Vanhat upeat klassikkotallukkaat

Käyn aika-ajoin Tori.fi -palvelussa kaselemassa myytäviä tuotteita. Eräänä päivänä laitoin hakusanaksi tallukkaat ja kas sieltähän napsahti ihana ylläri. Pirkko -niminen ihastuttava rouva möi siellä vanhoja 1960-luvun tallukkaitansa hyvään kotiin.

Vaikka osaan itse työstää tallukkaat, halusin nämä aarteet kokoelmiini. Ja niin teimme kaupat suit sait.

Vaikka osaan työstää itselleni  vastaavanlaiset tallukkaat, halusin nämä orginellit opetusmateriaaleiksi. Näiden kokokin oli itselleni aivan liian pieni, mutta en minä näitä käyttökengiksi osatanutkaan.

Mutta voi kuinka näistä pidän. On upeaa tutustua tallukkaan valmistusmenetelmiin lähes 60-vuotta sitten. Ja voih, kuinka ihastuttavan tarinan Pirkko äidistään, näiden tallukoiden tekijästä, kirjoitti minulle:

"Äitini oli syntynyt 1909 ja hän oli koko ikänsä kiikoislainen. Kiikoinen on tätä nykyä Sastamalaa. Äiti oli köyhistä oloista, mutta meille kolmelle lapselle hän loihti melkein tyhjästä nättejä vaatteita. Varsinkin kun olin tyttö, sain aina nättejä äidin tekemiä vaatteita. Muistan kyllä hävenneeni alaluokilla äidin tekemiä jalkineita, jotka oli tehty leikkaamalla huopatossuista varret ja siihen oli langasta kudottu varret. Myös sen muistan, kun koulun kevätjuhla oli tulossa ja edellispäivänä ei vielä ollut tietoa, minkälaisen hameen laittaisin. Äiti aina lohdutti ja nousi aamulla aikaisin, levitti kankaan pöydälle ja leikkasi siitä ilman kaavoja hameen ja taas sain mennä juhlaan uudella mekolla. 

Nuo tallukkaat on tehty minulle ehkä 60-luvulla, tarkkaa vuosilukua en tiedä. Äidilläni oli kova halu tehdä omasta päästään kaikkea. Esim. nuo renkulat, joista nauhotus kulkee, ovat äiti tekemät villalangasta. Hän teki sellaisia nappeja esim. minun hameisiini ja jotakin on vielä niistä tallella. Maitoliimaa käytettiin kenkien pohjiin, sellaista valkosta ainetta sai ostaa pulloon. Näin ajat muuttuvat...

Olen itse melkein seitsemänkymppinen ja kuten Torin ilmoituksistani huomaat, yritän siivota huusholliani ylimääräisestä tavarasta ja olen sellaista sukupolvea, että en heittäisi mitään roskiin.  Tallukkaissa on kova tunnearvo, ne kun ovat äitini tekemät. Hän oli sellainen käsityön taitaja, että teki melkein tyhjästä mitä vain. Haluan, että tallukkaat saisivat käsityötaitoa arvostavan omistajan."

Uskotte varmaan, että hykertelin onnesta. Minkä aarteen olinkaan saanut! Onneksi Pirkko siivosi kätköjään ja onneksi satuin tuona iltana eksymään Tori.fi -sivuille!

Tallukat oli valmistettu tukevasta huovasta. Pohjana oli nahkaa, joka oli käsitelty / pinnoitettu vanhanajan maitoliimalla tukevammaksi ja kestävämmäksi. Pohja tuntui aivan kumilta ja oli hienosti jatkettu myös tuonne sivulle asti. Tätä sivulle pohjanjatkamista olen itsekin pohtinut tuotekehitysideana. Tällöin maanpinnan kosteus pysyy paremmin pois villapohjasta.

Talukkaat oli ommeltu ja tikattu levyinä ja lopulta koottu käsin etu- ja takasaumasta yhteen. Yhdistyssauma oli päällystetty tallukashuovasta leikatulla kantilla/kaistaleella. Läppää tai litsiä, miten kukin kengän kieltä nimittääkään, näissä tallukoissa ei ollut. Vuori oli puuvillaflanellia.

Että tälläistä tälläerää. Minulla on taas työhuoneellani tuloillaan parit tallukkaat, niistä lisää myöhemmin. Nyt olen angiinassa (jo toistamiseen) ja olo on vähän heikko. Ompeluhommat odottakoot nyt hetken.

Keväisin terveisin; Satu

Turkoosit tennaritallukkaat ovat valmiit

Turkoosit tennari-tallukkaat ovat nyt valmiit. Niistä tuli hurjan hauskat ja jalassa... Ah, niin ihanat!

