Virkkausta, nappeja ja vähän lampaitakin

Tänä kesänä innostuin virkkaamisesta, sillä virkkaustyöt olivat pienuutensa (vrt.tilkkutyöt) ja purkautumattomuutensa (vrt. neuletyöt) takia niin helppoja kuljettaa mukana joka paikkaan. En vieläkään kyllä osaa muuta kuin muutaman perussilmukan, mutta hui hai, niilläkin saa jo kasaan vaikka mitä mukavaa. Virkkaukseen minut innosti tyttären ja minun otsahiusten kasvatusoperaatio, anopin kätköistä löytynyt beige puuvillalankajämä ja napit, joita olin ratkonut rievuiksi revityistä vaatteista.

Kun into sitten iski, niin hiuskoruja/hiuspantoja syntyi liukuhihnalta. 

Puuvillalangan loputtua kerän sisältä paljastui nostalginen Puhelimen hankintaopas, joka sai hymyt itse kunkin suupieliin. 

Ja valmiit pannat pääsivät heti käyttöön. Tosin pari jätin lahjavarastoon. Tänään kerhossa päätinkin, että yksi hiuspannoista lähtee ensi viikolla matkaani ja annan sen ihanalle Minnalle, joka yllätti minut tänään totaalisesti. Hän oli löytänyt pässillemme karitsan! Voi lasten riemua, kyllä pikkulammasta on hoidettu ja suukoteltu pitkin päivää. Nyt Maileg pupuillammekin on oma pikkulammas lastenohjelmien katselutuoliksi : ). Bäää!!!!

Minnalla on muuten oma blogi os: http://minnadesign.blogspot.fi/.

Ja ihastuttavinta kaikessa.... Ruskovillan tuoteluettelossa 2012-2013 komeili myös samanlainen käsin veistetty villalammas! Meidän kaikki vauvat puettiin aina ruskovillaan päästä varpaisiin ensimmäisen puolen vuoden ajan ja kuvan löytäminen uusimmasta katalogista, oli minulle kuin matka vauvan tuoksuun muutaman vuoden taa. Ah!

Lapsi kuvassa ei ole meidän tekosia, vaan jonkun muun perheen ihanuus ; )

Ruokaliina kerholaiselle

Lapsemme käyvät seurakunnan kerhossa muutaman kerran viikossa. Kerhossa on tapana syödä eväitä ja niitä varten pitää mukana olla ruokaliina. Olen ekologisena ihmisenä, suosinut kankaisia liinoja, jotka voi pestä tarpeen tullen. Liina toimii siis tablettina eväiden alla, ettei eväät tahri kerhopöytiä. Suuta siihen ei pyyhitä. Suupyyhe on erikseen.

Meillä liinana on toimi viimevuoden violetti puuvillakangasneliö, johon olin applikoinut lapsen vanhasta tuhriutuneesta T-paidasta leikatun kuvan Ankkalinnan kaveruksista. Meillä kun on eväsrasia samaan teemaan. Nyt liina oli myös niin tuhruinen, että lapsen omasta toiveesta saksin kuvan irti liinasta ja applikoin sen taasen uuteen liinaan. Eväsrasiakin on jo kansikuvaltaan parhaat päivänsä nähnyt, mutta koska se on lapselle niin rakas, pitäköön rasiansa.

         
Tein liinasta kaksipuoleisen, jotta se olisi monikäyttöisempi. Toiselle puolelle pääsi Huvikankaan (Linkki tuolla sivupalkissa) sienikangas.

       
Ihan ok, vaikka tässä kuvassa kyllä näyttää vähän vinosaumaiselta... No hui hai, kattaa silti hyvin tarkoituksensa!

Hoitolapsenikin sai oman eväsliinaunelmansa. Siitäkin tuli kaksipuoleinen. Kyllä nyt varmasti eväät maistuu!

Siunausta kaikille kerho- ja koulutielle lähtijöille! Ja autoilijat muistakaa, tiet ovat täynnä pieniä aarteita, ajakaa taajamissa hiljaa!!!

