Huovutetut vipeltäjät

Neulanhaltijan perhe on lisääntynyt pikkuvipeltäjillä. Lastemme käsissä meille syntyi huovutuspäivän päätteksi pieniä marsuja, gerpiilejä ja hiirulaisia. Ja voi, minkä määrän rakkautta pieni itsetehty lemmikki voikaan saada...

Hiirulaisen huovuttamisen perusteet olivat seuraavanlaiset:

Laita Marseille-saippua astiaan, jossa lämmintä vettä. Ota ohut levy villaa n 6 g. ja kourallinen vanhoja huovutuspalasia tai vaikka villalangasjämiä tai yksinäinen villalapanen. Pyöritä villalevy jämävillan ympärille hiiren muotoon niin, ettei jämävillaa pilkistä mistään. (Jos käytät pelkkää huovutusvillaa, pyöritä 15  g villalevystä hiiren vartalon mallinen pallero)

Kuvassa hiiren "kuohkea" huopalevyvartalo ennen märkäkäsittelyä.

Kastele hiiri marseille-saippuavedessä ja valele kätesi aivan saipuaisiksi. Silittele hiirulaista kuin oikeaa hiirtä, hellästi, mutta napakasti. Jatka silittelyä niin kauan kun hiiren pinta on kovettunut, eikä siitä kysillä kevyesti nipistäessä irtoa villalevyä käteesi. Pese hiiri kylmässä vedessä kevyesti puristellen niin kauan kuin saippuaa ei enää irtoa hiirulaisen sisältä, eikä pinnasta. Muotoile hiiri kosteana muotoonsa. Venyt hiiren korvat hiiren vartalosta parsinneulaa apuna käyttäen.(Rajun näköinen toimenpide, mutta ehdottoman tärkeä) Kuivata hiiri. Kirjo kuivalle hiirelle villalangalla nenänpää, silmät ja viikset.

Tässä meidän lemikkikatras. Oranssilla rusetilla koristautunut vipeltäjä on meillä kylässä 4 v tytön tekemä. Neulanhaltijan omat huovutajalapsoset olivat 4v ja 7 v poikia. Lapset huovuttivat vipeltäjät täysin omatoimisesti, mutta kirjonnat toteutti Neulanhaltija.

Nyt vipeltäjät asustavat lastenhuoneemme karkkirasioista askarrelluissa häkeissä ja niistä pidetään todella hyvää huolta. Vipeltäjien ruoat on ostettu Tiimarista.

Mustikkapiiraalla Nuuskamuikkusen kanssa

Syksy saapuu väistämättä. Ensimmäiset lehdet varisevat jo nurmen peitteeksi. Muumilaaksossa Nuuskamuikkunen valmistautuu varmaankin jo pikkuhiljaa talven kestävälle retkelleen. Nuuskamuikkusen retken kunniaksi ja menneen kesän muistolle järjestimme mustikkapiiraskestit.

Retkialustanamme toimi huopamatto, jota käytämme talvisin pulkkapeittona. Matto on huovutettu puuvillaisen vihreäksi värjätyn harson päälle rullahuovutusella suomenlampaan villasta. Nuuskamuikkusen hattu on huovutettu suomenlampaan villasta kaavan avulla. Kaavana Neulanhaltija käyttää aina saunapeflettejä.

Tässä lähikuva huopa-alustasta. Neulanhaltijan pojat kutsuvat tätä dinosauruksen taljaksi. Aika osuvasti, eikö vain?

Yksityiskohta Nuuskamuikkusen hatusta. Sulka on kiinnitettu hattuun huopaneulalla pistellen.

Neulanhaltijan mustikkapiiras


2 kananmunaa
1 dl sokeria
0,5 dl fariinisokeria
1 dl vehnäjauhoja
1 dl ruisjauhoja
1/2 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria tai 0,5 tl vaniljaesanssia
100 g sulatettua leivontamargariinia tai 1 dl juoksevaa leivontamargariinia
2 dl mustikoita jäisinä tai tuoreina

Sekoita kananmuna ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Lisää vaahtoon vuorotellen sulatettu, jäähtynyt rasva ja jauhot, joihin fariini- ja vaniljasokeri sekä leivinjauhe on sekoitettu. Kaadataikina voideltuun uuninkestävään vuokaan. Ripottele pinnalle tasaisesti mustikat. Paista 20 min 200 C. Ja eikun syömään!!!!

Neulanhaltijan lasten ja lapsivieraiden mielestä tämä herkullinen mustikkapiiras maistuu parhaalta kylmän maidon kera.


Kuvassa piirakkavuokana Arabian vaaleanvihreä Tilda-vuoka.

