Äitienpäivämuistoja

Mukava äitienpäivä juhlittu. Tänään bileet jatkuvat lapsen luokkajuhlissa ja huomenna esikoisen 9 v synttäreillä. Kyllä sokeria ja muita herkkuja taas tulee joka tuutista : ). Loppukuu pitääkin taas paastota, että kesähamoset mahtuvat puristamatta päälle....

Lasten ihastuttavien äitienpäivä kukkien ja askartelujen lisäksi minua hellittiin yhden lempilamppuni uudella kuosilla, virtaviivaisella silitysraudalla (jossa on upea punainen 3m johto!) ja isoilla luonnoskirjoilla, joihin voin nyt kirjata kaikki mielenkiintoiset ideat uutta syksyllä alkavaa työuraani ajatellen. Älkää vaan kysykö mikä tuo työura on, koska en itsekään sitä vielä tiedä ... 

Suurin ylläri oli kuitenkin mykistävä kukka- ja kattaustarvikelähetys, jonka sain äitienpäiväiltana kiitoksena pitämästäni Naistenpäivän työpajasta. Kiitos! Olen todella otettu!!!!

    

Mukava päivä oli! Ja mukavia päiviä on toivottavasti tulossa vielä paljon lisää. Kiitos, että olen saanut kokea äitiyden ja sen mukanaan tuoman läikehtivän ilon, suunnattoman hellyyden ja syvän rakkauden, mutta myös ne kyyneleet ja pettymyksen tunteet sitä, että vaikka kuinka yrittäsi varjella, ohjeistaa ja suojella lapsia, heillä on omat polkunsa ja oma tarpeensa kohdata omat erehdyksensä, virheensä sekä murheensa!

Sadan lukijan rajapyykkikin saatiin tässä blogissa rikki juuri äitienpäivän alla. Juhlahumusta selvittyäni alan työstää pikkupalkintoja tulevaa arvontaa varten..... Niihin tarvitaan ainakin puuvillakangasta, vanua ja kalastajalankaa  ; )...

Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!

Rakkaalle äidille äitienpäiväksi

Tässä hieman kuvakollaasia lasten kanssa työstämistämme äitienpäiväonnitteluista. Meillä oli alunperin tarkoitus työstää naapurin lasten kanssa keramiikka-astiat äideille, mutta vatsatautikierteen takia siirimme keramiikkapäivämme tulevaisuuteen. Voihan sitä äitiä helliä lahjoilla ympäri vuotta, eikö niin : ).

Keramikan sijasta me teimme äideille pienet kirjaset, joihin kirjasimme & piirsimme asioita, joita äidin kanssa on kiva tehdä. Äiti voi kantaa tätä pikkukirjasta vaikka mukanaan työpäivänään ja muistella mitä kaikkea mukavaa lasten kanssa voikaan tehdä kun ehtii töistä kotiin. Kuvat ja tarinat olivat erittäin hellyyttäviä! Kirjat pakattiin onnellisten muistojen laatikoihin.

(Pikkukirjat ovat TIGERistä)

Me työstimme myös läjäpäin kortteja, joissa lapsi kellii tilkkutäkin alla milloin äidin, milloin isoäitien vieressä.

Äitienpäivän aamiaisherkkupöytään leivoimme vielä lasten kanssa pienet porkkanakakut, jotka pikkukätöset saavat sunnuntaiaamulla itse koristella tuorejuustolla, tomusokerilla ja nonparelleilla..

Mukavaa sunnuntain äitienpäivää kaikille äideille! Ja sata halia ihan jokaiselle naiselle! Ihanaa, että juuri sinä olet olemassa sellaisena kuin olet!

Karkkikori -tilkkutyön valmistelut tikkausta varten

Olen saanut viimepäivinä nauttia taas pihalla ompelemisesta. Voi, kuinka olenkaan pitkän talven jälkeen tätä odottanut. Mikä voikaan olla sen ihanampaa kuin istua pihapöydän ääressä ompelemassa auringon syleileilyssä, pikkulintujen sirkutusta kuunnellen?

