Musteläiskä-peiton esivalmistelua tikkausta varten

Perheessämme on alkanut taas arki. Mies käy töissä, pojat koulussa ja tytär aloitti eilen kerhoilut. Tyttäreni kanssa saan jatkaa kerhoilun ohessa kotiäitinä olemista ja leppoisia kiirettömiä aamuja vielä tämän viimeisen vuoden ennen esikouluun siirtymistä. Ja pojat pääsevät tänäkin vuonna ystävineen valmiiseen välipalapöytään koulun jälkeen. Kaikki on siis hyvin ja syksy täällä on mitä kaunein.

Minun lapsi- ja perhetyöntekijän opintoni alkavat ensi viikolla. Tiedossa on mielenkiintoisia kahdesti viikossa tapahtuvia musiikkiin, draamaan, ensiapuun ja erilaisten perheiden ja lasten kohtaamiseen pohjautuvia opintokokonaisuuksia. Olen innoissani! Oppimisen janoni on valtava!

Tänä vuonna en ota vastaan käsityön- tai luokanopettajan sijaisuuksia lainkaan vaan panostan nyt opintoihini, perheeseeni ja Neulanhaltijan työhuoneen vision tarkentumiseen.

Tässä postauksessa kerron teille musteläiskätilkkutyöni esivalmisteluista tikkausta varten. Tarkoitukseni on tikata työ (toivottavasti jo loppuviikosta saapuvalla) Husqvarna Opalilla pyöröommel -lisätarviketta apuna käyttäen.

Tilkkutäkin välissä käytän yleensä puuvillavanua. Nyt sitä ei kuitenkaan enää saa Lahdesta, enkä tässä innossa nyt malttanut alkaa sitä tilaamaankaan. Löysin varastostani (joka ei muuten ole mikään suuri, yksi kaappi vain autotallissa) ystävältäni saadun lahjoituspussin, jossa oli juuri riittävästi pehmeää polyester vanua. Ajattelin tällä kertaa kokeilla sitä. Mutta kun asettelin polyester vanun (kuva 3.) tilkkupeiton väliin, tulin heti katumapäälle: Vanu oli liian paksua ja ikävän tuntuista iholle käsitellä. Niinpä hyppäsin pyörän selkään ja fillaroin lähimpään kangaskauppaamme Eurokankaaseen. Ja mitä ihmettä sieltä myyjä minulle löysi: Oikeaa unelmavanua!!!

Yllä vanun tuoteseloste. Vanu oli tunnultaan tukevaa, mutta pehmeämpää ja vielä laadukkaamman oloista kuin aijemmin käyttämäni raakapuuvillavanu. Vanu oli myös edullista ja käyttäytyy pesussa samoin kuin puuvillavanu eli kutistuu. Tämä kutistuma on hyvä asia, sillä se nostaa tikkaukset vielä paremmin esille. Kutistuvaa vanua käytettäessä on tärkeää muistaa, että työ on tikattava min 5cm x 5 cm välein. Mielummin vielä tiheämmin, jotta työ ei ala pussittaa.

Tikkausta valmistellessani työ on minulla kahdessa palassa. Tässä työssä tikkauksen jälkeen ommeltava yhdistyssauma kulkee työn keskellä.

Utelias- Wili oli koko ajan taasen puuhassa mukana. Hyvä etten välillä neulalla pistänyt pupua nenään, kun koko ajan piti seurata mitä "äiti" nyt tekee.

Taustakankaan, vanun ja tilkkupinnan harsin toisiinsa harvoin ja pitkin pistoin mahdollisimman poikkeavan värisellä langalla, jotta lanka on tikkauksen jälkeen helppo purkaa. Jotkut tilkkutyön tekijät käyttävät kerrosten esikiinnittämiseen hakaneuloja tai nuppineuloja. Minä suosin tätä hompsuista harsimista, sillä joskut työni voi olla odottamassa tikkausta kauankin ja tällöin neuloista jäisi liian isot reiät tilkkupintaan.

Minun harsiessani tytär piirteli hellyyttävää hääkuvaa <3. 

Äitinä minua hymyilytti tyttären taiteessa erityisesti se, että morsiammella ei ole tyttösten piirroksissa tyypillisiä hulmuavia hiuksia, tiaraa tai edes huntua.... Ei ollut kyseisiä prisessa-juttuja meinaan minullakaan v.2000 kun sanoin miehelleni Oulussa Tahdon. 

