Muistan lapsuudestani hetkiä, jolloin isovanhempieni maatilalla päiväuniakaan makasin yksin pihanurmella heinä suussani ja katselin taivasta ja mummun mahtavia perennapenkkejä. Oli hiljaista, vain kärpäset surisivat ja heinäsirkat sirittivät. Onni oli siinä.
Löysin Pelastusarmeijan kirpputorilta kirjotun pellavapöytäliinan, joka toi tuon lapsuuden tunteen pintaan. Ajattelin jatkaa liinan kirjailua hieman ja laittaa liinan kotimme kattoon muistuttamaan levon ja hiljaisuuden sekä ajatusmatkojen tärkeydestä.
"Kesäpäivänä menin maate ja silmäni näkivät: maailma on kaunis."
Kirjontalankojani katsellessani, käsini osui myös tälläinen samasta mummolasta saamani, mummon seinällä iät ja ajat ollut kirjontatyö. Kirjontatyön reunat olivat persikanväristä satiinia ja hyvin repaleiset.
Ratkoin ne pois ja ompelin reunoille tilkkukehykset.
Tekstiili pääsi vanhempieni mökin seinälle, jonne se istui takan betonimuuriin kuin valettuna.
Ihanaa kesää teille kaikille!
Oi,kuinka kauniita.Tekstiilit saivat aivan uuden elämän.Kyllä olet kekseliäs.
VastaaPoistaKiitos! Käsin kirjonta on kyllä ollut ehdottomasti tämän kesän käsityötekniikkani. Kirjoessa on aikaa ajatella ja hiljentyä elämän edessä.
PoistaTodella kauniit ja merkitykselliset työt! 💚
VastaaPoistaKiitos, Riina!
PoistaIhan mahtavia tuunauksia,juuri tälläisistä tykkään:)
VastaaPoistaKiitos, Mamma A! Minäkin tykkään tämänkaltaisista jutuista.
PoistaKyllä olet hienosti tuunaukset tehnyt ja vanhat työt pääsevät uudelleen käyttöön uudessa muodossa ja ajassa!
VastaaPoistaKiitos, Tilkkureppu. Tänään juuri tarjoan uutta elämää mummuni vanhalle jakkaralle, jonka pelastamisessa käyttökelpoiseksi ei olisi enää muutaman vuoden kuluttua ollut mitään tehtävissä. Mutta onneksi löysin sen hylättynä juuri nyt.
PoistaKirjominen on parasta terapiaa<3 Todella upeat tuunaukset, näissä on kauniita ajatuksia takana.
VastaaPoistaKiitos! Tälläkin hetkellä on yksi kirjontatyö käsillä. kirjonnan kanssa on hyvä hengähtää ja nollata päätä. Mukavaa syksyä sinulle!
Poista