Sain vanhempieni mökiltä turhan panttina pyörineen ison pirtinpöydän pihallemme, joten mikäs siinä oli surruutellessa tilkkuja toisensa perään. Samalla pöydällä mahtuvat vielä lapsetkin leikimään legoillaan, piirtämään ja pelaamaan lautapelejäkin. Tehopöytä kertakaikkiaan, siis : ).

Kun tilkkupino oli työstetty, oli aika leikata kaikki 78 tilkkublokkia oikeaan kokoon. Minun työssäni haluttu koko oli 18 cm x 18 cm. Leikkaus onnistuu parhaiten läpinäkyvällä neliöviivaimella. Siinä tilkkuja tasoitellesani laskin huvikseni tähän tilkkupintaan tarvittavien tilkkujen kokonaismäärän: Jokaisessa blokissa on 13 tilkkua ja peitossa blokkeja on leveyssuunnassa 8 kpl ja korkeussuunnassa 9 kpl. Yhteensä tilkkuja on laskelmieni mukaan silputtu 936 kpl. Eikä tämä karkkikori -peitto ole edes suuri kooltaan ; ).

Oikeaan kokoon leikatut tilkut ompelin tilkkujonoiksi, niin että yhdessä jonossa oli aina kutakuinkin samanvärinen vaakaraita.

Blokkrivit asettelin keittiön lattialle vierekkäin ja ompelin ne pihalla taas kolmen rivin sarjoihin.

Painotan tässä taas, että huolellinen silitys on tilkutyössä ensiarvoisen tärkeää. Saumat silitetään useimmiten yhteen jommankumman tilkun puolelle. Saumoja ei silitetä auki, koska tällöin saumasta tulee kestävyydeltään heikko!

Tikkaan tämän peiton kolmessa osassa. Jokaiseen osaan yhdistän tikkauksin tilkkupinnan, puuvillavanun ja taustakankaan. Tikkausvaiheessa jätän taustakankaan ja vanun aina tilkkupintaa suuremmaksi. Näytän täällä blogissa sitten kuvallisesti miten nämä kolme tikattua osaa lopulta yhdistetään toisiinsa.

Nyt peittopalaset jäävät kuitenkin lepäämään. Työstän ne valmiiksi äitienpäivän ja esikoisemme 9 -vuotissynttärijuhlien jälkeen. Noihin juhliin meneekin sitten kalenterista katsoen aika monta päivää : ).

Vaihdoin muuten auringosta innostuneena taas kesäisempiä tekstiilejä kotiinkin. Kaikki kuvan tyynyt ovat omaa käsialaani, Lokki -verhot Marimekon. Tyynyt on esitelty täällä ja täällä aijemminkin. Ja sohvan karmilla lojuva käsintikattu isoäidinneliö -tilkkutäkki on esitelty aijemmin täällä.

Aurinkoisia päiviä kaikille lukijoille! Jos vielä jostain löytyisi kolme kirjautunutta lukijaa, saisi tämäkin piskuinen blogi sadan lukijan rajan rikki. Sitten taitaa ollakin kaikille kirjautuneille lukijoille suunnattujen palkintoarpajaisten paikka.

Prinsessa ja herne

Olen viimeaikoina esittänyt pöytäteatteria kerran jos toisenkin. Ensin yllärinä pariin otteeseen srk:n kerhoissa ja sitten tuttavien sekä ystävien luona heidän lapsilleen. Tyttären Mailegit pääsivät tälläkertaa sadun maailmaan teemalla Prinsessa ja herne. Tässä teillekin kertomukseni hieman lyhennettynä ja ilman kaunista & herkkää satumaista musiikkia, jota soitin pienellä soittorasialla. 

