Kasvivärjäys

Vuoden 2022 Taitoliiton valitsema käsityötekniikka on kasvivärjäys eli värjäys luonnonväreillä. 

Niinpä minäkin sain työtiimiltäni luvan johdattaa oman eskariryhmämme kasvivärjäyksen saloihin. 

Suomenlampaan villasta valmistetut karstavillalangat saimme mainosyhteistyönä Pirtin kehräämöltä.

Langat värjäystä varten käsittelin kotonani alunalla. Aluna auttaa väriä kiinnittymään lankaan. Sitä tarvitaan n. 10-20 g / 100 g värjättävää materiaalia kohden. 

Kattilana niin aluna-puretuksessa kuin itse värjäämisessäkin käytän suurta kirpputorilta muutamalla eurolla hankkimaani kattilaa.

Aluna-puretuksessa lankaa pidetään kuumassa (ei kiehuvassa!) vedessä noin tunnin ajan, Itse annan langan jäähtyä myös vedessä käsittelyn jälkeen, jotta villalanka ei saa liian suurta lämpöeroshokkia ja vanutu. Lanka pitää myös kastella ennen aluna-veteen (myös värjäysveteen) laittoa ja kuumentaa yhdessä veden kanssa pikkuhiljaa lämpöshokin estämiseksi.

Materiaaliksi kasvivärjäykseen käyvät värin kiinnittymisen kannalta parhaiten luonnonkuitua olevat materiaalit, kuten villa ja silkki.

Ohessa hieman kasvivärjäyskokeilijani silkkilankoihin ja silkkikankaisiin sekä villalankaneuleita, joissa lankana on olleet kasvivärjätyt suomenlampaanvillalangat.

Kasvivärjäyspadassa porisemassa: Saniainen ja mustamarja-aronia.

Kasvivärjäyksessä värisävyt vaihtelevat kasvinkeruupaikan, vuodenajan ja värjättävän materiaalin mukaan. Tämä tekeekin kasvivärjäyksestä aina seikkailun, jossa kokenutkin värjääjä saa yllättyä.

Sipulinkuoret ovat oivallista värjäysmateriaalia, jota on saatavilla lähes ilmaiseksi kauppojen irtosipulilaareista ympäri vuoden.

Pietaryrtti on myös erittäin hyvä värjäyskasvi, mutta sen tuoksu voi olla sisätiloissa värjätessä monen mielestä turhan voimakas.

Villalanka saniaiskylvyssä  ja raparperi-nokkosliemi tuoloillaan.

Kasvivärjäyksessä varjättavä kasvi voi olla tuoretta tai kuivatettua. Kasvia keitetään vedessä tunnin tai riippuen siitä kuinka hyvin vesi kasvinosista värjäytyy. 

Itse laitan värjättävän kasvin usein pesupussiin, jotta kasvi ei sotke "rääppeillään" vettä. Kasvin osia on ikävä poimia myöhemmin villalangasta irti. Jos pesupussia ei käytä, kannattaa vesi siivilöidä kasvimoskasta ennen langan sinne upottamista.

Kuvissa villalangat mustamarja-aroniakylvyssä ja sipulinkuorikylvyssä.

 Tässä kuivumassa mustamarja-aronilla (violetti), saniaisella (keltainen), raparperillä & nokkosella (vihreä) ja pietaryrtin (oli ensin ihan sama keltainen kuin saniaisella värjätty lanka) sekä mustamarja-aronian seoksella värjätty lanka.

Viimeisenä vuorimännyn oksalla roikkuva valkoinen lanka on vielä värjäämätön.

 Tässä sipulin kuorilla värjättyä lankaa.

Lopuksi kuivat langat keritään vyyhdeiltä keriksi ja annetaan mielikuvitukselle siivet mitä langoista vastaisuudessa syntyy.

Mielenkiintoista eikö vain?

Tilkkutäkistä tuunaten kaksi tilkkutäkkiä ja kaksi pannumyssyä

Valmistan joka kesä yhden tai pari tilkkutäkkiä oman pääni tyhjennysprosessina. Tänä kesänä luulin, että en voi tähän flow -puuhaan ryhtyä, koska kesälomani on ihan nysä, vain 9 päivää, eikä suuremmille ompeluprojekteille ole aikaa.

Mutta eräänä päivänä kohtalo kuljetti minut työmatkalla Pelastusarmeijan kirpparille ja kas vain siellä henkarissa roikkuikin upea, puhdas, tahraton, hajuton, taidokkaasti työstetty jättimäinen parisängyn tilkkutäkki, joka vislasi minulle, että tuunaa minut kesätyönäsi.

Täkki oli valtava ja painoi hirvittävästi, koska sen välissä oli arvokasta puuvillavanua. Hintaa aarteella oli 19€ - 20%. 

