Retroa kahteen essumekoon

Ihana viikonloppu takana. Vietin perjantain ja lauantain upeassa seurassa Lahden Wellamo-opistolla kierrätyskoruja tehden. Tänään on juhlittu isänpäivää perheen kesken kirkkoilun, uimisen, herkuttelun ja teatterin voimin. Ah! 

Ennen kierrätyskorukurssitöideni esittelyä postaan tässä viimeviikolla valmistuneet kierrätysessumekot.

Kun olin pieni, äitini ompeli itselleen ja perheellemme paljon vaatteita ja kodin sisustustekstiilejä. Tämän äitini ompeleman neliötilkku-tyynynpäällisen kaappasin mukaani vanhempieni mökin leikkimökistä muutama vuosi sitten kun ompelin sinne uudet tekstiilit. Tyynyliinassa on tallennettuna lapsuuteni kankaita, minun historiaani. Tyynyliinasta löytää kankaita, joista työstyi lähes nelisenkymmentä vuotta sitten äidin äitiysvaatteita, -kotimekkoja ja pikkuruisia ensimmäisiä mekkojani. Yhtään näistä vaateista ei ole enää tallessa, vain nämä tilkut ovat havisemassa minun historiaani.

Koska retrokuosit eivät ole olleet minun juttuni enää vuosiin, en halunnut kyseistä tyynyliinaa todellakaan sohvallemme tai edes lastenhuoneeseen. Se pyöri kangasvarastoissa, kunnes kesällä päätin tyhjätä kaikki varastoni inventoidakseni ne. Viime viikolla tartuin tähän inventoituun "mitähän tästä tekisi"- laatikkoon ja päätin ottaa sakset käteeni. Tyynyliina työstyi mekon taskuiksi.

Mekkokankaaksi pääsi sama jersey-kangas, joista olen tehnyt aijemmin ne syksyn puu -mekot ja jota löytyy myös automatosta. Kiitos vain Pirjolle lahjoituksesta jälleen kerran! Ja pallistajaakin tarvittiin, kun vanha lapsuuteni tyynyliina työstyi vinokanteiksi liivimekkoon.

Mekosta tuli aika "Peppi Pitkätossu" -henkinen. Pirteä, iloinen, mutta ei mielestäni liian retrokuosinen tai levoton. Tässä mekossa lapsikin näkyy, eikä huku, kuten useissa retrokangasvaatteissa, vaatteen riemunkirjavuuden tai kuviosekemelskan alle. Koska halusin työstää koko tyynyliinan taskuiksi, sain taskuja vielä toiseenkin mekkoon.

Vaikka mekot ovat samalla kaavalla työstetyt ja samoilla taskuilla koristellut, tuli mekkoihin ihan eri ilmeet. Koska joulukin jo kolkuttelee ovella, päätimme yhteistuumin tyttäreni kanssa antaa sini-punasävyisen taskumekon siskoni tyttärelle ja pitää itsellämme tämän valko-turkoosin version. Toivottavasti serkkutyttö tulee pitämään Peppi-mekostaan. Mekolla kun on niin paljon muistoja mukanaan.

Mukavaa alkavaa viikkoa! Olkaa iloisia ja syleilkää elämää!

Rakkaalle isälle

Iloista ja rakkaudentäyteistä huomista isänpäivää kaikille isille! 

Tänä vuonna isät tulevat saamaan meiltä makuhermojen hemmottelua. Teimme vähän teippijuttuja ja suussa rouskuvia suklaakonvehteja.

Konvehtirasiat työstyivät Sinellistä parilla eurolla ostetuista pahvirasioista ja kuvioteipistä (http://www.blagungan.se/). Korteiksi teimme tänävuona teippikoristeisia sydämiä, joihin kukin lapsi kirjoitutti minulla oman tarinan isästään. Tarinoista tuli kyllä niin hauskoja, että isät saavat varmasti nauraa sielunsa kyllyydestä sanaseppojensa ansiosta. Voi, että mitä tarinataitureita lapset ovat!!!

 Teippikoristellut rasiat täytimme maukkailla itse tehdyillä punssikonvehdeilla.

Rouskuvat suklaakonvehdit Neulanhaltijan tapaan

200 g tummaa taloussuklaata
5 rkl kahvia
muutama tippa rommiesanssia
50 g huoneen lämpöistä voita
2 kananmunan keltuaista
200 mantelirouhetta
200g kaurakeksin muruja

Päällytämiseen kookoshiutaleita, suklaarouhetta tai sulatettua taloussuklaata tms. maun mukaan.

Sulata suklaa kahvitilkassa ja voissa. sekoita joukkoon munankeltuaiset. Lisää joukkoon mantelirouhe ja keksimurut. Laita taikina hetkeksi kylmään. Pyörittele taikinasta käsin konvehtipalloja. Päällystä pallot haluamallasi päällysteellä. Meidän lasten herkkua olivat erityisesti sulatetulla valkoisella taloussuklaalla päällystetyt konvehdit.

