Viime postauksessani aloitettu tonttujen ja keijujen ja muun kukkaiskansan Satumetsä on saanut eilen illalla lisää osia.
Hyvän ajan pienelle ompelu - ja kirjontahetkelle minulle tarjosi elokuva-ilta 12-vuotiaamme kanssa. Katsoimme nostalgisen, puhuttelevan ja historian havinaa sisätävän elokuvan Sinuhe Egyptiläinen. Olen itse lukenut tämän kirjan yläasteella ja se teki minuun suuren vaikutuksen. Nyt löysin dvd:n Prismasta eurolla, joten siihen oli toki tartuttava. Olipa ihana ja ajatuksia herättävä elokuva, Suosittelen!!!
Mutta nyt takaisin Satumetsääni. Sinne syntyi elokuvaillan aikana tulppaanikansaa. Tuunasin ne jouluksi työstämistäni Steiner -tontuista.
Lisäksi tein yhden valkoisen krookus -tontunkin.
Myös reilu kymmenen vuotta sitten huovuttamani Otso pääsi mukaan keväiseen Satumetsään. Se ei oikein ollutkaan koskaan löytänyt paikkaansa mistään, Nyt se tallusteli kukkaiskansan keskellä kuin Metsänkuningas ikään.
Ja pitihän juuri talviunilta heränneelle karhulle työstää myös syötävää, että Otso pysyisi leppoisampana Niinpä työstin sille pikapikaa mehiläispesän, joka tihkuu herkullista kevätkukkien hunajaa.
Mehiläispesään käytin vanhaa villapaitaneulosta. Samaa, josta ompelin kukkaiskansalle vartaloaihiot.
Kylläpä pesässä käykin kuhina, kun mehiläiset työstävät kevätkukkahunajaa...
Mutta me saamme vielä odottaa Suomessa kevättä tovin. Onneksi tänään sentäs tuli lunta ja ulkona on nyt kauniin valkoista ja puhdasta. Tämä Satumetsä projektini jatkuu, kunhan saan hankitua jostain sinistä huopaa. Työstän siitä jonkinlaisen joen tai vesiputouksen metsään. Ja voipi olla, että kun saan huovutusvillaakin hankittua, työstyy Satumetsään vielä muitakin eläimiä. Pieni orava olisi ainakin suloinen. Tästähän vois työstyä jokin pieni nukketeatteri. Sur, sur...kulläpä pääni surraa taas tarinaa, rentouttava joululoma on siis tehnyt tehtävänsä. Olen taas voimissani!
