sunnuntai 16. syyskuuta 2012

Pikkuherkkuja taikataikinasta


Viime viikolla satoi ja satoi. Oli siis taas hyvä syy askarrella lasten kanssa. Tällä kertaa työstimme taikataikinaa, jonka värjäsin karamelliväreillä.




Taikataikinasta työstyi käärmeitä, kotiloita, miniatyyriherkkuja ja koruja.

 Maileg -puput pääsivät juhlistamaan uusien herkkujen kanssa pikkupupun synttäreitä.





Ja hoitolapseni äitikin sai korumuotoilija-pojaltaan ihan mahtavan upean kaulakorun raskaan työviikon piristykseksi.

Taikataikina

3 dl vehnäjauhoa
1,5 dl suolaa
1,5 dl vettä
1 rkl öljyä
karamelliväriä tarpeen mukaan

Muotoile taikinasta pieniä esineitä. Aseta esineet leivinpaperin päälle uunipellille. Paista 125 C noin tunnin ajan tai enemmän kunnes esineet ovat täysin kuivia.

lauantai 15. syyskuuta 2012

Kurkistus Maileg-hiirulaisten kotiin


Meillä on ollut mukava viikonloppu. Saatiin anoppi ja käly perheineen pitkästä aikaa kylään, käytiin tajunnan räjäyttävässä Hair-musikaalissa Lahden Kaupunginteatterissa, letkeillä kalamarkkinoilla Lahden satamassa ja herkuteltiin yhdessä leipomuksillani masut piukeiksi.

Myös Maileg-hiirulaisemme saivat sukulaisia kylään....



Hekin herkuttelivat ....


... surffailivat netissä...


... mummu ja vaari -hiirulainen halusivat myös kokeilla hiirulaisperheen uuden suihkuhuoneen toimivuutta...



... Mukavan yhdessäolon jälkeen oli kiva käpertyä masu herkkuja täynnä peiton alle lämpimään...


(Kaikki tämän postauksen kalusteet löysin Lahden Lanttilan kirpparilta muutamalla eurolla. Vastaavia kalusteita löytyy Leikkien -kaupasta Lahden Valo kauppakeskuksesta. Maileg -hiirulaisia olemme saaneet lahjoiksi ja ostaneet Lahden Sisustus Fannysta ja Vääksyn Zoom Designista.  Postauksen pikkuruoat ja muu rekvisiitta ovat kirppislöytöjä.)


torstai 13. syyskuuta 2012

Veljeni Leijonamieli


Vuonna 2003 minua pyydettiin valmistamaan tekstiili tai tekstiilisarja Oulun kaupungin nuoriso- ja kulttuuritoimen näyttelyyn Nangijala. Olin näyttelykutsusta innoissani, sillä Astrid Lingrenin Veljeni Leijonamieli -kirja oli tehnyt minuun 9-vuotiaana suuren vaikutuksen. Vaikka minulta odotettiin varmaankin näyttelyyn Galleria Satu Itäpää -tyylisiä hempeitä töitä, en kyennyt tämän kirjan perusteella sellaisia tuottamaan. Minun mielikuvani Nangialasta olivat vahvoja, värikkäitä ja taijanomaisen jännittäviä.


Ensimmäinen tekstiilini "Sofia" kuvaa tunnelmiani ja mielikuviani Nangialan Sofiasta, kyyhkyskuningattaresta.





    Tekstiilin toisella puolella on katkelma kirjasta Veljeni Leijonamieli.



Toinen tekstiilini kuvaa mielikuviani Katlasta, Nangijalaa vainoavasta verenhimoisesta lohikäärmeestä.





Kolmas tekstiilini on omistettu mielikuvilleni Joonatanista -tuosta rohkeasta kaikkien rakastamasta hyväsydämisestä isoveljestä.









Ja viimeisimpänä, muttei suinkaan vähäisimpänä tulee pieni Korppu ja mielikuvani hänestä, suloisesta pikkupojasta, joka taistelee pelkoaan ja heiveröisyyttään vastaan.








Kaikki tekstiilit on valmistettu pikakolmiotekniikalla puuvillasatiinista. Postauksessa esiintyneet kuvat on kopioitu Astrid Lingrenin kirjasta Veljeni Leijonamieli. Kuvat on piirtänyt Ilon Wikland.

Unohdin nämä tekstiilit tyystin tuolta galleria -blogin puolelta, joten olkoot ne nyt täällä Neulanhaltijan kansiossa ; ).

Ja vielä yksi maininta. Meidän tokaluokkalainen poika tuli äsken kirjastosta posket hehkuen, hän oli voittanut kirjaston Lukevin lomalainen -kilpailun. Sivuja oli kertynyt luetuiksi kolmen kuukauden aikana 4947 ja kirjoja 69. Eli lukutoukka on tullut hänestäkin, kuten äidistään ja isästäänkin.... Veljeni Leijonamieltä hän ei kuitenkaan vielä uskaltanut lukea, vaikka kaikenlaiset lasten dekkarit ovatkin tällähetkellä must-juttuja.







tiistai 11. syyskuuta 2012

Ampparipesästä kirjankanteen



Tänä kesänä oli paljon ampiaisia. Meidänkin terassilta ja mökeiltä tiputeltiin pesä jos toinenkin. Kun pesä oli sisältään tainnutettu, syöksyin minä lasten kanssa niiden kimppuun. Oletko sinä, rakas lukijani koskaan pysähtynyt ihmettelemään miten mielenkiintoisia ampiaspesät ovatkaan?



Kun pesän purkaa kerroskerrokselta, siitä löytyy mitä useampia moniväriraitaisia kerroksia. Ja lopulta tuon pieniä munia sisältävän kennon. Purimme lasten kanssa useamman pesän tutkimuksiamme ja askarteluja varten ja osan säästin koristeiksi terassille.

Muutaman tunti koristepesän asettelun jälkeen pesä oli murskattu. Ensin epäilin pikkututkijoitame tihulaistyöstä, kunnes hoksasin pesän kiinnostavan myöskin pihaharakkaamme suunnattomasti. No mörskä, mikä mörskä... Otin nämäkin pesän palaset talteen ja päällystin niillä yhden sitomistani ja valmistamistani kirjoista.


Ampparipesän "paperikuori" liimataan pahviin ihan perinteisesti. Lopulta liima ja pesänpalaset vielä silitetään leivinpaperin kanssa kanteen kiinni. Silitys tasoittaa pinnan ja tekee siitä käytössä kestävän!


Nahka ja ampiaspesä -aika lyömätön yhdistelmä, eikö vain?




 Nyt vain runoja rustailemaan...