Ihana idea Deko-lehdessä

Löysin aivan huippuihanan idean uusimmasta deko-lehdestä. Tätä oli pakko kokeilla itsekin. Sain samalla tyhjennettyä päätäni sekä opinnoistani, mutta myös meidän perhettä syksyllä kohdaneesta surusta ja kivusta. Meidän rakkaalta kaniltamme, Wililtämme, katkesi selittämättömästä syystä pari kuukautta sitten yöllä toinen etutassu molemmista luistaan poikki.

Jouduimme pienessä ajassa miettimään Wilin kanssa lopettamisen, amputaation ja jalan kipsauksen välillä. Lopetus olisi tapahtunut sinä lauantaina Lahdessakin, mutta kipsausta varten piti lähteä Porvooseen asti. Amputaatiota ei sinä päivänä olisi kukaan osannut vissin tehdä. Päädyimme kipsaukseen ja niin Wili kärsi häkissään eristettynä villistä ja vapaasta elämästään, kipsin ja moninaisten lastahoitojen kanssa jo viisi viikkoa. Aika oli rankaa kanille, mutta niin oli perheellemmekin. Toisen kärsimystä on kamala seurata. Mutta nyt jalka on parantunut ja kaikki on taas ennallaan <3. Wili pomppii, hypii ja ilakoi normaaliin tapaan.

Deko-lehdessä 11/2016 oli tälläinen kiva idea tuunata muutamin kirjontapistoin valokuvia. Tekniikkaa oli ihan pakko päästä työstämään Wilin kuvasta.

Ostin Biltemasta tulostuspaperia, jonka avulla tulostetun kuvan voi siirtää kankaalle.

Tulostin paperille kuvan Wilistä viime toukokuulta, kun säilöin sille voikukkia talvenvaralle. Nyt häkkielämän aikana voikukista oli todella iso ilo.

Leikkasin tulostuspaperista kuvan ja sommittelin sitä kirjontakehyksiin. Kankaaksi valitsin satumaisen edesmenneeltä naapurin rouvalta saamani vanhan puuvillakangastilkun.

Silitin kuvan huolella kankaalle.

Ja irroitin sitten taustapaperin pois.

Kiinnitin kuvan kirjontakehyksiin ja kirjoin sitä lisää kevyesti muliinilangoin.

Kas näin. Pientä kirjontaa, suurella rakkaudella.

Ja niin Wili sai kuvansa lasteni kuvien joukkoon. Ihana pupu, kiva kun olet taas terve <3!

Heijastinkruunu

 

Tämän kuukauden blogiyhteistyökumppanini, Husqvarna Vikingin, toiveena oli että työstäsin ommellen heijastimia tai heijastavan vaatteen.

Minä päätin työstää itselleni ja kummityttärelle syksyn pimeisiin iltoihin heijastavat pipot.

Ompelukoneena toimi blogiyhteistyönä saatu Husqvarna Viking Opal. Kankaana käytin ohutta trikoota (piposta tuli kaksinkertainen) ja metritavarana myytävää heijastinnauhaa.

Minun oman piponi veikin sitten tyttäreni. Kummityttären pipo odottaa vielä seuraavaa tapaamistamme.

Mukavaa lokakuuta ja pian alkavaa syylomaviikoa teille kaikille!

Taidehuoneretki

Aikaa on taas viime postauksesta vierähtänyt. Olen ollut kiireinen nukketeatterikiertueeni sekä lapsi- ja perhetyön opintoihini liittyvän työssäoppimisen kanssa. Kiire on ollut mukavaa kiirettä, sillä ihmiset, joiden kanssa olen saanut matkaani kulkea ovat olleet ihastuttavia. Olen saanut hengittää. Olen saanut olla oma itseni. Olen voimaantunut.

Viime viikolla minulla oli koululaisten iltapäivätoiminnan tutkintotilaisuus, johon suunnittelin ja järjestin ohjelmaa 6-8-vuotiaille koululaisille. Suunittelua ohjasivat lukuisat arviointikriteerit, joita tutkintotilaisuudesani yritin täyttää parhaan kykyni mukaan. 

Tässä postauksessa pääsette järjestämälleni iltapäivätoiminnan taideretkelle huoneeseen, jossa lapset pääsivät kokemaan taidetta eriaistein. Taidetekstiilit taidehuoneessa olivat minun käsialaani. 

Näyttelyssä soi erilaisista soittorasioista soiva musiikki .

 Rauhaisaa lokakuuta teille kaikille! Katselkaa luontoa, se on nyt kauneimmillaan.

Lisää tekstiilejäni löydät os: www.galleriasatuitapaa.blogspot.com.

Essumekko

Luontotäyteinen viikonloppu takana: metsäretki, pyöräretki, puutarhatöitä ja kalamarkkinoita. Ah, mikä määrä happea ja syksyn väriloistoa, aurinkoa ja tuulentuiverrusta.

Mutta mahtui tähän sunnuntai-iltaan pikainen ompeluprojektikin. Niin pikainen, etten edes malttanut hakea silitysrautaa kodinpuolelta työhuoneelleni.

Tyttären eskarissa on tiistaina valokuvaus... ja tsadaa.. en kelpuuttanut mitään tyttären vaatetta tulevaan kuvaan. Juhlavaatteet ovat liian juhlavia ja epäkäytänöllisiä, arkivaatteet taas... no vähän liian monta kertaa pestyjä. Kauppaan enkä kirpparille ennätä huomenna maanantaina mitenkään, joten päätimme loihtia jotain varastoistani löytyneistä materiaaleista.