Makoisaa isänpäivää kaikille iseille!

Minä olen ollut tämän viikonlopun kierrätyskorukurssilla. Olen ihan intona! Voi, että oli ihanaa tavata puhelijaita koruntekijöitä! Ja mitä kaikkea ihanaa siellä syntyikään, siitä tuonnempana.

Säärystimistä permanentti-kauluriin

Niin, meillä on tosiaan neulottu neulekoneella vimmatusti. Tässä tokaluokkalaisen poikamme pikkusikolleen neulomat säärystimet. Nyt samaan settiin on tulossa kaulaliina, jota työstävät kuvan 2,5 vuotias pikkusisko ja 5 -vuotias pikkuveli... ja ehkä minäkin välillä. Pitkän kaulahuivin teko olikin lapsille liian pitkä rupeama. Tuote ei valmistunutkaan kertarykäisyllä kuten esim säärystin.

Nämä säärystimet valmistuivat mummolassa, että mummullekin saatiin esitellä ihmekonettamme.

Lankakin oli mummun varastoista. Kiitos Kaisu-anopille jälleen kerran sponsoroinnista!

Kuvasin tähän samaan postaukseen omaa designiani olevan huopapermanenttikaulurin. Kaulurin olen opettaja-aikoinani huovuttanut merinotopsista ja silkkikuidusta. Huovutuksen jälkeen kauluri on värjätty ja lopuksi siihen on tehty permanentti. Kyllä, permanentti! Niillä ihan kampaamon permanenttiaineilla. Eli kauluri laskostettiin ompelein ja sitten permanentti aineet päälle. Ei mikään ekologinen juttu. Saman lopputuloksen olisi näin jälkiviisaana voinut saada ihan kunnon vanutuksellakin. Mutta ihana, näyttävä ja lämmin tuote jokatapauksessa!

Uniikki keraaminen nappi on matkatuliainen Barcelonasta jostain käsityömyymälästä vuosien takaa.

Mekkona tyttösellä on täällä aijemminkin esitelty ELLEn Fleese-mekko, jonka tuunasin neljän silmukan neulepötköllä. Siihenkin minulla on pieni pyöröneulekone.http://www.neulanhaltija.blogspot.fi/2011/10/neulova-tati-ja-neulepotkyla.html
Vastaaviin pikku-ukkelin mallisiin koneisiin törmäsin muuten sattumaltaTiger -kaupassa Lahden kauppakeskus Triossa http://www.tiger-stores.fi/pikku-tiger/askartelu.html . Tigerin nettisivujen perusteella siellä näyttää olevan myynnissä muutakin tosi kivaa askartelujuttua ja jonkinlainen käsikäyttöinen neulekonekin, jolla voi työstää vaikka omppuja. Pakko kai käydä ensi kaupunkireissulla ostamassa tai ainakin katsomassa. Tigerin hinnat ovat muuten ihan käsittämättömän alhaiset! Minulle koko kauppa oli ihan uusi tuttavuus.

Tyttösen sylissä on uusin perheenjäsenemme mummin ostama Kultakaivos-koirapehmo. (Mistä ihmeestä lapset keksivät noita mitä mielikuvituksellisempia nimiä leluilleen?!)

Tässä vielä kuvat kaulahuivin työstäjistä. Tätä projektia työstimme viikonloppuna toisessa mummilassa. Koska pitihän heidänkin nähdä kyseinen ihme ; ).

Lasten neulontatöitä pyöröneulekoneella

Ostin tässä muutama viikko sitten Lahden Lanttilan kirpparilta lasten pyöröneulekoneen 8 €:lla. En ollut koskaan nähnyt kirppareilla vastaavaa. Sillä kertaa niitä kuitenkin löytyi eri myyntipöydistä kaksinkin kappalein! Toinen oli tämä Dream Girl -merkkinen ja toinen oli Barbie -merkkinen. Barbie olisi ollut halvempi, mutta tämä vaikutti kestävämmältä.

Nyt me ollaan sitten neulottu ihan intona. Koneesta ja sen tuotoksista ovat innostuneet kaikki lapsemme ja tuttaviemme lapset myös. Kaikki haluavat nyt neuloa! Ja kaikki saavat neuloa, tottakai. Tässä neulekoneen kampea veivaa hoitotyttöni 5v.

Ja lopputuloksena syntyi huikeat säärystimet. Ja ihan itse tyttö ne teki! Minä vain huolittelin pienin pistoin ylä- ja alareunat. Voittajan on hyvä hymyillä! Hurraa!!! Ja arvatkaas kauanko aikaa näihin karkkivärisiin asusteisiin meni? Pari tuntia / säärystin. Huikeaa, eikö?!!!!!

Tässä kampea pyörittää hoitopoikani 3 v. Voi, että kuinka lanka juoksi vinhaa vauhtia!!!! Ja mitä koneesta syntyikään?

