keskiviikko 1. helmikuuta 2017

Avaruuspuku ja raketti


Olen aloittamassa ensi viikolla ilmaisullisen ryhmätyön kahden opiskelukaverini kanssa. Työstämme projektissa avaruusteemaa luovanilmaisun näkökulmasta leikkimisen, liikkumisen, draaman, musiikin ja kuvataiteen kautta päiväkoti-ikäisten kanssa. 


Minun avaruusteemainen nukketeatteri sai siis mukavaa tuulenvirettä alleen. Sitä pääseekö nukketeatterin käsikirjoitukseni sellaisenaan (tai nukketeatteri-ilmaisu ylipäätään) mukaan ryhmätyöhömme en vielä tiedä, mutta jotain piti minun kuitenkin työstää, että aloin virittyä avaruustunnelmaan. Minun ajatukseni kulkee parhaiten kädentyötä tehden ja teemaan liittyvää kirjallisuutta lukien.










Eräänä iltana käsissäni syntyikin avaruuspuku kangaskauppa Wexlerin lahjoituskankaista tarinani päähenkilölle, joka oppii avaruuden painottomuudessa irtautumaan peloistaan ja kömpelyydestään.

(Kangaskauppa Wexlerillä on muuten nyt mahtava loppuunmyynti, joten kipin kapin sinne ostoksille. Aukioloajat löytyvät heidän facebook sivuiltaan.)






Toisena iltana päänsisäisen ajatteluprosessini tuotoksena syntyi raketti Volarin lahjoittamasta huopapalasta.


























Blogi-yhteistyönä Husqvarnalta saamani Opal sai taas näyttää kykynsä paksujen nelinkertaisten huopasaumojen kanssa. Ja hyvinhän kone jaksoi. Oma ranne sensijaan sai taas rasitusvamman.







Ja niin ajatus sitten lähti lentämään uniseikkailusta avaruuteen. Saapa nähdä mitä kaikkea avaruus-teemasta kaverien kanssa keksimmekään. 

Mukavaa alkanutta helmikuuta teille kaikille! 

4 kommenttia:

  1. Oot kyllä luova tyyppi, en muuta voi sanoa! Ja näköjään käsität asioita ihan kirjaimellisesti käsien kautta ajatellen. Eläköön käsityö ja käsillä ajattelu! T: Tiina V

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tiina! Ja kyllä mulle paras tapa ymmärtää asioita on tuottaa niitä käsin. Eli käsittää termi on minulle kirjaimellisesti käsittämistä. Eläköön käsilläajattelu!

      Poista
  2. Aivan mahtavaa!:) Kuten edellinen kommentoi, sinä olet kyllä hirmu luova. Tällaiset projektit on kuin sulle tehty:) Oispa niin ihanan päästä joskus seuraamaan sinun nukketeatteriesitystä:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jepulis jee! Mä tykkään satuilla ja lavastaa, eikä kyllä näytteleminenkään ole ikävää, mutta kaikista ihaninta nukketeatterityössä on yleisön Aah, Oho ja Wau kommentit ja se että yksin puurtajana näen ihmisiä jotka ovat kiinnostuneet tekemisistäni. Jos joskus liikut Lahdessa, niin piipahda ihmeessä työhuoneellani.

      Poista

Olen iloinen jokaisesta kommentistasi!