Istunalustoja iltapäivätoiminnassa lasten kanssa

Hupsista heijaa, kuinka on  taas vierähtänyt aikaa viime postauksesta. Olen selkeästi muuttunut aktiivisemmaksi tuolla instagramin puolella #neulanhaltija -sivuilla kuin täällä blogistaniassa. Yhden kuvan lähettäminen on niin paljon joutuisampaa kuin kokonaisen postauksen teko. Mutta täällä taas, höpinät sikseen....

Olen ollut (ja olen yhä)  tutustumassa koululaisten iltapäivätoiminnan ohjaajien työhön. Työ on ollut mukavaa ja sopivan antoisaakin, sillä iltapäiväkerhossa jossa olen, käytetään löyhästi steiner-pedagogiikkaa. Olen siis saanut haastaa aivoni taas uudelle näköalalle ja olen tästä näköalasta aikalailla innoissani.

Tutustumiseeni kuuluu myös lasten ohjaamisen harjoittelu. Tässä postauksessa onkin kuvia istuinalustoista, jota ompelimme lasten kanssa tulevaa taidepainotteista metsäretkeämme varten,

Kankaina käytimme lahjoituksena saamiani (Kiitos kaimalle!)  huonekalukankaita ja lahjoituksena saamiani vanuja (Kiitos Johanna P!). Olin leikanut kankaat ja vanut jo etukäteen oikean kokoisiksi paloiksi, sillä kankaat olivat hyvin epämääräisen kokoisia paloja ja näin sain ne taloudellisella leikkauksella riitämään juuri ja juuri kaikille 22 lapselle. 

Olellisena osana koneompeluprojektiamme (josta lapset innostuivat todella paljon) oli myös yhteistyöni Husqvarna Vikingin kanssa. Syyskuun esittelytuotteeni on nimittäin pyöröohjain, jota käytimme lasten kanssa istuinalustojen tikkaamisessa.

Paininjalkana käytimme yläsyöttäjää, sillä se on mielestäni paras paininjalka (lastenkin kanssa) ommellessa. Jalka tassuttaa verkkaisesti ja on samanaikasesti tukevan oloinen. Ompelukoneena käytimme blogiyhteistyönä saamaani Opal -ompelukonetta, jonka jännittävä, helposti ymmärrettävä tietotekniikka puhutteli lapsia paljon. Ja joka oli myös helppo kuskata stroxien välissä omassa pakkauslaatikossaan pyörän tarakalla iltäpäivätoimintaan.

Ommellun työn kääntäminen oikein päin on lapsista aina yhtä hauskaa ja yllättävää.

Kuukauden Husqvarna Vikingin blogiyhteistyö-tuote on pyöröommelohjain. Se oli lasten mielestä ihan huippuvehje.

Ohjaimen käyttö perustuu metalliseen viivotinlevyyn ja nastaan, joka pitää ommeltavaa tuotetta paikoillaan.

Voi, olisittepa nähneet lasten innon alkujännityksen jälkeen, kun pyörylätikkaus valmistui istuinalustoihin kuin itsestään. 

Osa lapsista halusi vielä steinerläiseen tapaan työstää koneommeltuun istuinaluseen myös käsin ompeluja ja omaa persoonaa <3.

 Ihania lapsia. Ihania istuinalustoja. Ihana työpaikka.

Mukavaa syyskuuta kaikille! Nauttikaahan upeista säistä.

Pieni mutta tärkeä ompelutyö

Meille muutti uusi kannel. Sen sointi on niin kaunis, että voiisn kuunnella sen soitantaa koko ajan. Koska meille hankitaan kaikki soittimet käytettyinä on niissä aina myös pientä fiksausta minulle ja virittäjälle tehtäväksi. 

Tässä kanteleessa äänenvaimentimen pehmusteet olivat liian ohuet ja aikansa eläneet. Samanaikaisesti tytät kohelsi pihalla rikkoi housunsa, joten summa summarum tyttären sammarit päätyivät uusiokäyttöön tyttären kannteleen äänenvaimentimeksi.

Katselin konservatoriolla heidän hienojen konserttikanteleiden äänenvaimentimia ja huomasin niissä käytetyn usein samettia ja hyvinkin leveitä topattuja vaimennin pötlylöitä. (Enkö osaakin hienosti nämä termit... tässä selvinee nyt sekin, että minä en todellakaan soita tätä soitinta vaan tyttäreni). Tuollainen (yllä kuvassa) hieno konserttikannel meilläkin on sitten seuraavaksi hankinnassa. Jos siis sinä, lukijani, tiedät jonkun joka haluaisi myydän pois oman hyväkuntoisen konserttikanteleensa, niin otathan minuun yhteyttä. Meillä on nyt konserttikanteleen suurhaku päällä! Tällä kaunissointisella kotikanteleella pärjätään vielä tämä vuosi, mutta sitten on jo viisasta siirtyä tuollaiseeen monipuolisempaan konserttikanteleeseen.

Minä tekaisin esikuvia seuraten meidän kotikanteleeseen vakosametista ja muutamasta puuvillavanulepareesta kunnon hiljentimen, jonka liimasin kanteleeseen kontaktiliimalla.

