Purjeet -tilkkutäkki

Tarvittiin yksi sadepäivä ja Purjeet -tilkkutäkki tuli viimein valmiiksi. Joten sateet voisivat jo loppua, pliis!

Purjeet-tilkkutäkki sai alkunsa menneenä kesänä vinoksi pinoksi kerääntyneistä miesten kauluspaidoista ja paitakankaista sekä muistoista kesälomareissultamme Oulun Nallikarissa ja Kalajoen hiekkasärkillä.

Peitto leikattiin, ommeltiin kokoon ja harsittiin tikkausta varten ulkosalla mökkeilyjen ohella.

Tarvittiin yksi kunnon sadepäivä, jolloin sain viimein peiton tikattua ja päärmättyä valmiiksi.

Tikkauslankana käytin Gutermann 100 % puuvillalankaa, koska sitä löytyi omista varastoista sopivan verran.

Ja vanuksi olin laittanut yllä olevan kääreen sisältä puuvillavanua. Vanun olen ostanut http://www.tilkkutarvikkeet.com/ : sta. Nyt ilokseni puuvillavanua saa myös tästä ihan läheltämme Lahdesta WEXLER - nimisestä kangaskaupasta Vesijärvenkadulta.

Tikkasin peiton siis kahdessa eri palassa. Usein tikkaan kolmessa tai neljässäkin palassa, mutta nyt näin.

Tikkauksen aikana annan vanun ja taustakankaan olla aina reilusti isompia kuin varsinainen tilkkupinta, jotta mahdollisille pinnan heilahduksille jää varaa. Lopuista pikkutilkuista työstyi reunakaitale. Tosin jos tarkkamuistiset lukijat muistavat, työstin kesällä myös samaisista kankaista pinoa- ja leikkaa -peittoa (joka yhä vielä kesken!), joten paitakankaita on vieläkin  jäljellä senkin peiton reunoihin ja varmaan yhteen tai kahteen nuppupeittoonkin ; ). Toivottavasti ne sitten jo loppuvat, vaikka kauniita kankaita ovatkin!

 Tikatut kappaleet ompelin yhteen oikeat puolet vastakkain, ilman taustakangasta ja vanua.

Kavensin vanun tasareunaiseksi ja ompelin sen käsin reunoistaan yhteen. Taustakankaan ompelin käsin piilopistoin limittäin toistensa päälle.

Lopulta tasoitin peiton reunoilta ylimenevät vanut ja taustakankaat oikeaan leveyteensä.

Tilkkutäkin reunakautaleeksi työstin kaksinkertaiseksi käännetyn reunakaitaleen ommellen sen ensin nurjalle puolelle risareunaltaan ja kääntäen sen sitten oikealle puolelle tikaten kaitaleen  n. 1 mm etäisyydeltä kiinni peiton päällispuolen reunaan.

Tässä koko komeus sadekuurojen välillä pikaisesti filmattuna. Tuli muuten aika reilu peitto (125 cm x 250 cm), minulla kun ei ole tapana mittailla kokoa valmistusvaiheessa. Peitto saa aina tulla sen kokoiseksi kun haluaa. Näitä kun käytetään meillä lähestulkoon ainoastaan torkkupeittoina ja lasten majanrakennusvärkkeinä. Mutta nyt riittä peittoa vaikka jättiläisen varpaillekin ; ).

Mukavaa viikonloppua kaikille lukijoille! Minä saan viettää viikonloppua pitkästa aikaa suloisen kummityttöni kanssa.

Ja vielä kiitokset Katri R:lle Ja Nina A:lle kangassponsoroinnista!!!!

Posliininukke ja garderob

Miten voi sataa vettä näin paljon ja aina vain?! Olen saanut sateella ommeltua vaikka mitä, mutta en pääse kuvaamaan tuotekuvia ulos kun aina sataa ja maa on liejua. Sisäkuvat ovat niin kolkkoja ja tylsiä, kaipaan luonnonvaloa!

Löysin kesäkuvistamme kuvia nukesta, jonka tein kymmenisen vuotta sitten. Nukke majailee kesämökillämme ja tänä kesänä tarjosin sitä ekaa kertaa tyttärellemme. Mutta yllätys, yllätys, häntä nukke ei juurikaan kiinnostanut. No, kenties myöhemmin, kun ikää tulee lisää. Pojat kyllä aikoinaan nukkea hoitivat ja pukivat, jopa sillä seurauksella, että muutama nuken sormi tippui pelistä pois.

Nukella on mökillä oma pikku vaaterekki ja siinä tekemiäni mekkoja. Lisäksi hänellä on kahdet upeat kengät, jotka designeri ja suutari ystäväni Irja Viitanen Laukaalta on omin käsin mittatilaustyönä ommellut.

Ihan mieletöntä kädentaitoa, joka saa minut hiljaiseksi. Kengän koko on reilu 4 cm!

Pari mekkoa olen ommelut nukelle nahkastakin ja kirjonut ne vapaalla koneparsinnalla.

Ja silkkinauhakirjontaakin oli tullut joskus kokeiltua tähän vuoritettuun nuken viittaan. Nukketaitajaa ei minusta tullut, kuten kuvista näkyy. On nukke sen verran rosoisella kädellä muotoiltu, mutta tulipahan sitäkin kokeiltua edes kerran elämässä.