Nyt täkki on odottamassa kerrokset yhteen harsittuina työpöydälläni uutta ompelukonettani saapuvaksi. Vanha Roseni saa siirtyä toistaiseksi lapsilleni. Voimme sitten syksyn mittaan ommella kaikkea kivaa yhdessä vierekkäin. Mutta nyt nautin puutarhastamme, notkuvista marjapensaista ja upeasta elokuun helteestä. Sateella ehtii taas ommella työhuoneella aivan tarpeeksi.

Nautinnolista loppukesää kaikille! Ja lämpöiset tervetuliaistoivotukset kaikille uusille Neulanhaltija-blogin lukijoille!

Tilkkutyö kuin musteläikkätesti (osa 2.)

Musteläikkä-tilkkutyöni on edennyt. Siitä on tulossa ilokseni vielä hienompi kuin osasin kuvittellakaan.

Idean tähän tilkkutyöhön löysin Pinterestistä, jonne se oli kirjattu täältä.  Muokkasin sommitelman ja värimaailman omanlaisekseni, mutta tilkkujen leikkaamisen ja yhteen ompelun idean bongasin tästä kuvasta.

Ensin kankaat siis leikattiin tasalevyisiksi kaitaleiksi ja ommeltiin yhteen kuten aijemmassa postauksessani kuvailin. Tämän jälkeen tilkkusoiroista koostuvat kaitaleet leikattiin kolmioiksi ja leikatut kolmiot ommeltiin toisiinsa yhtenäisen kaitaleen sivuilta.

Huolellinen silitys oli paikallaan jokaisen ompeleen jälkeen.

Sommittelin terassillemme tilkkutäkin kuvion haluamallani tavalla ja aloin yhdistämään tilkkuja toisiinsa.

Yhdistys tapahtui blokkirivi kerrallaan... Tässä kuvassa havainnollistuu hyvin se, kuinka paljon tilkutyö kutistuu, kun saumanvarat häviävät ompelun jälkeen tilkkupinnan nurjalle puolelle.

Ompeleminen oli mukavaa kaikesta tekemisistämme kiinnostuvan pikkuapurin <3 kera ...

Blokkikaitaleet järjestyksessä.


Huolellisen silityksen jälkeen blokkikaitaleet ommeltiin toisiinsa.

Jaoin tilkkutäkin pinnan kahteen osaan, jotta taustakankaan ja vanun tikkaaminen ompelukoneella olisi tulevaisuudessa helpompaa. Reunoille ompelin ylijäämäkaistaleista katalereunukset.































Siinä terassilla ommellessani vierähtikin sitten tunti jos toinen ja äkkiä syyskesän iltapimeys yllätti minut.

Tässä näette peiton reunuksineen. Se on vielä kahtena kappaleena, mutta asetin sen kuvaa varten yhdeksi pinnaksi. Nyt peittoa odottaa harsinta, kun kiinnitän käsin päällisen, vanun ja vuorin toisiinsa kiinni. Harsinnan jälkeen on peiton tikkauksen vuoro. Tikkailen peittoa pitkin syksyä, joten seuraavaa postausta (osa 3.) tästä aiheesta saatte odottaa vielä tovin. Mutta muita projekteja on kyllä minulla työn alla useita, joten vaihtanen taas lennossa aihetta tilkkutöistä johonkin ihan muuhun käsityöhön tai kotiaskareeseen.

Lopuista kolmiotilkuista teen miehelleni kunnon kokoisen grillipannulapun, kun herra aina valittaa, että pannulaput ovat miehen kouraan liian pieniä.

Peitto on nyt viikattuna ja odottaa rauhassa vanua ja taustakangasta sekä seuraavaa inspiraatiohetkeä.

Halaus teille kaikille!

Minä pääsen tällä viikolla elämäni ensimmäiseen bloggaritapaamiseen Tuusulanjärven rannalle, joten seuraavassa postauksessa kuulettekin varmaan millainen ilta minulla oli toisten käsityöbloggaajien kanssa. Jihaa!!!

Ps. Kaikki tilkkutyöni kankaat on hankittu lempparikaupastani: Kangaskauppa Wexler, Lahti.

Tilkkutyö kuin musteläikkätesti (osa 1.)

Mustavalkoinen tilkkutyöni on hieman taas edistynyt. Olen nauttinut sen ompelusta ja tilkkupintojen sommittelusta niin kotimme uudella terassilla kuin kesämökillämme aina marjaretkien välitauoilla. Työstä on tulossa oikea musteläiskätesti tai mysteerikuviotyö, sillä tilkkupinta näyttää elävän katsojan mielessä mitä mielenkiintoisempiin variaatioihin.

