Ompelua, virkkausta ja hevostelua yhdessä ystävien kanssa

(Postaus sisältää loppupuolellaan pienimuotoista blogiyhteistyötä A.Wennström Oy:n Vesiväritehtaan Seriväri -kankaanpainovärin tiimoilta.)

Kesälomani alkoi viikko sitten. Pitkästä aikaa kesälomani onkin tavanomaista lyhyempi, koska teen työkseni jotain muuta kuin opetushommia (tai olen työttömänä). Ensimmäisen kerran olenkin nyt vähän kirjannut kesätapahtumia ja tapaamisia kalenteriini, jotta ehdin nauttia tasapainoisesti pelkästä oleilusta ja ystävistä. 

Ensimmäisenä lomapäivänä hyppäsin kahden lapseni kanssa OnniBussiin ja matkasimme Ouluun ystäväperheen luo kässäilemään ja fiilistelemään vanhaa kotikaupunkiamme.

Kyläpaikassa meitä odotti monet mukavat leikit ja herkulliset tarjoamiset sekä ystäväni, jonka vetoketjun ompelukammo piti kesyttää ja konekirjontataito vetreyttää sekä hänen ratsastusta harrastava tyttärensä, jonka ratsastustarvikekassi oli auttamattomasti liian pieni.

Ystävälläni oli vanha, mutta hyvin toimiva tukeva ompelukone, josta löytyi kaikki tarvitsemamme paininjalat vakiovarusteina, niin vetoketjun ompeluun kuin koneparsintaankin /konekirjontaankin. Minulle PFAFF on ompelukonemerkkinä tuttu kansalaisopiston työajoiltani ja hetken verryyteltyäni muistin kaikki tämänkin ompelukoneen kikat.

Ja niin me sitten ommeltiin..... ja minä sain aika paljon katsella kun muut ompeli, ihanaa!!!!!

Ja niin upea laukku oikeaan tarpeeseen valmistui yhdessä ommellen lapsen kanssa. Rispaantumaton villahuopakangas on niin hyvä materiaali lasten ensimmäisiin ompelutöihin, kun kappaleita ei tarvitse huolitella tai applikoinnissa käänneellä saumanvaroja applikoitavan kuvan alle.

Myös vetoketjut saatiin kesytettyä ja monta kivaa pikkupussukkaa ommeltua. Minä niin nautin juuri tälläisistä lomista (tai tapaamisista) kun saan tehdä käsitöitä jonkun toisen kanssa. Täällä Lahdessa olen niin yksin aina näiden ompelusteni ja askartelujeni kanssa, että toisinaan ihan hirvittää. Mutta nyt fiilistelin yhdessä tekemistä (ja käsitöiden ohjaamistakin) täydestä sydämestäni!!!!

Ompeluprojektien välillä oma tyttäreni tilasi minulta hevosen mallisen jakkaran tai keppihevosen pään. Päätin vuosien jälkeen kaivaa virkkuukoulun esiin ja palauttaa päähäni virkkaamisen terapian.

Mitään ohjeita minulla ei ollut, vain kuva lapsen matkalukemisen kannesta. Mutta en minä oheita malttaisi lukeakaan. Olen vähän sellaisen yrityksen ja erehdyksen kautta tekijä.

Älkää naurako!!! Minä en tosiaankaan ole mikään virkkuri. Omaan enemmän taitoja ompelukoneen ja liimapuikon kanssa. Mutta joo.... Ajattelin, että virkkaan lapseni toiveesta hevoselle tuollaisen otsakuvion ja sitten vielä silmienkin valkuaiset valmiiksi, jotta työ etenisi nopeammin. No, tuota.. Ei menneet silmät kuitenkaan ihan putkeen.... reunat olivat rumat ja silmät väärissä paikoissa. Kaulakin on vielä ihan vaiheessa.

Luojan kiitos, oli juuri saanut Wennströmm Oy:ltä blogiyhteistyönä perhepäivähoitoryhmälleni syksyn ja talven kädentaitohetkiä varten Serivärin kankaanpainopvärejä ja siinä oli pelastukseni, tai hevosen pään pelastus.

Ei muuta kuin tuputituputi ja pian silmät olivat tipotiessään ja otsaläikkäkin muotoiltu tavoitellun mukaiseksi eli pitkulaiseksi sydämeksi.

Epäonnnistuneet värinvaihtokohdatkin sain pehmitettyä mustalla värillä oikein kauniiksi.

Hahmottelin vielä piirrustuspaperilla hevoselle korvien ja silmien paikkaa ja kokoa. Kyllä tästä vielä joku polle tulee. Huoh!

Ih-hah-haa teille jokaiselle kesään näiden tyttäreni askartelemien palkintojen myötä.

Kuulemisiin!