Pipo futistreeneihin

Meidän pojat pelaavat jatkuvasti jalkapalloa. Harrastus on rakas ja kaikki asiaan kuuluvat varusteet ovat heille tärkeitä, erityisesti pelipaita, jossa komeilee oma pelinumero ja nimi. Varusteista pipo on ollut ainoa ongelma. Ulkona on vielä aika kylmää ja hyvää treenipipoa (pitää olla täsmälleen oikea sävy!) ei ole löytynyt. 

Kolmasluokkalaisemme teki yhden pipokokeilun jo koulun tekstiilikäsityötunnilla. Itsetehdystä piposta tuli tarkeä asuste, mutta fleece on liian kuuma treeneissä ja peleissä. 

Viime viikolla löysin kuitenkin Eurokankaan palakorista juuri oikeaa väriä olevaa ohutta trikooneulosta. Yes!

Eipä siinä nokka tuhissut kuin pari minuuttia, kun eskarilaisemme työsti ekan piponsa. 

Koska pipojen työstäminen oli niin nopeaa, päätimme työstää pipoon myös kirjontaa. Kaivoin ikivanhan Husqvarna Rose koneeni kirjontalaitteen esiin ja pian eskarilainen oli jo kirjonnan pauloissa.

Pojat innostuivat niin pipotehtailusta, että tulevan lauantain 10 v jalkapallosynttäreillämme ommellaan takuuvarmasti myös pipoja. Synttäreillä pojat käyvät ensin teeman mukaisesti pelaamassa Mukkulan jalkapallohallilla jalkapalloa isä-poika-otteluna ja sen jälkeen siirrytään työhuoneelleni ja puutarhaamme juhlimaan, herkuttelemaan ja ompelemaan.

Tässä vielä eskarilaisemme tyylinäytteet. Ihan itse tehdyt! Ilme varmaan kertoo teillekin lapsen tyytyväisyydestä kättensä työhön.

Nyt minä menen pullakahveille, sillä lasten kanssa leipomani tämän illan 10 v synttäripullat tulivat juuri uunista. Pullien alla komeilee ihastuttava äitienpäivälahjani: Eskarilaisen tekemä vohvelikirjontaliina : ).

Onnittelut 10-vuotiaallemme!

Pellavaa vyyhdiltä kerille ja vähän koukullekin

Oikein mukavaa äitienpäivää kaikille lukijoille! 

Meillä äitienpäivä on sujunut rattoisasti perheen kesken touhuten.  Aamulla sänkyyn kannettiin lasten itse askartelemat kortit, pienin kätösin työstetyt pikkupaketit ja kimppu valkovuokkoja. Kakkua ja suklaata on syöty ja sään salliessa vähän lenkeiltykin lasten rakastamassa Lanun puistossa.

Ostin itselleni äitienpäivälahjaksi pellavalankaa, kun sitä osui silmien eteen kirppisvisiitillä. Tänään lasten touhutessa omia leikkejään päätin keriä sitä ja samalla muistella parhaimpia hetkiä äidin elämässäni.

Vyyhdinpuut sain aikoinaan minulle rakkaalta isoäidiltäni, joten lankoja keriessä oli hyvä muistella myös tuota reipasta, touhukasta mummoa, joka on pitkälti kasvattanut minusta tälläisen kuin nyt olen.

Väsyin kuitenkin pian kerimiseen ja lapsetkin kaipasivat jo äidin seuraa. Päätin kokeilla pellavalangan virkkausta. Minulla ei ole vielä mitään käsitystä mitä tästä tekisin, mutta pikkuhiljaa lukiessani isommille lapsilleni Harry Potteria ja viisansten kiveä, alkoi virkkuu kasvaa kasvamistaan. Saapa nähdä syntyykö tästä pyyhe, matto, kaitaliina vai koristetyynynpäällinen. Aika näyttää.

Laitan tähän loppuun vielä kuvia eiliseltä koko perhelle suunnatusta Lahden Historiallisen museon Lahen raita -tapahtumasta, jossa esiteltiin lahjakkaan muotoilijan Marianne Valolan suunnittelemia laadukkaita Lahen raita -tuotteita: Mattoja, lapasia, sukkia, laukkuja, pussukoita, verhoilukankaita, tulitikkuaskeja ja jopa Lahen raita kynsiä : ). Kannattaa käydä tutustumassa tuotteisiin, joko Lahden Museolla tai Lahden Missiokaupassa!

Heipis kaikille! Halatkaa ja suukotelkaa lapsianne, se on paras äitienpäivälahja kaikista!

Farkkua tuvan täydeltä

Meillä taas farkkuiltiin tänään synttärikemuissa sydämen kyllyydestä. Synttärijuhlien sankarina oli herttainen 6-vuotias Elina. Tässä postauksessa näette juhlien antia. Kyllä oli taas niin käsistään taitavia juhlijoita, että ihan suu loksahtelee täsä auki ammattilaiseltakin!

Ja suurkiitos sankarin äidille polvirisojen lasten farkkujen lahjoituksesta Neulanhaltijan työhuoneen käyttöön! Otan mielelläni niitä vastaan kaatopaikan sijasta myös muiltakin, niin lapsiperheiltä ja aikuisiltakin!

Synttäreillä syntyi monenmoisia persoonallisia laukkuja ja ilmeikäs ovistopparikin.

Ja suutkin ehdittiin saada makeiksi ja masut herkuista pinkeiksi : ).

Ihastuttavia, eikö vain?

Farkku taipuu siis hyvin moneksi ja ilahduttaa vielä rikkoontumisen jälkeenkin, joten älkää heittäkö risoja farkkuja roskiksille, niistä voi kehitellä vaikka mitä! Tässäkin muutama ideani vuosien varrelta.

Mukavaa toukokuuta teille kaikille!