Ensin ompelin leikatut musta-harmaa-valkosävyiset pienikuviolliset tilkkutyökankaat toisiinsa kiinni kuuden raidan ryhmiksi, sommitellen ne vaaleasta sävystä tummimpaan. Ompelukoneena käytin tälläkertaa Husqvarna Rose -ompelukonettani, jonka sain Husqvarna Vikingiltä 15-vuotta sitten Kuopion Muotoiluakatemian opinnäytetyötäni varten. Kone jäi tälle tielle, sillä rakastuin siihen täysin.

Huolellinen silitys on tilkkutyön valmistuksessa ensiarvoisen tärkeää. Minulla on käytössäni tälläinen OBH Nordican extrapitkällä kangasjohdolla varustettu höyrysilitysrauta. Erittäin kätevä ja näppärä apulainen.

Kuuden tilkkusoiron kaitaleet leikkasin ensin 20 cm x 20 cm  neliöiksi neliöviivainen avulla.

Kaitaleista koostuvat neliöt saivat vielä maistaa tilkkutyöviivainta kerran. Leikkasin ne kolmioviivaimella 90* kolmioiksi. (Kolmioviivaimeni on vähän liian pieni, mutta täytti silti tarpeeni.)

Kolmioiden leikkauksessa oli tärkeää huomioida, että tummat raidat kohtaavat toisensa ja vastaavasti vaaleat raidat kohtaavat toisensa. Huomioiden kuitenkin sen, ettei kaksi samanväristä kaitaletta tule tulevassa yhdistyssaumassa vastakkain.

Eli näin. Tässä on musteläiskäblokkini, kuten blokin itse nimesin. (Seuraavien kuvien kautta ymmärtänette miksi..)

Mökillämme, jossa kolmiotilkut leikkaisin, ei ollut ompelukonetta, joten pistelin tilkut tuulelta suojaan peräkärryyn, jotta näkisin ja tekin näkisitte millaista pintaa näistä on tulossa. (Huomatkaa taustalla grillissä savuava leppäsavulohi, nam!)































Aikas kiva ja moniulotteinen blokki, kuin musteläiskätesti ikään. Eritavoin sommitellen sain pintaan vaikka minkälaista jännitettä. Nyt vielä kun pääsen piakkoin omalle koneelle työtä ompelemaan, niin riemulla ei taida taaskaan olla rajaa, kun tilkkutyö alkaa muodostua pinnaksi.


Mutta vielä kerras jos toisen on ennätettävä mustikkametsään, jotta talvea varten on varmasti tarpeeksi vitamiinia pakastimessa.

 Vitamiineja teidänkin kaikkien elokuulle!!!

Graafista raitaa

Vaikka olen viimepäivät naputellut tekstiä kynnenaluset mustina puutarhatöistä on toki kesäämme mahtunut paljon muutakin. Olemme reissailleet ympäri Suomea, käyneet Tallinnassa kylpylälomalla ja nauttineet mökkielon verkkaisuudesta. Olen myös valmistellut yhtä uutta musta-valkoista tilkkutäkkiä ja korjannut yhtä kauan sitten tekemääni täkkiä, johon oli liian vähäisten tikkausten  ja heikkolaatuisten kankaiden ansiosta tullut reikiä. 

Uusinta tilkkutäkkiä varten olin ostanut läjäpäin Wexlerin viimekeväisestä muuttomyynnistä graafisia musta-valkoisia tilkkutyökankaita 15-40 cm kaistaleina. Kankaita pesuvadeissa kutistaessani huomasin, että yksi kankaista laski todella paljon mustaa väriä. Joten se jäi pois tästä täkistä. Muistutankin nyt teitä tilkkuilijoita: Testatkaa aina kankaiden värinkestävyys huolella!!!!

Päätin työstää tämän täkin tasalevyisillä kaitaleilla. Ompelen niistä pintaa, josta leikkaan kolmioita ja joista sitten ompelen neliöitä. Kuullostaa hassulta, mutta kunhan saan työtä etenemään, laitan kuvaa graafisesta blogista, joilla tämän täkin työstän.

Nyt suikaleet ovat odottamassa ompelemista yhdeksi pinnaksi. Tänään sataa taas sen verran paljon, että taidanpa tarttua ompelukoneeseen ja surauttaa suikaleet yhteen.

Musta-valkoisia terveisiä teille kaikille!