Mutta vielä viimepostauksen jälkeen oli paljon tehtävää, jotta tallukkaat, nuo hämäläiset perinnejalkineet, olivat käyttökelpoiset.

Ensin ompelin sisäpohjan kiinni tallukkaaseen. Tässä vaiheessa lesti on välttämätön! Olin onnistunut kadottamaan jonnekin neulatyynyn, jossa säilytän kaarevaa verhoiluneulaani, jolla pohjan aina ompelen. Nyt väänsin uuden neulan parsinneulasta. Kauppaan en nimittäin päässyt, sillä olemme koko perhe angiinassa. Väännetty parsinneula (terävällä kärjellä) toimi kuitenkin paremman puutteessa ihan ok. Lankana käytin vahvaa tikkauslankaa.

Seuraavaksi leikkasin pohjan saumanvarat sopiviksi ja käänsin ne niin, että ne peittivät koko pohjan.

Pohjan ompelun aikana on tärkeää, että tallukka on nauhoitettu kiinni lestin ympärille, jotta tallukasta tulee varmasti halutun kokoinen. Minä en löytänyt sinä päivänä sopivan mittaisia nauhoja varastoistani, mutta nämäkin menettelivät.

Tämän jälkeen alkoi tallukoiden pohjan ompelu. Se on kaikista rankin vaihe koko tallukan valmistusprosessissa. Etenkin tuo koron kohta, on ihan syvältä.

Lankana käytän pikilankaa, jonka kiinnitän erityiseen tallukasneulaan halkaisemalla langan neulanpäällä. Tallukasneula on lähes tasapaksu teräväkärkinen neula, jossa neulansilmä on yhtä paksu kuin itse neula. Pikilanka taas on paksua steariininomaisella päällisellä päällystettyä extravahvaa lankaa.

Tallukkaat ommellaan aina kahdella neulalla samaan aikaan. Eli langan molemmissa päissä on ompeluneulat.

Ompelussa käytän apuna hohtimia ja toisinaan myös naskalia. Muuten en jaksa ommella siistejä ompeleita paksujen kankaiden ja huopien läpi.

Tämän näköinen ompelusta tulee. Pohjahuopa, jonka voi myös tehdä perinteisellä tavalla useista kankaista päällekäin ommellen, tulee olla suurempi kuin tallukan pohja. Ylimenevä pohja leikataan ommelvanasta 3-5 mm päästä pois, kun ommel on valmis.

Huopapohjan kiinnityksen jälkeen alkaa tallukoiden valmistuksen toinen, ei niin minulle mielekäs osuus, myrkkyosuus. Tätä ei perinteisiin tallukoihin tehdä, mutta koska haluan, että valmistamani tallukat kestävät vuosia, vahvistan aina pohjan suutarilta ostamallani kumilevyllä. Myrkylliseksi tämän vaiheen tekee TIXOn kontaktiliima, jota käytän. Se on ainut liima joka kestää pohjassa vuosia kosteassakin kelissä. Ja ainut liima joka ylipäätään liimaa huovan ja kumin toisiinsa :).

Liimauksen ajaksi pukeudun tyylikkääseen suoja-asuun.

Jos joku teistä tietää vaihtoehdon pohjustamiselle, otan uusia ideoita mielelläni vastaan!

Kumipohja on liimauksen ajan reilusti suurempi kuin tallukan pohja. Ylimenevä osa leikataan pois liimauksen kuivuttua.

Pohjaliimauksen jälkeen sidon tallukat matonkuteilla ja nostan ne lämpimään ulkovarastoon kuivumaan.



Liimauksen kuivuttua ja muovilevyn leikkauksen jälkeen, maalaan vielä tussilla mahdolliset silmään näkyvät liimaröynäät pois huovan ja kumin välistä. Ja korjaan mahdolliset irvistävät kohdat vielä uudelleen liimalla.

Ja niin nämäkin Finnish design and made in Finland -tallukat valmistuivat :) . Upeat kierrätysmateriaaleista valmistuneet hämäläiset perinnejalkineet saavat tekijänsäkin hymyilemään ja hykertelemään. 

On voittajan fiilis. On se vaan hienoa, että osaa kengätkin tehdä. Toivottavasti asiakaskin tykkää. Ja jos ei tykkää, niin ei haittaa, nämä ovat minullekin villasukan kanssa sopivat :). Turkoosi on aika makea väri keväthangilla.

Teen aina asiakkaalle vielä mukaan tälläisen kartonkilipareen, johon laitan näytteet kaikesta mitä hänen tallukkaansa ovat sisäänsä kätkeneet (paitsi siitä liimasta) .