... Ihana suklaanvärinen hattu siskon Viktoria-nimiselle Maileg-pupulle. Ja arvaatkaa vain, oliko pikkumies lahjastaan ylpeä?!!!! Hyvä, että housuissaan pysyi!  Pupun muut asusteet kenkiä lukuunottamatta ovat minun käsialaani.

Seuraavissa postauksessa lisää lasten tekemiä pyöröneuletöitä. Yksi työ on kyllä vielä koneesa keskeneräisenä, mutta eiköhän se pikapuolin valmistu, että pääsen sitäkin kuvamaan. Niin ja isänpäiväkin kolkuttelee oventakana... Jotain pientä siihenkin juhlaan on lasten kanssa työn alla. Mutta kaikki aikanaa. Nyt neulotaan!

Cars -nimpparit

Tänään meillä juhlittiin nimpparisankaria. Kiitos kaikille juhlijoille! Päivä oli todella mukava!

Vieraat toivotti tervetulleeksi seinään teipattu nimikyltti.

Herkut tarjoiltiin Cars -teeman mukaan. Juhlapöytää koristi maaliskuisiin lastenjuhliin ompelemani retro-auto -liina. (Pilkkuporsliinit ovat Greengaten. Ne on ostettu ja saatu lahjoina Sisustus Fannysta Lahdesta)

Nimpparilahjaksi ompelemani automatto pääsi heti leikkeihin mukaan ja se todettiin huippukivaksi leikkialustaksi. Matolla tolskasivat niin autot kuin Halloweenin kolkutellessa ovea myös Monsteritkin. Toivotankin tässä yheisesti kaikille rauhaisaa Pyhäinpäivää! Horror-huumassa kannattaa pysähtyä välillä hiljentymään myös menneidenkin sukupolvien muistojen luo.

Automatto

Meillä vietetään huomenna nimppareita pojan kerhokamujen kesken. Teemaksi valikoitui Autot / Cars. "Tekemisen puutteessa" minä aloin ideoida automattoa nimpparien vetonaulaksi ja nimpparilahjaksi. En itse pidä lainkaan kaupan tekokuituisista täyteen kuvitetuista automatoista. Ne eivät jätä lapsen rakenteluleikeille lainkaan tilaa ja väsyttävät silmät kirjavuudellaan, niinpä työstin ihan oman design-maton.

Kaivoin kaapistani (jee kaapit alkavat viimein tyhjenemään -takaseinän näkee jo!!!!!) vanhoja lakanoita, tilkkuja ja ne loput kankaat, joista tyttöjen syksymekot työstin. Nämä kankaat ovat lahjoituksia Nina A:lta, Pirjo L:ltä ja Minna R:ltä. Kiitos kaunein!

Ensin työstin persikanväriseen lakanaan harmaalla jerseyllä formularadan. Maton väliin laitoin polyester-vanun ja taustalle sinisen lakanan, jotka kaikki harsin yhteen pannukakakuksi. Inhoan persikan väriä itse, joten välillä työ piti pistää syrjään kuvotuksen vuoksi (ei en ole raskaana sentään !). Kovin kauaa työ ei voinut olla syrjässä, sillä matto piti saada valmiiksi viikon aikana.

Yötöinäkin joutui välillä ompelemaan..... Tässä tikkaan jersey-kangaskiviä koneparsinnalla.

Työn lepotauolla lapset ehtivät jo leikkiäkin matolla.

Minulla ei ollut työstä minkäänlaista suunnitelmaa, vaan annoin sen elää tehdessä. (Näin toimin itseasiassa käsitöitteni kanssa lähes aina).  Joten muutania ompeleita ompelin ihan turhaakin, kun päätinkin peittää ne hetken päästä applikaatioilla. Kuten näiden formularadan reunojen kanssakin kävi. Ensin kuvittelin tiheän siksakin riittävän "reunavalliksi", mutta siksak-ompeleet hävisivät isossa peitossa silmän ulottumattomiin. Päälle siis työstyi ruutukangasvalli. Ruutukangas kaiteleet ostin Wexleristä Lahdesta.

Koneparsinnalla työstämani tikkaukset ison peiton koristeluiksi olivat sen verran rankkaa peukaloilleni, että välillä piti pitää jopa päivänkin ompelutaukoa. No, onneksi silloin oli nuppupeittotalkoot, etten saanut vieroitusoireita ; ).

Lepopäivän ja parien lasten päiväunien aikaisten ompelusessioiden jälkeen peitto tuli viimein valmiiksi.

Siitä tuli tosi kiva! Pehmeä, mutta jämäkkä. Simppeli ja mielikuvitukselle jättävä. Huomenna sitä sitten päästää tyypittämään oikein kunnolla. Juhlien jälkeen sen alle voi sitten vaikka siirtyä pötköttämään.

Alla joitain kuvia valmiista automatosta Autoineen. Huomenna tai lauantaina postaan sitten kuvia varsinaisilta lastenjuhlilta.