torstai 26. syyskuuta 2013

Leppäkerttuja iltasatuun


Kerron nuorimmaisellemme usein iltasaduksi itsekeksimiäni tarinoita leppäkertusta. Tarinoissa käyn läpi anteksiantoa, erilaisuuden hyväksymistä, uuden pelkoa ja vanhempien rajatonta rakkautta. 

Eräänä päivänä nuorimmaiseni ehdotti, että työstäisimme tarinaan leikittävät hahmot. Minuahan ei tunnetusti tarvitse kovin kauaa hiostaa kun jo innostun nollasta sataan tarpeesta syntyneiden käsitöiden kimppuun.


Ja niin me sitten alettiin huovuttaa leppäkerttua, hänen perhettään ja heidän kotiaan pienessä metsässä.

Välillä minä neulasin (en koskaan anna pienen lapsen neulata huopaneulalla!) ja yhdessä sitten märkähuovutettiin. Sulloin työhön kaikki jämävillatupsut ja vuosia vanhat esihuovutetut retaleet.



Koska metsän pohja oli työstetty retaleista se repesi vanutusvaiheessa. Mutta koska huovutuksessa virheet voi aina kääntää voitoksi, (tämän takia pidän niin huovutuksesta!) päätimme yhteistuumin työstää metsänpohjasta kassin, jossa hahmoja voi sitten säilyttää ja kuljettaa. Huovutin retaleen taakse esihuovutettua valmista Merinovillalevyä, ensin neulaten, sitten vedellä ja saippulla jynssäten.




Lopuksi kiinnitin vielä muutaman tarranauhan palasen kassiin, jotta suunnittelemamme sienet saatiin siihen kiinni.













Tälläinen pieni teatteri siitä sitten syntyi. Aika kiva ja täysin lapsen kanssa työstetty, lapsen omista toiveista käsin. Nyt pikkuneiti onkin kovassa kuumeessa, joten taidanpa mennä kertomaan kohta heräävälle potilaalle tarinan "Kun leppäkerttu sairastui flunssaan." Pidän muuten yhden kurssinkin, jolla valmistamme satuhahmoja ja rekvisiittaa. Siitä tiedote on täällä.

Mukavaa tulevaa viikonloppua kaikille! Perjantaina  27.9 Lahden taidepäiväkoti Satakielessä on taiteiden yö klo 18-20. Minäkin olen paikalla pienen työpajan kera. Tervetuloa tukemaan lasten taidekasvatusta!


11 kommenttia:

  1. Suloinen. Kaunista lapsen ja äidin yhteistyötä. T: Merja

    VastaaPoista
  2. Olipa mukava käsityöblogi sinulla. Tulen toistekin. Ihmettelen miten ehdit perheellisenä tehdä näin paljon kaikkea ja viedä dokumentoidakin sen.

    VastaaPoista
  3. Ihanan inspiroivia huovutusjuttuja, Itsekin lauantaina menen kansalaisopiston huovutuskurssille. Saapa nähdä, mitä keksin. :)

    VastaaPoista
  4. Voisinpa olla lapsesi. Ihastuttavia käsitöitä jälleen kerran! T: Maija Oulusta

    VastaaPoista
  5. On kyllä hauska ja sievä. Varmasti lapsen mieleen. Tuo yhdessäolo ja läsnäolo lapsen kanssa siinä hetkessä on niin tärkeää ja mukavaa, molemmille. Aivan ihana. Nuo sadun muodossa kertomasi asiat ovat niin tärkeitä. Onnea ja myötätuulta projekteihisi! Tullaan illalla Satakieleen: Liukkoset

    VastaaPoista
  6. Kiitos kaikille kommentoijille! Kiva, että piditte projekti "Leppäkertusta" - niin mekin. Lapsen ajatuksiin tarttuminen mahdollisimman nopeasti avaa monia mukavia hetkiä perheelle ja kun lapsella on oma kiinostus tekemiseen menee myös oppi paremmin perille. Jos lasten toivomat asiat jäävät roikkumaan, ei nihin tule tartuttua enää tuonnempana. Siksi minä luistan mieluummin vaikka pyykkihuollosta tai kodin puunaamisesta ja tartun niihin ihaniiin ideoihin joita lapset leikeissään heittelevät. Joskus voi nakata ihan hyvällä omallatunnolla kaupan pinaattiletut mikroon , kun ei ehdi perheen yhteisiltä touhuilta monipuolisia kotiruokia tekemään.

    VastaaPoista
  7. Ihastuttava pikku-teatteri. Nämä sinun lasten kanssa tekemäsi touhut ovat upeita. Palaa vaan perhepäivähoitajaksi. Sinulla on niin paljon hyvää annettavaksi lapsille! T: Sinua sivusta seurannut

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! En missään nimessä koskaan sanonutkaan "ei ikinä"- pph:n hommille tulevaisuudessa. Katsotaan mihin elämä vie ja mitkä ovet avautuvat. Lapsista pidän ja heidän hyvinvointinsa on sydämen asiani.

      Poista

Olen iloinen jokaisesta kommentistasi!