Mukavia kevättalven pakkaskelejä teille kaikille. Minä parantelen nyt perheeni kanssa angiinat pois ja ensi viikolla lähden esittämään Avaruus-nukketeatteria lapsiryhmille.  Mukavia hetkiä siis tiedossa.

Lämmin halaus kaikille!

Turkoosit tennaritallukkaat

Olen innostunut taas tallukoista. Niitähän syntyi tässä vuosi pari sitten useampia (itseasiassa 14 paria). Sitten tuli tauko, koska en löytänyt ihmisiä, jotka olisivat yhtä innostuneita tallukoista kuin minä. Eli kun oma perhe oli kengitetty, olisin mieluusti tehnyt tallukoita muillekin.

No mutta ajat menevät ja mahdollisuuksia tulee onneksi uusia. Nyt sain tilauksen ja olen siitä aivan intona. Tästä linkistä löydät kuvia aijemmista tallukoistani.

Nyt minulta tilattiin turkoosit tennarit farkkuvuorilla miesasiakkaalle. Kaikki kankaat saivat mieluusti olla alkuperäsen tallukkaideologian mukaisesti kierrätettyjä, joten ei kun tuumasta toimeen.

Muokkasin ensin lestit oikean kokoisiksi asiakkaan jalan mukaan ja leikkasin tallukoiden sisäpohjat, päällikankaat, vuorin, välivuorin ja tukikankaat sekä kanta- ja varvasvahvikkeet. Kankaina käytin Volar Plasticin huopakankaita, vuorina serkultani saatuja vanhoja farkkuja ja tukikankaina lahjoituksena saamiani tukikangaspaloja. Kaikki materiaalit ompelulankoja ja pohjahuopaa sekä pohjakumia lukuunottamatta olivat siis kierrätettyjä. Lesteinä käytin styrox-lestejä vaikka puiset ovat kyllä paljon paremmat! Puisia minulla on kyllä paljon, mutta juuri tässä koossa olevat puulestini olivat kippurakärkiset Lapikaslestit, eikä asiakas halunnut "Keijukenkiä". Styrox sai kelvata.

Ensin ompelin litsit eli tallukan läpät ja sisäpohjat. Ompelukoneena käytin blogiyhteistyönä saamaani Husqvarna Opalia ja paininjalkana yläsyöttäjää.

Seuraavaksi ompelin tallukan päällishuovat takasaumastaan yhteen. Päällishuopaan olin silittänyt kaksipuoleisen tukikankaan kanssa välihuovan. Ajattelin ensin laittaa väliin kaksi kerrosta huopaa, mutta tallukoista olisi tullut siten aivan liian paksut ja vaikeat työstää.

Ja tikkasin takasauman auki.

Seuraavaksi työstin farkkuvuorin.

 Seuraavaksi koko "lettu" ommeltiin reunoiltaan yhteen.

Ja sitten alkoi minun mielestäni koko talukka-prosessin hauskin vaihe eli pinnan kuviointi tikkauksin.

 Käytin tikkaukseen kahta eri väriä: sinistä ja vihreää. (Kuva vääristää värit mustaksi ja keltaiseksi.)

 Myös reikäpaskalla tallukannauhojen pujotusreikien tekeminen on ihanaa puuhaa.

Reikien vahvistuksesta puhumattakaan.

Käytän reikien vahvistuksessa koneparsintajalkaa. Reijät voisi vahvistaa pienillä purjerenkaillakin, mutta minun mielestäni ne eivät kestä käytössä. Tallukassa kerroksia on aina niin paljon, että renkaat irtoavat käytössä eri kerroksista vuorotellen ja lopulta tippuvat pois. (Kokeiltu on.) Reikien vahvistusompelu käsin tai ompelukoneella on paljon parempi ja vanhanaikaisempi tapa.

 Tein ylimmän reiän vihreällä langalla, muut sinisellä langalla.

Seuraavana oli vuorossa tallukoiden kärjen ompelu. Tässä ja takasauman ompelussa lankana on pakko käyttää hyvin vahvaa tikkauslankaa, sillä ne ompeleet joutuvat aina kovalle kulutukselle.

 Myös vuorin puolelle kärkeen tehdään ompeleet piilopistoin käsin.

Lopuksi ommellaan käsin vahvalla langalla litsi eli kengän kieli eli tallukan läppä.

Ja tältä tallukka eli suomalainen perinnejalkine sitten näytti. Aika hassu eikö?

Seuraava vaihe on sisäpohjan ompelu ja ulkopohjan ompelu. Tämä on tallukan valmistuksessa se kaikista työläin vaihe. Todella raskasta käsille ja sormille!!! Kaikki tallukan pohjat ommellaan käsin, mutta siitä lisää seuraavassa postauksessa.

Mukavaa maaliskuuta teille kaikille!