perjantai 28. syyskuuta 2012

Purjeet -tilkkutäkki


Tarvittiin yksi sadepäivä ja Purjeet -tilkkutäkki tuli viimein valmiiksi. Joten sateet voisivat jo loppua, pliis!


Purjeet-tilkkutäkki sai alkunsa menneenä kesänä vinoksi pinoksi kerääntyneistä miesten kauluspaidoista ja paitakankaista sekä muistoista kesälomareissultamme Oulun Nallikarissa ja Kalajoen hiekkasärkillä.


Peitto leikattiin, ommeltiin kokoon ja harsittiin tikkausta varten ulkosalla mökkeilyjen ohella.


Tarvittiin yksi kunnon sadepäivä, jolloin sain viimein peiton tikattua ja päärmättyä valmiiksi.


Tikkauslankana käytin Gutermann 100 % puuvillalankaa, koska sitä löytyi omista varastoista sopivan verran.


Ja vanuksi olin laittanut yllä olevan kääreen sisältä puuvillavanua. Vanun olen ostanut http://www.tilkkutarvikkeet.com/ : sta. Nyt ilokseni puuvillavanua saa myös tästä ihan läheltämme Lahdesta WEXLER - nimisestä kangaskaupasta Vesijärvenkadulta.

Tikkasin peiton siis kahdessa eri palassa. Usein tikkaan kolmessa tai neljässäkin palassa, mutta nyt näin.



Tikkauksen aikana annan vanun ja taustakankaan olla aina reilusti isompia kuin varsinainen tilkkupinta, jotta mahdollisille pinnan heilahduksille jää varaa. Lopuista pikkutilkuista työstyi reunakaitale. Tosin jos tarkkamuistiset lukijat muistavat, työstin kesällä myös samaisista kankaista pinoa- ja leikkaa -peittoa (joka yhä vielä kesken!), joten paitakankaita on vieläkin  jäljellä senkin peiton reunoihin ja varmaan yhteen tai kahteen nuppupeittoonkin ; ). Toivottavasti ne sitten jo loppuvat, vaikka kauniita kankaita ovatkin!


 Tikatut kappaleet ompelin yhteen oikeat puolet vastakkain, ilman taustakangasta ja vanua.


Kavensin vanun tasareunaiseksi ja ompelin sen käsin reunoistaan yhteen. Taustakankaan ompelin käsin piilopistoin limittäin toistensa päälle.


Lopulta tasoitin peiton reunoilta ylimenevät vanut ja taustakankaat oikeaan leveyteensä.




Tilkkutäkin reunakautaleeksi työstin kaksinkertaiseksi käännetyn reunakaitaleen ommellen sen ensin nurjalle puolelle risareunaltaan ja kääntäen sen sitten oikealle puolelle tikaten kaitaleen  n. 1 mm etäisyydeltä kiinni peiton päällispuolen reunaan.


Tässä koko komeus sadekuurojen välillä pikaisesti filmattuna. Tuli muuten aika reilu peitto (125 cm x 250 cm), minulla kun ei ole tapana mittailla kokoa valmistusvaiheessa. Peitto saa aina tulla sen kokoiseksi kun haluaa. Näitä kun käytetään meillä lähestulkoon ainoastaan torkkupeittoina ja lasten majanrakennusvärkkeinä. Mutta nyt riittä peittoa vaikka jättiläisen varpaillekin ; ).



Mukavaa viikonloppua kaikille lukijoille! Minä saan viettää viikonloppua pitkästa aikaa suloisen kummityttöni kanssa.

Ja vielä kiitokset Katri R:lle Ja Nina A:lle kangassponsoroinnista!!!!

12 kommenttia:

  1. kyllä oot taas jaksanu ahertaa..niin on mukavan näköstä..

    VastaaPoista
  2. Haaveilen, että minulla on vielä jossain vaiheessa aikaa noin suuritöisiin tuotoksiin. Just laitoin ison pinon kauluspaitoja UFF:n keräykseen. Ajatuksena oli niistä tilkkuilla, mutta tehköönpä joku muu. Kertyyhän noita varmasti lisää...

    VastaaPoista
  3. Onpa kaunis, hillittyvärinen peitto. Uusi upea elämä vanhoille paidoille.

    VastaaPoista
  4. Upasti olet saavuttanut merellisen tunnelman. Selkeä, rauhallinen ja ajaton sommitelma. Kaunis!

    T: Tilkkutäti

    VastaaPoista
  5. Mistähän saisi Lahden seudulla ostaa isoissa erissä täytevanua? Siis tyynyihin ja sen sellaisiin. Ei paljon lämmitä suuressa lattiatyynyssä se Eurokankaan muutaman sadan gramman pussukka.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Iskun Tehtaanmyymälä Lahden Mukkulassa (Iskun tehtaan tiloissa) on hyvä edullinen vanun, superlonien, nahkan ja kankaiden hankintapaikka. Itse käytän suurimmaksi osaksi IKEAn 90 centin hintaisia vierastyynyjä, purkaen ne. Niisä on hyvää ja tosi halpaa vanua. Ne on myös IKEAn tapaan pakattu mukavasti tiiviiksi pötköiksi. Pojat käyttävät niitä mielellään myös nuija-aseinaan :).

      Poista
    2. Suuret kiitokset vinkistä! Tämä neiti suuntaa Iskulle.

      Poista
  6. Tikkauskuviosi näyttää tosi vinkeältä. Jaksaisimpa joskus itsekin tuollaisen peiton valmistaa. Ehkä eläkkeellä?

    VastaaPoista
  7. Todella kaunis peitto! Hyvin valitut värit ja sommittelu, harmoninen kokonaisuus.

    VastaaPoista
  8. Ihana! Mikä rauha täkistäsi huokuukaan. Ei tilkkutöille tunnusomaista milliviivaimen pingotusta tai sekametelisoppaa. Näkee, että työ on valmistunut rentoutuneessa ilmapiirissä. Kaunis!

    VastaaPoista
  9. Kiitos kaikista kommenteista! Näillä jaksaa taas pakertaa blogin eteen vaikka jos mitä!

    Tykkään itse todella paljon tilkkutöistä. Ominta itseäni ovat ehdottomattomasti tilkkutyöt, joissa työstetään tilkkupintaa vain muutaman värin eri sävyillä... ja sillä rennolla otteella. Millimetriviivaimen kanssa ompelu ei ole minun juttuni, eikä kovin tarkkaan suunnitellut työt myöskään. Työ syntyy tehdessä ei paperilla.

    VastaaPoista

Olen iloinen jokaisesta kommentistasi!