Valmisteluja Pupu-teemaisille synttäreille

Tyttäreni viettää 5 v. syntäreitä sunnuntaina. Juhlia on tiedossa useammat ja teemaksi valikoitui yllättäen pupu <3. Olen tässä sitten viime päivät suunnitellut teemaan liittyviä tarjoiluja ja touhuja. Arvatkaa vaan paljonko nautin näistä kekkereiden suunnitteluista? Tämä on huippu kivaa, vaikka lapsivieraat itse tuskin edes huomaavat kaikkia yksityiskohtia leikin ja temmellyksen tuoksinassa. Mutta kenties jollekin vieraalle herää askareluinto juhlien jälkeen omassa kotonaan ja saan taas tartutettua edes pienen kädentaitojen siemenen tulevaan askartelijaan, käsityöntekijään tai leipuriin.

Askartelumateriaalit löytyivät pääosin työhuoneeltani, mutta jotain pientä kävin täydentämässä Karisman Sinellistä ja Iloisesta keittiöstä. Tässä on työn alla pupu-viiri juhlapöydän ylle ja kortteja, joissa lukee mitä tarjoiluja herkkupöydältä löytyy.

 Laitan hehkeämpiä kuvia sitten oikeista juhlista, mutta tässä vähän esimakua tulevasta....

Porkkanapurkkaa ja puputikkareita...

Näistä voitaikinasarvista tulee herkullisia mansikkarahkaporkkanoita...  Ja tuohon ylläolevaan sellofaaniporkkanaan pikkuporkkanoita rouskutettavaksi.

Uunista tulla tupsahti juuri pikkuneidin ja minun leipomia pupupullia ja porkkanaisia pupusämpylöitä.

Valmistelujen ohjella on tärkeää myös muistaa rentoutua. Tässä sankari lukee tarinaa prinsessoista omalle Wili-pupulleen. Neiti lukee jo niin sujuvasti, että minulla loksahtaa aina suu auki, kun kuuntelen taitavaa tytärtäni :).

Taikalaatikko nukketeatteriin

Minulta on viime aikoina puuttunut keskittymiskyky. En saa mitään aikaan, hukkailen tavaroita ja ajatuksen sinkoilevat sinne tänne. Aivan kuin olisin juuri saanut vauvan, vaikka meille tuli "vain" kani. Jotenkin tuo suloinen elukka sekoitti minun päiväjärjestykseni ja ajatukseni, Samoin näin vuoden alussa palaan taas omaan ahdistukseeni joka riipii minua öisin: "Löydänkö ikinä paikkaani työelämästä? Onko minulla enää mitään annettavaa? Tarvitseeko työpanostani kukaan muu kuin oma perheeni? Mille polulle minun pitäsi astua, etten kulkisi harhaan?..." Olen yrittänyt niin paljon, pyytänyt ohjausta, tarttunut intohimolla heittäytyen toimeen kuin toimeen, mutta mikään ei riitä. Aina tulee joko toinen joka vie paikkani, minä jään aina yksin itkemään...

Jotta saisin edes jotain rotia tähän elämääni, olen alkanut ideoida taas uutta nukketeatteria, joka kertoo kirjoista ja kirjastosta. Nukketeatteria varten tarvitsin kirjojen pienennöskoneen, sillä en olisi jaksanut kuljettaa suuria kirjoja ympäri Lahtea nukketeatterikiertueellani ;).

Rakensin pahvilaatikosta, huopalevyistä, vanhasta mitasta ja led-lampuista pienen kirjojen pienennyskoneen, jota käytän myös nukketeatteriesityksieni aikana. 

Mukavaa saada edes jotain aikaan. Ehkä tämäkin vuosi tästä taas suttaantuu. Ja saan joskus taas hymyillä onnellisena ja tarpeellisena (ja palkallisena!).

Viikon loppuna meillä juhlitaan oman tyttäremme 5 -v synttäreitä. Teemalla kani (yllätys, yllätys). Seuraavissa postauksissa lienee kuvia näistä pippaloista. Nyt lähden askartelemaan omalle muruselleni synttärirekvisiittaa.

