Kangasnäytteistä matto

ROMOn kangasnäytteistä työstämäni mattoprojektini jatkui taas viikonloppuna. Vieläkään matto ei ole täysin valmis, sillä taustakankaat ovat vielä hakusassa. Mutta tässä postauksessa on kuvia projektini etenemisestä.

Kaikkihan sai siis alkunsa Sisustusliike Rondon loppunmyynnistä, josta ostin kahdella eurolla upean 150 kpl  A5-kokoista kangasnäytettä sisältävän sisustuskangaskansion. Kankaat ovat 100% vesipestävää pellavaa ja sävyt murrettuja.

Jokainen kangas oli jo valmiiksi reunoiltaan huoliteltu, joten niiden repiminen kansion liimasaumasta oli helppoa ja nopeaa. Blogiyhteistyönä saamani Husqvarna Opal sai taas toimia työkoneenani.

Ja niin matto alkoi työstyä rivi riviltä. Jokatoisen näytetilkun halkaisin kahtia, jotta tilkkupintaa tuli eloa.

Pieni ompelukaveri oli kokoajan vartioimassa työskentelyäni. Uskomaton kani, kun ei edes pure johtoja, jotka luikertelevat aivan vierestä. Ehkä "äiti" on kieltänyt jo niin monesti häntä saalistamasta johtokäärmeitä, jotta ne eivät enä edes kiinnosta. Hyvä niin!

Tässä vaiheessa olen siis nyt. Tikkaan maton taustakankaaseen ja välivanuun kahdessa osassa, kuten teen tilkkutäkkienkin kanssa. Tikkauksen jälkeen yhdistän palat toisiinsa oikeat puolet vastakkain, poistan vanun saumanvarasta ja ompelen nurjalta puoleleta yhdistyssauman piilopistoin kiinni.

Tulevien "Aloha" -synttärikemujen jälkeen pitänee lähteä metsästämään taustakangasta ja vanua mattoon. Nyt se lepää oven karmilla ja odottaa.

Tyhjästä, tukevapahvisesta näytekansiosta saa vielä hyvän sermin tuleviin nukketeatteriprojekteihin. Kangasnäytteitä jäi tästä projektista yli yksi kokonainen ja yksi puolikas. Aika hyvin mitoitettu, eikö?

Mutta nyt villasukat jalkaan ja koulutehtävien pariin, aiheena Kuvallinen ilmaisu ja kädentaidot varhaiskasvatuksessa. Mielenkiintoista!

Kevättä tyynyssä

Minä kuplin nyt kevättä. On rauhoittavaa lykkiä suksilla metsän siimeksessä, luistella jäällä kaulahuivi liehuten ja täyttä koti kevätkukilla. Aurinko pilkistelee jo, päivät pitenevät. Jee!

Työstin keväthöyryissäni kotiini kevättä sisustustyynynkin muodossa. Tyynynpäälliseen tuunasin tuttavaltani saamani, hänen äitinsä valmistaman, keskeneräisen seinätekstiilin, joka oli pari vuotta odottanut kangaskaappini kätköissä uutta syntymää.

Sakset vain kehiin ja naps, naps, seinätekstiilistä työstyi pika pikaa tyynynpäällinen...

Tyynynpäällisen sivuun ompelin valkoisen tarranauhan, kun varastoistani ei löytynyt yhtään sopivan mittaista vetoketjua.

Taustakankaaksi valitsin tukevaa vaaleansinistä puuvillamarkiisia, jota kaapissani oli (myös jostain perittynä) juuri sopiva palanen.

Kukkasia tämän tyynyn myötä teidän jokaisen kevääseen!

Ja kiitos Päivi L:lle vielä tästä(kin) käsityö/-käsityötarvikelahjoituksesta!  

Tulppaanikansaa ja talviunilta herännyt karhu Satumetsässä

Viime postauksessani aloitettu tonttujen ja keijujen ja muun kukkaiskansan Satumetsä on saanut eilen illalla lisää osia.

Hyvän ajan pienelle ompelu - ja kirjontahetkelle minulle tarjosi elokuva-ilta 12-vuotiaamme kanssa. Katsoimme nostalgisen, puhuttelevan ja historian havinaa sisätävän elokuvan Sinuhe Egyptiläinen. Olen itse lukenut tämän kirjan yläasteella ja se teki minuun suuren vaikutuksen. Nyt löysin dvd:n Prismasta eurolla, joten siihen oli toki tartuttava. Olipa ihana ja ajatuksia herättävä elokuva, Suosittelen!!!