Maatilan elämää

Kesällä lasten rakentaessa puumajaansa, minäkin halusin nikkaroida jotain. Koska yksi lapsistamme haaveilee maanviljelijän ja maatilanisännän tulevaisuudesta, päätin herätellä vuosia kaapissa olleet Schleichin muovieläimet takaisin leikkeihin. Leluja oli aikoinaan saatu lahjoiksi ja löydetty kirppareilta pilkkahintaan, mutta jotenkin ne eivät vain inspiroineet leikkimään. Niinpä nikkaroin nyt maatilaneläimille tallin, eihän sitä voi iänkaiken laitumellakaan kirmailla.

En todellakaan ole mikään puuntyöstön ammattilainen, mutta isäni avustuksella sain kasaan tarvittavan määrän rimoja ja pari vanerilevyä. Vasara, naula ja maalaaminen sensijaan ovat jo tuttuja juttuja, joten lasten kanssa sitten naputeltiin ja maalattiin navetta kuntoon.

Nuorimmalla nikkarilla on tässä yllään tuunaamani R-Collectionin klassikkohuppari, johon aika oli tehnyt reijän. Reikä paikkaantui applikaationa Peppi Pitkätossu -kankaasta leikatulla Peppi -kuvalla. (Peppi ja Eemeli kankaita -niitä aitoja & oikeita, löytyy Lahden Alestalolta, Iskun ja Vepsäläisen vieressä sisäpihalla.)

Ja tälläinen komistus siitä tuli! Voi lasten riemua! Nyt näillä onkin sitten leikitty lähes vuorokaudet ympäri. Itsekin olin aika tohinassa uudesta maatilaleikistä naapurin perhepäivähoitajan kanssa. Pitäsiköhän joskus leikkiä salaa itsekkin tilallista - tai pyytää naapurin täti mukaan ;o)?

Mukavaa viikonloppua kaikille lukijoille, jiihahhaaaaaaaaa!!!!

Turkoosin lumoissa

Alan nyt esitellä kesällä valmistuneita käsitöitäni. Tälläiset "Merellä tuulee" -pontsot valmistin yhtenä kesän sadepäivistä omalle ja siskoni tyttärelle. Potsotjen pellavaharso on ostettu vuosi sitten Mikkelin Raijan Aitasta. Pompula-nauha Lahden NeppiNapista.

Kivat tuli, ainakin tyttöjen ja itseni mielestä ja kangaskaapistakin poistui taas yksi kangas sille ostohetkellä tarkoitettuun käyttöön. Pontso-projekti sujui tosi nopeasti, kun sai vain kankaat kaapista ja ompelukoneen pöydälle. 

Meri ja vesi ylipäätään näyttää teemoittavan suurinta osaa kesän käsitöistäni. Tässäkin pontsossa vaahtopäät melskaavat tyttären vauhdissa melkoisesti...

Kierrätysideoita kesämökillä

Tänä kesänä, kuten kaikkina elämäni kesinä, olemme paljon vanhempiemme mökeillä. Näihin kuviin olen yrittänyt poimia minulle rakkaimpia mökkijuttuja. Mökkikuvia tulee useammassakin postauksessa, sillä mökeillämme on niin paljon ihanaa kuvattavaa. Tämän postauksen hauskat kierrätysideat ovat isäni aivoituksia sekä hänen ja äitini käsialaa.

Vaikka monelle mökeillä ihanin ajanviettotapa on löhöily, niin minusta ja miehestäni upeinta on kuitenkin marjastaminen. Säilöttyjä marjoja ja hilloja varten isäni rakensikin mitä mainioimman kellarin kahden tontilla sijaitsevan kivenlohkareen väliin. 

Kesän viimeiset mansikat. Mustikkasatoamme esittelinkin jo aijemmin. Nyt vuorossa ovat vadelmat.... että eikun metsään...