Täkki oli tikattu ohjelmoidulla ja vapaalla konekirjonnalla ja sen värit ja tyyli olivat ihanan romanttiset, kuin heinäkuinen puutarha.

Ensitöikseni pesin täkin ja sitten leikkasin valkoiset reunat keskuskuvion ympäriltä pois.

 

Ensimmäinen täkki valmistui suit sait vain kanttinauhalla reunat ympäri kiertäen.

Tästähän tuli aivan ihana torkkupeitto.

Toisen peiton valmistin leikkaamalla sivukaitaleet suoriksi, poistamalla niistä vanhat kanttaukset ja ompelemalla kaitaleet toisiinsa niin, että saumanvarat tulivat täkin oikealle puolelle.

Sitten silitin saumanvarat auki ja leikkasin applikointisaksilla saumanvarat muutaman millin levyisiksi.

Applikointisaksissa toinen saksen leuka on leveä, puolipyöreä ja littana, joka estää kankaaseen vahinkoräijän syntymisen tarkoissa leikkauksissa.

Lopuksi ompelin saumojen päälle erilaisia pitsinauhoja ja viimeistelin reunat kanttinauhalla. 

Kanttinauha maksoi muuten kangaskaupassa näihin peittoihin ja pannumyssyihin yhteensä 35,5 € ja lanka 4,5 €, joten viimeistely maksoi siis reilusti enenmmän kuin alkuperäinen tuote ; )

Mutta voi miten suloisia tilkkutäkkejä sainkaan <3

Tulee ihan kesähäätunnelma <3

Lopuista paloista tein vielä pari pannumyssyä meidän kahvi- ja tee-pehtooreille.

Kyllä nyt kelpaa :)

Toivotan teille kaikille ihania kesäpäiviä! Ja yritän malttaa joku päivä laitella tänne muitakin käsityöprojektejani teidänkin katseltaviksi. Voikaa hyvin!!!

Ommeltu nukke

Olen jo vuosia katsellut ihaillen instagramista ja pinterestistä käsintehtyjä, persoonallisia, luonnonmateriaaleista työstettyjä Steiner -nukkeja / Waldolf - nukkeja. Ne ovat kuitenkin vaikuttaneet melko monivaiheisilta työstää, joten olen vain tyynyt niitä ihailemaan.

Nyt kuitenkin päätin, yhtenä tylsänä helmikuun hetkenä, tarttua härkää sarvista ja työstää itselleni edes yhden prototyypin ommellusta nukesta.

Tässä postauksessa on vaihe-vaiheelta kuvaus nuken valmistamisesta.

Materiaaleina nuken vartalon valmistamisessa käytin ihonväristä luomupuuvillatrikoota ja valkoista merinolampaan hahtuvavillaa. 

Aluksi valmistin nuken pään ompelemalla trikoosta pitkulaisen pussukan ja täyttämällä sen kovaksi merinovillalla. Tämän jälkeen sidoin päähän muotoja naruin sekä aloin huovuttaa neulalla nukelle kasvojen kohoumia.

Lopulta peitin kohoumat vielä yksinkertaisella n. 20 cm x 15 cm trikoopalalla.

Kiristin palan samanvarat napakasti nuppineuloin nuken takaraivolle.

Leikkasin saksilla ylimääraiset sauman varat pois ja ...

... sitten ompelin käsin piilopistoin saumanvarat piiloon.

Seuraavana vuorossa oli nuken silmien, suun ja nenän ompelut pienen pistoin muliinilangalla.

Halusin nukelle suun, jolla voi imeä peukkua jännittävissä tilanteissa.

Sitten työstin nukelle vartalon, jonka täytin myös merinovillahahtuvalla.

Löysin varastostani yhdet nuken hiukset, jotka olin joskus repinyt pois nukketeatterinukeksi tuunaamaltani posliininukelta. Ompelin nämä hiukset tälle nukelle. Samalla ompelin takaraivolle pienen palan puuvillatrikoota, sillä nämä (ehkä vähän liian pienet ) hiukset eivät olisi riittäneet peittämään pään takakappaleen yhdistyssaumaa kauniisti.

Sitten alkoikin nuken puvustusvaihe. Puvustukseen käytin pikkutilkkuja mitä varastostani löytyi: puuvillaa ja villaa.

Ensin tietysti piti tehdä alushousut.

Sitten mekko.

Ja toki myös kengät.

Tälläinen pieni puutarhatyttö sieltä sitten alkoi syntyä <3

Ihan kiva nukke ensimmäiseksi prototyypiksi.

Wili-pupumme ihastui ainakin uuteen ystävään tulen palavasti <3

Mukavaa maaliskuuta ja kevään odotusta teille kaikille!