Keskeneräiset ja pieleen menneet

Eilen posti toi tullessaan Uusi Lahti -ilmaisjakelulehden. Lehdessä oli mielenkiintoinen juttu keskeneräisistä käsitöistä ja siitä kun omat taidot eivät riittäneetkään upean visuaalisen ja teknisen lopputuloksen työstämiseen. Minuakin haastateltiin juttua varten puhelimitse muutama viikko sitten.

Uuden Lahden verkossa olevan näköislehden löydät täältä. Siellä s. 10 on tämä "Kun into ylittää taidon" juttu kokonaisuudessaan. Jutun luettuasi olisin ilahtunut, jos kertoisit kommenttikenttään muiston omasta keskenjääneestä käsityöstäsi tai työstä josta ei tullutkaan ihan sitä mitä piti.

Minun näkökulmani kekseneräisiin tai epäonnistuneisiin kädentöihin on "Laita sivuun ja tuunaa vuoden päästä uudella otteella". Tällä tavoin olen työstänyt pilalle menneet kokeiluni lukuisiin taidetekstiileihini, joita löydät täältä. Samoin ovat työstyneet jotkin tilkkutäkeistämme. Tämä kuvan huopamatto sensijaan syntyi vahingossa kun ideat eivät työstyneetkään niin kuten piti. Käsin huovutetusta ylellisen tuntuisesta silkkivillasta piti näet aluksi tulla vauvalle lämmin luxus-makuupussi tai talvimekko. No, tekemättä jäi. Muutama vuosi sitten huopasilkki vanuttui tarkoituksellisesti matoksi on mukavan lämmin varpaiden alla eteisessämme. Vauvat olivat jo kasvaneet isoiksi lapsiksi.

Näistä tyynyjen pellavakankaista, jotka kudoin kangaspuilla, piti tulla ensin raitamekko ja -hame kanteletta soittavalle tyttärellemme. No, tyttö on kaikkea muuta kuin mekko ja hame-tyypiä, joten kankaasta syntyi tyynyt. Oranssista villakankaasta sen sijaan piti tulla tallukoita, mutta ranteeni ei kestä enää niiden pohjustusta, joten käsinkudottu villakangas päätyi huovaksi lasten huoneen Fatboy- säkkituolin päälle.

Tähän loppuun haluan vielä laittaa muutamia kuvia aivan uskomattoman osuvasta sarjakuvakirjasta, jonka löysin vahingossa kirpputorilta. Tämä on kyllä paras koskaan lukemani sarjakuvakirja. Se osui ja upposi. Aivan kuin kirjoittaja olisi käynyt kurkkimassa minun elämääni viimeisen kahden vuoden aikana.

Suosittelen kirjaa jokaiselle luovan alan ammattilaiselle, joka kipuilee oman riittämättömyytensä ja ulkopuolisten vaatimusten kanssa. Kun kaikesta yrityksestä, osaamisesta ja innosta huolimatta mikään ei vain riitä ja elämä lahjoineen tuntuu turhalta.

Kirja loppuu huojentavaan kuvaan. Elämä voittaa kun myöntää, että minä tieto-taitoineni ja intohimoineni en nyt enää mahdukkaan tämän maailman käsikirjoitukseen, mutta oman elämäni käsikirjoitukseen mahdun oikein hyvin.

Iso halaus teille jokaiselle!