Kanin kuljetuskopan talvipussi

Kuten kerroin tässä aijemmin, perheeseemme on muutama päivä sitten muuttanut poika-pupu: Kääpiöluppakorvakani Wili. Wili on jo aikamies, mutta leikkaamaton. Poju ei onneksemme pissi kuin omaan pissa-ammeeseensa, mutta kurnuttaa sitäkin enemmän naisen tuskissaan. 

Olimme päätäneet leikkauttaa Wilin heti kuin mahdollista, koska haluamme hänen olevan meidän ainokainen pupumme. Tänään nyt se päivä on koittanut. Koska elämme nyt kylmää vuoden aikaa ja leikkauksen jälkeen kanin ruumiinlämpö laskee, suositeltiin Elänlääkäriasemalta hankkimaan kantokopan päälle jonkinmoinen lämpöpussi. Tuttuun tapaani, minä päätin tehdä lämpöpussin itse.

Wilin morsiammen etsintä sai jo huvittaviakin piirteitä, kuten tässä kuvassa, jossa hän vikittelee metrin mittaista Maileg pupuamme ;). 

Lämpöpussin materiaaliaaliksi valitsin työhuoneeltani laadukkaan paksun villahuovan, jota oli hamstrannut Wexleriltä tallukas-projektejani varten. Koska minulla ei ollut hajuakaan millaisia lämpöpussit voisivat olla, enkä löytänyt googaamallakaan niistä kuvia, päätin muotoilla itse meidän tarpeisiin sopivan pussukan.

Ompelin ensin varastosta löytyneen uuden valkoisen vetoketjun pussukan ylälaitaan, mutta muutaman avauksen ja sulkemisen jälkeen veroketju hajosi! Onneksi kotimme lähella oleva Prisma oli vielä 10 min auki ja mieheni ennätti käydä siellä vetoketjuostoksilla. Jäljellä ei ollut kuin punaisia, mutta parempi punainen kuin toimimaton.

Harsin muutamia tukipistoja lämpöpussukan takaosaan, jotta sain surautettua ompelukoneella pussukan oikeaan kokoon helposti.

 Tälläinen siitä sitten tuli.

Kuljetuskopan etteen laitoin vielä mieheni ideasta, irrallisen tarranauhoin kiinnitettävän läpän, jotta tuuli ja viima pysyy loitolla myös kopan edestä. Laitoin tähän irtopalaan punaiset huopapäärmeet, jotta se yhdistäsi pussukan värimaailmaa.

Wili seurasi suunnittelu- ja ompeluoperaatiota koko ajan vieressäni ja hyväksyi työni tuloksen. Kuvassa kantokopan vierellä on isäni Wilille nikkaroima mökki. Kiitos isä!

Lääkärireissua varten koppaan pakataan lämmin huopa, johon kani kääritään leikkauksen jälkeen, herkkuruokaa, juomapullo ja talutushihna.

Siivosin myös Wilin häkin huolella, joten pikkupotilaan on sitten hyvä palata omaan puti puhtaaseen pesään lepäilemään ja paranemaan.

Tämä aamupäivä rapsutellaan ja hellitään tätä ihastuttavaa otusta. Toivottavasti iltapäivällä tehtävä leikkaus sujuu hyvin ja poika saa tasapainon hormoonihuumaansa.

Maahisten tallukkaat

Joululoma meni ihan laiskotellessa ja vuoden alku ihmetellessä perheen uutta tulokasta. Miten pieni kani voikaan olla niin suloinen ja viisas! Perustin Wilille oman blogin. Eli jos joku teistä haluaa seurata Luppakorvamme käänteitä, löydätte blogin tuolta tämän blogin sivupalkista alhaalta.

Pitkästä aikaa sain kuitenkin jotain työstettyä. Tänään valmistuivat tallukkaat, joissa idean lähtökohtana olivat maahisen juhlat.