Tälläinen siitä sitten tuli. Kylläpä se on mukavaa kun on samassa perheessä muusikko ja ompelija :).

Mukavaa syyskuuta teille kaikille. Muistakaa syödä paallllljjjjoon omenoita!

Mielenrauhaa

"Mielenrauhaa" -tilkkutäkkini valmistui eilen. Siitä tuli juuri selainen kuin haaveissani olikin; rauhallinen, seesteinen, leikkisä ja vaalea. Tämä täkin alkuvalmisteluja löydät täältä.

Tikkasin tämänkin tilkkutäkkini osissa. Osissa tikkaaminen helpottaa painavan täkin pyörittelyä ompelukoneen paininjalan alla.

Ommeltuja tilkkuja jäi vielä ylikin muutama, joten tein niistä elämäni ensimmäisen tilkkukaitaliinan. (Kaitaliinan tikkaus on vielä aloittamatta - valmistunee ehkä jouluksi...)

Tärkeää tikkauksen valmistelussa on huolellinen tilkkusaumojen silitys ja kaikkien kerrosten yhteen harsinta. Jotkut käyttävät harsinnan sijasta hakaneuloja, mutta itse tykkään harsimisesta, Se on kuin pikaversio käsintikkauksesta,

Tämän täkkini tikkasin vapaatikkauksella kiemurrellen ompeleita sinne tänne. Koneena käytin Husqvarna Viking Opal -konettani (blogiyhteistyö).

Tikkauksen jälkeen yhdistin tikatut kappaleet tilkkupinnoiltaan yhteen.

Yhdistyksen jälkeen leikkasin ylimääräisen vanun pois ja yhdistin vanun reunat löyhin käsinompelupistoin reuna-reunaa vasten.

Lopuksi käänsin ja ompelin käsin piilopistoin taustakankaan yhdistyssauman ja tikkasin sauman kohdalle samanlaista vapaatikkauskiemuraa kuin muuallekin täkkiin.

Täkin reunat huolittelin taustakankaalla, jonka olin jättänyt kauttaaltaan n. 4 cm suuremmaksi kuin peiton tilkkupinnan. Kun peitto oli täysin valmis, purin pois harsin langat. 

Nyt meillä alkaa runsaan metsämarjasadon keruun jälkeen omena-aika. Pudokkaista on syntynyt jo viikon verran mitä maukkaimpia piiraita ja paistoksia. Kuulemisiin siis seuraavan kerran omena-ajan loputtua!

Halaus kaikille!

Rouva kalenterissa

Alkukesästä tapasimme Husqvarna Vikingin kanssa yhteistyötä tekevien bloggareiden (helmoja ja hepeneitä, kototeko sekä ideoi -blogeista) ja Husqvarnan Marian kanssa. Kävimme läpi loppuvuoden blogiyhteistyökuvioitamme ja päädyimme yhteisymmärryksessä toteuttamaan blogeihimme tämän syksyn ompeluidea-, kone- ja lisätarvike-esittelymme samoista aihepiireistä kerran kuukaudessa. Tämä sopi minulle, sillä syksystäni on tulossa aika touhuntäyteinen opintojen ja nukketeatterikiertueiden kanssa, eikä näin ollen suurille ja ilmassa leijuville ompeluprojekteille ole aikaa eikä ehkä tarmoakaan. Heinäkuun teemamme oli asuste, elokuun kalenterin kannet, syyskuussa tutustumme paninjalkoihin, lokakuussa teemme heijastimia, marraskuussa tikkaustöitä ja joulukuussa teemme joulukoristeita.

Kalenterin kannet -aihe sopi minulle kuin valettu, sillä minun kalenterini alkaa aina elokuun puolesta välistä ja päättyy toukokuun loppuun. Kesällä ei päivistä ole niin väliä, eikä kuukausistakaan :). Kalenterin ompeluprojektiin ostin Prismasta. Sen on valmistanut burde ja siinä oli sopivasti vaihdettavaksi tarkoitettu kansikuva.

Kannet halusin tuunata vapaalla konekirjonnalla puuvillasamettikankangastilkuistani.

Ja niin alkoi työstyä kalenterirouva. En käyttänyt applikaatiossa lainkaan liimakankaita vaan asettelin tilkkupalaset aluskankaalle vieriviereen ja välillä vähän lomittain.

Rouvan valmistuttua leikkasin ylirepsottavat kankaat applikaatiosaksilla (ihan huippu sakset, suosittelen jokaiselle!). Sakset sain Husqvarna Vikingiltä ensimmäisessä blogitapaamisessamme.

Lopuksi siivosin samettinukat pois tarraharjalla.

Yksityiskohtaa rouvasta...

Ja näin tuli syyskalenteri kuosiinsa. Siinä minä hörpin lattea Kreetan uimarannalla loppusyksystä. Sillä jos hyvin käy meidän perhe lentelee viikoksi Välimeren maisemiin pahimman syyskaamoksen aikaan.

Keväälle voisin tehdä samaiseen kalenteriin hieman raikkaamman lookin.

Mukavaa elokuuta teille kaikille Mamban sanoin: "Vielä on kesää jäljellä, vielä tulee kauniita päiviä...."