Tyttäreni lempiväri vaatetuksessa on musta ja keltainen. Perinteinen pinkki käy housuissa, mutta ei paidoissa. Ei siis mikään tyypillinen tyttö. Kaikki hörhelövaatteet ja maalaisromanttiset pastelliunelmat saavat hänet voimaan huonosti, Parhaat vaatteet ovat tunikat, farkkuleggarit ja trikoopaidat. Raitavaatteet ovat mieluisia.

Nyt päädyimme musta-harmaaseen essumekkoon, johon tytär valisi yllätyksekseni sinisiä taskuja koristeeksi Marimekon iloinen mekon tyyliin.

Mekko valmistui sutjakasti reilussa tunnissa. Ilokseni siihen löytyi aika pieneksi huvenneesta vartastostani tyyliin sopivaa turkoosia kanttinauhaakin.

Iänkaiken vanha Huskylock toimi jälleen moitteettomasti. Myös blogiyhteityönä saatu Opal oli taas touhussa mukana.

Minun ommellessani tyttö itse askarteli askarteluhuovasta ja piippurasseista letteihinsä perhosia. Nämä kuulemma tulevat eskarikuvaan myös.

Ja tälläinen siitä sitten tuli. Tyttö oli itse hyvin onnellinen essumekostaan. Taskuja tuli seitsemän, yksi viikonjokaiselle päivälle. Essumekko sopii hyvin tytön rempseään tyyliin, hän kun rakastaa piirtämistä, maalaamista, muovailua, puissa kiipeilyä, kivien, kastematojen ja kotiloiden keräilyä sekä musisointia ja tarinoiden kerrontaa.

Mukavaa syksyä teille kaikille! Illat alkavat jo pimentyä, joten muistakaahan kaivaa heijastimet esiin.

Istunalustoja iltapäivätoiminnassa lasten kanssa

Hupsista heijaa, kuinka on  taas vierähtänyt aikaa viime postauksesta. Olen selkeästi muuttunut aktiivisemmaksi tuolla instagramin puolella #neulanhaltija -sivuilla kuin täällä blogistaniassa. Yhden kuvan lähettäminen on niin paljon joutuisampaa kuin kokonaisen postauksen teko. Mutta täällä taas, höpinät sikseen....

Olen ollut (ja olen yhä)  tutustumassa koululaisten iltapäivätoiminnan ohjaajien työhön. Työ on ollut mukavaa ja sopivan antoisaakin, sillä iltapäiväkerhossa jossa olen, käytetään löyhästi steiner-pedagogiikkaa. Olen siis saanut haastaa aivoni taas uudelle näköalalle ja olen tästä näköalasta aikalailla innoissani.

Tutustumiseeni kuuluu myös lasten ohjaamisen harjoittelu. Tässä postauksessa onkin kuvia istuinalustoista, jota ompelimme lasten kanssa tulevaa taidepainotteista metsäretkeämme varten,

Kankaina käytimme lahjoituksena saamiani (Kiitos kaimalle!)  huonekalukankaita ja lahjoituksena saamiani vanuja (Kiitos Johanna P!). Olin leikanut kankaat ja vanut jo etukäteen oikean kokoisiksi paloiksi, sillä kankaat olivat hyvin epämääräisen kokoisia paloja ja näin sain ne taloudellisella leikkauksella riitämään juuri ja juuri kaikille 22 lapselle. 

Olellisena osana koneompeluprojektiamme (josta lapset innostuivat todella paljon) oli myös yhteistyöni Husqvarna Vikingin kanssa. Syyskuun esittelytuotteeni on nimittäin pyöröohjain, jota käytimme lasten kanssa istuinalustojen tikkaamisessa.

Paininjalkana käytimme yläsyöttäjää, sillä se on mielestäni paras paininjalka (lastenkin kanssa) ommellessa. Jalka tassuttaa verkkaisesti ja on samanaikasesti tukevan oloinen. Ompelukoneena käytimme blogiyhteistyönä saamaani Opal -ompelukonetta, jonka jännittävä, helposti ymmärrettävä tietotekniikka puhutteli lapsia paljon. Ja joka oli myös helppo kuskata stroxien välissä omassa pakkauslaatikossaan pyörän tarakalla iltäpäivätoimintaan.

Ommellun työn kääntäminen oikein päin on lapsista aina yhtä hauskaa ja yllättävää.

Kuukauden Husqvarna Vikingin blogiyhteistyö-tuote on pyöröommelohjain. Se oli lasten mielestä ihan huippuvehje.

Ohjaimen käyttö perustuu metalliseen viivotinlevyyn ja nastaan, joka pitää ommeltavaa tuotetta paikoillaan.

Voi, olisittepa nähneet lasten innon alkujännityksen jälkeen, kun pyörylätikkaus valmistui istuinalustoihin kuin itsestään. 

Osa lapsista halusi vielä steinerläiseen tapaan työstää koneommeltuun istuinaluseen myös käsin ompeluja ja omaa persoonaa <3.

 Ihania lapsia. Ihania istuinalustoja. Ihana työpaikka.

Mukavaa syyskuuta kaikille! Nauttikaahan upeista säistä.