Toivotaan, että sade loppuu pian ja saadaan kuulaat kauniit syyspäivät takaisin!

Tunnustus

Sain tälläisen post it -lapun kiitoksena mukavasta blogista  http://nuppuneula.blogspot.fi/ -blogin bloggarilta. Mitä kauneimmat kiitokset hänelle!

I love your blog  -Tunnustuksen säännöt:

1. Kiitä linkin kera bloggaajaa, joka tämän sinulle myönsi.
2. Anna tunnustus viidelle (5) suosikkiblogillesi ja kerro siitä heille kommentilla.
3. Kopioi post it -lappu ja liitä se blogiisi.
4. Ole iloinen saamastasi tunnustuksesta, vaikka se onkin kerrottu vain post it -lapulla ja toivo, että omat lempibloggaajasi jakavat sen eteenpäin.

Olen itse erittäin surkea blogien lukija ja blogisurffailia. Minulla ei ole surffailuun riittävästi aikaa ja toisaalta pelkään, että toisten ideat tulevat salakavalasti omikseni tai että kadotan itseni ja oman tyylini tuntiessani alemmuutta muiden täydellisistä layouteista ja postauksista. Tämä oma blogi siinä esittellyine puuhineen vie lähes kaiken "luppoaikanai" päivässä. Olen myös asettanut niin itselleni kuin lapsilleni ruutuajan. Ruutuaikamme, 2 h/päivä ja vähintään yksi ruuduton päivä/viikossa, koskee kaikkea sähköistä mediaa niin tietsaa kuin telkkaa ja tallenteita. Muutoin perheen keskinäinen aika jää mielestämme liian vähiin. Perhe on kuitenkin minulle kaikista tärkeintä maailmassa, vaikka näyttöruudun takana olisikin toinen toistaan mukaansa tempaisevia blogeja. Ja niitä upeita blogeja teillä Neulanhaltija -blogin lukijoillakin riittää.

Olen kuitenkin kirjautunut lukijaksi muutamaan blogiin, jotka nyt voisinkin teille I love your blog -tunnustuksen sääntöjen mukaan esitellä.

Blogi 1) http://www.kaunispienielama.blogspot.fi/ . Blogi, jota jokaisen lasten kanssa teknistä työtä ja puutöitä harrastavan kannattaisi silloin tällöin lukea. Ihania ideoita, selkeitä ohjeita ja todella kauniita kuvia.

Blogi 2) http://a-lace-diary.blogspot.fi/ . Blogi, joka kuljettaa lukijansa pitsien mielenkiinoiseen maailmaan. Yksityiskohtaista nippelitietoa pitseistä ja niiden valmistustekniikoista sekä kuvia pitsituotteista.

Blogi 3) http://villakaapa.blogspot.fi/ . Blogi, jossa mielenkiitoisia ideoita lasten kanssa puuhailuun ja askarteluun. Aika uusi blogi-tuttavuus, mutta todella lupaava alku!

Blogi 4) http://crazymomquilts.blogspot.fi/ . Tilkkutyöharrastajan unelmablogi. Kaikkea kaikille. Satoja upeaakin upeampia tilkkutöitä.

Blogi 5) http://keltainentalorannalla.blogspot.fi/ . Upeita kuvia sisustuksen eri tuulista. Gloria Blog -awards ehdokas. Blogi on kuin  upea sisustuslehti.

Maitotölkkikoreja ja ruusunmarjoja

Opin kierrätyspunonnan kurssilla Lahden Wellamo-opistossa (opettajana Mari Keituri) hauskan maitotölkkikorin valmistuksen. Niitähän oli sitten päästävä heti lasten kanssa toteuttamaan. Ja hyvin sujui 5+ ikäsiltä tälläisen pikkuisen marjakorin punonta. Tokaluokkalainen teki näitä jo sarjatyönä ystävillekin.

Yhteen koriin tarvitaan kaksi maitotölkkiä. Minä kätin kahta maitotöliiä joisen sisus oli keskenään erivärinen. Valion ja Milbonan maidoissa on valkoinen sisus, Rainbown ja Igmannin beige.

Toinen tölkki leikataan auki kultakin sivulta ja siivutetaan sivultaan neljään tasapaksuun siivuun. Toinen tölkki leikataan n. 1 cm paksuisiksi neliörenkaaksi.

Korin loimina toimiva siivutettu tölkki käännetään sisäpuoli ulospäin.

Ja neliörenkailla, jotka toimivat kuteina, punotaan korin sivut halutun korkuisiksi.

Korin yläreunasta jätetään n. 4 cm punomatta. Nämä loimet kavennetaan päistään kolmiomaisiksi. 

Loimet päätellään liiman avulla punoen korin nurjalle puolelle.

Ja lopuksi limataan kaksi maitotölkkisuikaletta vastakkain korin kantorivaksi.

Meidän pihan kurttulehtiruusupensas oli jälleen kerran niin töynnä ruusunmarjoja, että täytimme lasten kanssa uudet korit noilla vitaminipommeilla.

Osan ruusunmarjoista säilöin pakkaseen flussakauden varalle ja osasta keitin makoisan ruusunmarjakiisselin. Tämä on sitä kunnon lähiruokaa ja superfoodia, vai mitä?

... Syömään!