Prinsessa ja herne 

Kauan kauan sitten elettiin hiirikuninkaan maassa pikku-hiirulaisten lokoisaa elämää. Kauniissa, satumaisessa hiirikuninkaan linnassa asuivat sulassa sovussa hiiri-kuningas, hiiri-kuningatar, hiiri-vaari ja hiiri-mummi sekä hiiri-prinssi ja hiiri-prinsessa.

Eräänä päivänä istuessaan korituolissaan hiiri-prinssi huomasi surukseen asian, jota hän ei ollut aijemmin ajatellut...

Mummu sai istua vaarinsa vieressä ja elellä onnellista elämään elämänkumpaninsa vierellä. Isä ja äiti saivat keinutella yhdessä ja suukotella toisiaan tuon tuostakin. Prinssi tunsi olonsa yksinäiseksi. Hänen oli löydettävä itselleen oma puoliso, oma sielunkumppani, jonka kansa elämän voisi jakaa.

Hiirikuninkaan valtakunnassa ei kuitenkaan ollut kuin yksi prinsessa ja se oli hiiri-prinssin oma pikkusisko-prinsessa. 

Prinssi kertoi huolensa vanhemmilleen ja nämä ryhtyivät tuumasta toimeen. Kuningatar soitti kuninkaallisten treffipalveluun ja pyysi kaikki halukkaat prinsessat heille esittäytymään. Vaari kirjoitti sanomalehteen prinssille kuninkaalisen treffi-ilmoituksen.

Ja niin alkoi pitkä odotus.

Eräänä päivänä oveen kuitenkin koputettiin. Sisään astui kaksospuput lapista. He rupattelivat hiirulaisprinssin kanssa kokonaisen päivän ja heillä oli oikein kivaa yhdessä. Mutta surukseen hiiriprinssi joutui kertomaan mukaville pupusille, että toivoisi puolisokseen hiirulaisprinsessaa. Puput eivät pakeista välittäneet vaan poistuivat Pohjosen junaan iloisin mielin uudesta hiiri-prinssiystävästään.

Kului taas muutamia päiviä, kunnes oveen taas koputettiin. Oven takaa hiirikuninkaan linnaan loikki vallaton pupu aina Afrikasta asti. Prinssillä ja pupu-prinsessalla oli huisin hauskaa yhdessä. He juttelivat Afrikan ihmeistä ja villieläimistä. Heistäkin tuli hyvät ystävykset, mutta edelleen hiiri-prinssi etsi omaa pientä hiiri-prinsessaansa.

Kului taas monta päivää. Ulkonakin oli alkanut myrsky ja rankkasade. Prinssi luopui jo haaveestaan omasta hiiriprinsessasta. Kunnes ovelta kuului hentoinen pieni koputus. Oven takan värjötteli likainen ja läpimärkä pikkuhiiri. Hiirulainen kutsuttiin linnaan ja hänen istui koko illan hiiriprinssin vieressä lämmitellen ja kuivatellen itseään. Hän hertoi olevansa kaukaisenmaan prinsessa, mutta kadottaneensa kruununsa myrskyn riepotellessa häntä matkalla hiiri-prinssin luo. 

Hiirulaisella ja hiiri-prinssillä oli mukavaa yhdessä. He laulelivat, nauroivat ja höpöttivät yömyöhään. Koko linnan väki ihastui pikkuhiirulaiseen.

Hiiri-prinssin mennessä nukkumaan, hänen mieltään painoi kuitenkin suuri suru. Uusi hiirulaisystävä oli aivan ihastuttava, mutta oliko hän oikea prinsessa.  Prinssi ei voisi mennä naimisiin tavallisen hiiritytön kanssa, sillä se oli kirjattu hiirivaltakunnan lakiin.

Kuningattarella oli kuitenkin muistissaan vanha tapa, jolla prinsessan aitous voitaisiin paljastaa. Hän käski hoviväkeä kantamaan kaikki linnan patjat hiirulaisneidin vuoteeseen. Patjapinon pohjalle hän piilotti pienen pienen herneen.