Mutta nyt takaisin Satumetsääni. Sinne syntyi elokuvaillan aikana tulppaanikansaa. Tuunasin ne jouluksi työstämistäni Steiner -tontuista.

Lisäksi tein yhden valkoisen krookus -tontunkin.

Myös reilu kymmenen vuotta sitten huovuttamani Otso pääsi mukaan keväiseen Satumetsään. Se ei oikein ollutkaan koskaan löytänyt paikkaansa mistään, Nyt se tallusteli kukkaiskansan keskellä kuin Metsänkuningas ikään.

Ja pitihän juuri talviunilta heränneelle karhulle työstää myös syötävää, että Otso pysyisi leppoisampana Niinpä työstin sille pikapikaa mehiläispesän, joka tihkuu herkullista kevätkukkien hunajaa.

Mehiläispesään käytin vanhaa villapaitaneulosta. Samaa,  josta ompelin kukkaiskansalle vartaloaihiot.

Kylläpä pesässä käykin kuhina, kun mehiläiset työstävät kevätkukkahunajaa...

Mutta me saamme vielä odottaa Suomessa kevättä tovin. Onneksi tänään sentäs tuli lunta ja ulkona on nyt kauniin valkoista ja puhdasta. Tämä Satumetsä projektini jatkuu, kunhan saan hankitua jostain sinistä huopaa. Työstän siitä jonkinlaisen joen tai vesiputouksen metsään. Ja voipi olla, että kun saan huovutusvillaakin hankittua, työstyy Satumetsään vielä muitakin eläimiä. Pieni orava olisi ainakin suloinen. Tästähän vois työstyä jokin pieni nukketeatteri. Sur, sur...kulläpä pääni surraa taas tarinaa, rentouttava joululoma on siis tehnyt tehtävänsä. Olen taas voimissani!

Pieniä tonttusia Steiner-hengessä

Olen ommellut parina viimeyönä pientä tonttujen ja keijujen metsää. Metsään sain idean Steiner-päiväkodista, jossa sain olla työssäoppijana joulukuussa. Olen hymyillyt, ommellut, kirjonut, hyräillyt ja kulkenut yön pimeinä tunteina mielikuvitusmatkalle Satumetsään. Tässä kuvakollaasia hauskasta matkastani. Minulla ei ole mitään käsitystä mitä metsällä teen, mutta kuten Aino-mummoni tapasi sanoa: "Aika tavaran kaupittaa!"

Kaikki alkoi siitä, kun tein Steiner -päiväkodilla lasten kanssa heille perinteisiä yksinkertaisia villatonttuja jouluksi. Innostuin itsekin niin tonttusista, jotka söivät täyttyäkseen lampaanvillaista joulupuuroa, että työstin niitä kotiimmekin omien lasteni kanssa vaikka missä väreissä.

Tonttu idea alkoi muhimaan joululomalla todenteolla mielessäni... ja piirtelin jos jonkinmoisia kevät- ja syys tonttusia vihkonkulmiin...

Nyt kevättä odotellessa, aloin ideoida tontuista kukkaiskansaa ja siitä se sitten lähti...

Ensin ompelin kukkaiskansalle puun....

Wilikin nyökkäili, että hyvä tulee....

Pitkästä aikaa päätin Steiner-henkisesti kirjoa tonttuset myös käsin.

Satumetsässä oli kaksi pientä vihreää taloa. Pientä tyhjää, suloista taloa. Vai olivatko talot tyhjiä sittenkään...

Mitä mitä mitä?... Talossa asuikin pienet hiippalakkitonttuset...

Mitä, mitä, mitä ihmettä ?... Eihän nämä olekaan mitä tahansa tonttuja, vaan.... kukkaiskansaa...

Ja voi, yön pimeinä tunteina sain käsistäni syntymään jotain tälläistä. Olen superiloinen. Olipa mukava pikku-projekti, jonka voisi työstää joskus lastenkin kanssa. Tai johon voisi jatkaa hamoja lastenkin kanssa....

Eli projekti jatkuu....ihan varmasti vielä... pitänee vain käydä hamstraamassa jostain lisää villakangaspaloja.

Kevään odotusterveiset teille kaikille! Minä postaan taas, kunhan ehdin vähän lasten kanssa jatkotyöstää Satumaatamme. Halaus kaikille!