytyi kokonainen tilkkutäkki neljällä eurolla! Se aivan huusi minulle: "Ota minut! Kuulun sinulle! Anna minulle uusi elämä! Tee minulle hyvää! Minä lupaan olla sinulle uskollinen ilontuoja!"

No, minua ei tarvinnut yhtään leperrellä. Peitto oli ihan pakko ostaa ja pelastaa hyvään kotiin.

Tilkkutäkki oli ommeltu minun lapsuuteni puuvillakankaista, ilmeisesti ompelijan perheen pussilakanoista tai tyynyliinoista. Pienen pienet Hexagon-tilkkuja yhdistävät ompeleet oli ommeltu todella siististi käsin ja tikkaus tehty vahvalla langalla huolella, käsin myös, tottahan toki. Minä koin , että tälläisen peiton palastaminen ja tuunaaminen uuteen kukoistukseensa on jo tekstiilimuotoilunopettajan ammattivelvollisuus. Tämä käsin tehtävä tilkkutöiden ompelu on melko varmasti katoavaa kansanperinnettä.

Kirpputorilta kotiin palattuani löysin hoitolasteni "majanrakennuskangasvarastosta" vihreää, anoppini antamaa retrolakanaa, josta päätin työstää ensitöikseni Isoäidin ruusutarhaan vähän ruusun lehtiä.

Käsin tehtävään applikaatioon tarvitaan vahvaa kartonkia tai pahvia, terävä & ohut neula, ompelulankaa ja silitysrauta ja -lauta.

Pahvista leikataan halutun kokoinen kuvio, kaavain. Kaavaimen avulla leikataan applikaatiokankaasta n. 1 cm kaaviota suurempi pala, joka harsitaan pitkin pistoin reunoiltaan ympäri.

Harsinnan jälkeen harsinlangan molemmista päistä kiristetään, jolloin ylimääräinen kangas kääntyy applikaatiokuvion saumanvaroiksi.

Kiristyksen jälkeen harsinlangan päät solmitaan toisiinsa kiinni ja applikaatiotilkku silitetään silitysraudalla pahvinpala sisällään. 

Silitys kannattaa tehdä aina applikaatiokuvion oikealta puolelta.

Silityksen jälkeen pahvikaavain otetaan varovasti taittaen pois tilkun sisältä.

Valmis applikaatiokuvio, Isoäidin ruusutarhan ruusun lehti.

Kuviot ovat valmiit ommeltaviksi.

Ompelun ajaksi applikaatiokuviot voi kiinnittää nuppineuloin halutuille paikoille. Minä ompelin applikaatiolehdet tilkkutäkkiin piilopistoin. Eli niin, että neula ottaa kiinni pienen piston verran vuoroin applikaatiokuvion saumanvarasta, vuoroin tilkkutäkistä. Ompelun eteneminen tapahtuu piilossa kangaskerrosten välissä.

Piilopistot voivat olla maksimissaan 4 mm pituisia.

 

Ja niin tämä upea Isoäidin ruusutarha sai lehtiä koristeekseen. Kesällä kun vietämme aikaa kesämökillämme, otan tämän tilkkutäkin mukaamme ja kirjon sinne tänne vielä muutamia puutarhan tärkeitä hyönteisiä. Sitten tästä täkistä tulee täydellinen puutarhatäkkini, jonka alle on ihan kietoa itsensä viilenevissä kesäilloissa ja katsella puutarhani kukkaloistoa.

Tähän loppuun vielä muutama kuva vuosia sitten tekemästäni sini-turkoosi-vihreästä käsintikatusta isoäidin puutarha -tilkkutäkistäni.

Tämän täkin tilkut yhdistin toisiinsa ompelukoneella, mutta tikkasin sen aikani kuluksi käsin.

Tässä vähän tikkausta tilkkutäkin taustapuolelta.