Koko hovi meni nukkumaan omiin sänkyihinsä. Krooh, pyyh, krooh, pyyh.... Kaikki muut nukkuivat kuin tukit, mutta pieni hiirulaisneiti ei saanut nukuttua vaikka han kuinka yritti. Jokin painoi hänen selkäänsä.

Aamulla hiiri-prinssi ja hiiri-kuningatar riensivät heti vieraansa luo ja tiedustelivat miten hän oli nukkunut. Hieman nolona hiirulainen kiitti monista patjoista ja peitoista, mutta kertoi olevansa pahoillaan, että kaikesta vaivannäöstä huolimatta, hän ei saanut nukuttua juuri lainkaan.

Mutta siitäkös hovissa repesikin ilo irti. Kuningatar kertoi prinsessalle kepposestaan ja totesi prinsessan olevan aito hiirulaisprinsessa. 

Pian linnassa juhlittiinkin häitä. Pöytä katettiin koreasti ja kaikki olivat onnellisia uuden rakastuneen hiirulaisparin puolesta.

Hääjuhliin kutsuttiin myös pupuprinsessat ja niitä juhlia juhlittinkin monta monitusita päivää.

LOPPU.

(Tarinassa esiintyvät Maileg-hirulaiset ja -puput olen ostanut / olemme saaneet lahjoina pääosin Sisustus Fanny -kaupasta, huonekalut sekä pikkurekvisiitat kirpparilta. Tekstiilit, kruunut ja osa hirulaisten vaatteista ovat omien käsieni tuotosta. Kuvien laatu on mitä on, koska kamerani on edelleen se sama vanha hajoamassa oleva rähjä).

*******************************************
HUOMIO!!!!

Lisäys 1.10.2013: Nukketeatterini kiertää nyt Lahden alueen päiväkoteja, ala-asteita ja kerho- & pph-ryhmiä ILMAISEKSI lokakuun ajan. Tetteri on muuttunut tästä postauksesta aikalailla. Mutta hahmot ovat pysyneet samoina. Rekvisiittaa on tullut rutkasti lisää (se on nyt lähes kokonaan omien lasteni kanssa itsetehtyä, herkkuja myöten) ja tarina muuttunut entistä satumaisemmaksi ja moniulotteisemmaksi. Tervetuloa sadun maailmaan Neulanhaltijan siivin!!!!!!!

Teatterini Prinsessa ja herne-tarinoineen voi myös tilata Lahden seudulle esim: Lastenkutsuille, hintaan 55 €/ esitys.

Taikapeitto

Tänään saimme nauttia lasten kanssa auringosta niin, että ulkoilujen jälkeen minäkin sammuin parin tunnin päivänokosille. Miten mahtava aloitus viikonlopulle!

Tässä postauksessa esittelen teille meidän perheen pipi-peiton / taikapeiton. Tein tämän peiton esikoisellemme hänen korvatulehduskierteensä ollessa pahimmillaan. Kun peiton alle kääriytyi, kivut vähenivät. Peitossa oli äidin loihtimaa taikaa.

Peiton työstin anopilta perityistä samettipaloista. Valkoiset tilkut värjäsin, sillä halusin peitosta satumaisen värisen. Peitto on tikattu kultalangalla ja siihen on applikoitu kuvia kultakankaasta. (Fiksu bloggari olisi leikannut nuo hapsottavat kankaanlangat pois kuvausta varten, mutta minä en ilmeisesti ole kovin fiksu. Tai sitten aurinko sokaisi minut, enkä asiaa juuri huomannut kuvatessani, hui, hai)

Peiton taustakin on samettia, jotta se olisi lämmin ja pehmoinen ihoa vasten.

 Alla vielä viikonlopun piristykseksi kuva tästä meidän ruokataitelijasta ja uusimmasta teoksesta.

Mukavaa viikonloppua kaikille!