Nämä tallukkaat tein Tori.fi: stä ostamillani Lapin nutukkaiden suippokärkilesteillä. Materiaalina on erittäin laadukas villakangas, niin päällisessä kuin vuorissakin. Tallukoiden koko on 40-41. Nämä ovat ensimmäiset tallukkaat, jotka tein tulevaa myyntiä varten. Tarkoituksena on tehdä vapaapäivinä tallukoita, joita voin sitten loppuvuodesta 2015 kaupata jossain. 

Tämä tallukkaiden tekeminen hurmasi minut kyllä täysin. Saas nähdä monetko tallukkaat saan varastoon tehtyä. Tarkoitus on tehdä sekä lyhyt-, että pitkävartisia, värikkäita ja yksivärisiä, mutta kaikki nauhallisia, sillä nauhoilla tallukasta on hyvä muokata rintavalle tai kapealle jalkaterälle ja pohkeelle sopivaksi.

Mukavaa alkavaa vuotta teille kaikille!

Meidän perheen uusin tulokas

Meidän perhe sai tänään 1.1.2015 uuden vuoden alun kunniaksi ensimmäisen lemmikkieläimensä. Kääpiöluppispupun, Wilin, 1 v 8,5 kk. Kävimme hakemassa rapsutuksia ja syliä kaipaavan kaverin meille Mäntyharjulta. 

Pupun, häkin ja paljon tykötarvetta löysimme Tori.fi:n kautta. Tuunasin kopin ompelemillani matoilla ja muilla aktivoivilla koristeilla, kuten omenapuun oksilla, raakalaudan palalla, parilla heinähäkillä jne.

Nöpönenä oli heti kuin kotonaan: Ruoka maistui, turkki puhdistui ja uusi häkki vakutti oikein oivalta paikalta. Ja pian piti uteliaan pikkuotuksen päästä jo tutkimaan kaniturvallista kotiamme.

Uloskin jo ehdittiin. Wili kun oli edellisessä kodissaan tottunut ulkoilemaan. Kyllä oli taluttajia tarjolla :) 

Söpö kaveri :). Toivomme kovasti, että kaikki menisi hyvin ja saisimme tästä pojusta mukavan lemmikin vuosiksi eteenpäin.

... Rapsuti, rapsuti....

Oikein paljon hellyyttä ja uusia alkuja myös teidän jokaisen vuoteen 2015!!!!

Joululahjakääreistä löytyneitä tennaritallukkaita

Rauhallinen, seesteinen valkoinen joulu takana. On levollinen ja kiitollinen olo. Olen saanut niin paljon onnea ja iloa, vaikka oma paikkani tässä yhteiskunnassa on vieläkin hakusassa. Luottavaisin mielin astun seuraavaan vuoteen, kenties minunkin paikkani joskus löytyy.

Tässä postauksessa pääsette kurkkaamaan sisareni lasten joulupakettiin ja sen valmistusprosessiin, Pakettiin sujahti kahdet tallukkaat /skeitti-tennarit.

Kankaaksi valikoitui villahuopaa ja pilkullista puuvillakangasta.

Toisessa parissa väri oli lime-violetti...

.... Toisessa parissa kelta-violetti. Ajattelin laittaa tallukan / skeitti-tennarin sivuun autokuosin, mutta se näytti ihan pöljältä, joten jätin "pikku-ikkunan pois".

Pohjaksi laitoin Nahkakunnan valkoista muovilevyä. Ja neonväriset nauhat ostin Prismasta.

Tässä vähän pohjien liimaustyyliä. Haisee meinaan aika järkylle tuo TEXOn kontaktiliima!!! Silmät tippuu päästä jos ei niitä suojaa kunnolla. Ja olo on kuin pahassa humalassa jos hengittää liiman katkuja. HYI!

Mutta lopputulos on vaivan väärti!

Että siitä sitten tädin kullanmurut streetille Skeittaamaan <3 .

Mukavaa vuodenvaihdetta teille jokaiselle! Ja luovuutta & onnenhetkiä vuoteenne 2014!!!!