Farkuista matoksi, paidoista peitoksi

Eräänä päivänä Neulanhaltija havahtui tosiasiaan, että varaston kaapissa pursui polvista tai lahkeista rikkimenneitä farkkuja, jotka olivat jääneet muiden projektien takia korjaamatta. Koska lastenhuone kaipasi tuolloin uutta mattoa, päätti Neulanhaltija leikata farkut kaitaleiksi ja ommella niistä uuden maton. Varaston hyllyltä löytyi myös vino pino rinnasta tahriutuneita ja hihansuista rikkikuluneita Marimekon tasaraita paitoja. Näistä työstyi päikkäripeitto.

Päikkäripeitto on työstetty ompelemalla paitapalat toisiinsa suoralla koneompeleellä ja lopuksi saumanvarat on avattu ja tikattu kiinni siksak-ompelein. Peitto on siis vuoriton. Peiton reunat on huoliteltu punaisella puuvilla kanttinauhalla.

Farkkumaton välissä on ohut vanu ja vuorena on paksu flanelli. Peitto on tikattu teollisuuskoneella raitojen suuntaisesti.

Sekä Maripaita-torkkupeitto että farkkumatto on esitelty Japanilaisessa Patchwork Quilt Tsushin 6 / 2008 lehdessä, jossa oli usean sivun juttu kodistamme ja kotimme tekstiileistä.

Viikingit hyökkäävät

Neulanhaltijan lapset näkivät tänään ensimmäisen kerran äitinsä blogin ja siitä innostuneena he halusivat, että äiti ikustaisi tänne kaikkien nähtäväksi heidän viikinkilaivansakin. Tässäpä tämä.

Yhdellä pojistamme oli viime keväänä valtava Viikinkilaiva pula ja koska mistään ei kyseistä laivaa löytynyt, piti sellainen tuunata itse. Sattumalta Neulanhaltija löysi täysin pahoinpidellyn Playmobil laivan rungon kirpputorilta eurolla, josta laivaa päästiin tuunaamaan. Pojat hakivat metsästä maston ja Neulanhaltija työsti vanhasta Marimekon kankaasta ja tukevasta piirrustuslehtiön takapahvista purjeen. Keula- ja peräkuvat tehtiin Lapin kansallispuvun verasta ja kilvet laivan kylkeen kahvipaketin hopeapuolesta, pahvista ja verasta. Playmobil viikinki-ukkelit meiltä löytyikin omasta takaa.

Upea laiva syntyi siis eurolla. Lasten tyytyväisenä pitäminen ei siis useinkaan ole rahasta vaan kekselijäisyydestä kiinni.

Viikinkilaivan takana näkyvän lastenhuoneen seinän "Hai ja kuplat" kuvan Neulanhaltija työsti ylijäämätapetista liisteroimällä tapetista leikatun kuvan maalattuun seinään.

Hii O Hoi !!!!

Sukka linnulle, sukka matolle

Löytyihän sieltä Neulanhaltijan pihapuusta tälläisenä kauniina syyspäivänä vielä yksi laululintunenkin, joka ei ollut viellä matkannut etelän lämpöön.

Laululintuseen on tallennettu kaikkien Neulanhaltijan lapsosten nypyille asti käyttämä Marimekon pallokuosisukka. Toinen sukka katosi jossain kesälomareissussa ja yksinäinen sukka halusi päästä arkistoitavaksi. Pyrstö, siivet ja nokka ovat Lapin kansallispuvun verkaa. Silminä maailmaa tutkivat puuhelmet.

Neulanhaltijan isoäiti oli erittäin ahkera kangaspuilla kutoja. Mattoja syntyi läjäpäin ja jokainen käyttökelvoton vaate päätyi hänen käsissään matonraidaksi. Koska Neulanhaltija arvostaa perinteisiä räsymattoja erittäin korkealle, halusi hän ompelukone apurinaan työstää oman räsymattonsa.

Tämän maton jokatoinen raita on ohutta, mutta tukevaa palttinasidoksista puuvillakangasta ja jokatoinen raita on Neulanhaltijan sukista tai sukkahousuista leikattua kaitaletta. Maton valmistus on vielä hieman kesken, sillä Neulanhaltija ei osannut vielä ratkaista tuleeko matosta 1 m leveä, kuten kuvassa vai 50 cm leveä ja puolet pidempi kuin kuvassa. Kun maton tuleva sijainti Neulanhaltijan kotona ratkeaa,  niin Neulanhaltijan on tarkoitus vuorittaa matto. Maton nurjalle puolelle on tulossa tukeva kangas ja väliin ehkä ohut vanu. Matto tikataan ompelukoneella raitojen suuntaisesti.

Sukkia, sukkahousuja ja käsineitä

Neulanhaltijan perheessä pieneksi jääneitä sukkia ja sukkahousuja kertyy läjäpäin vuoden aikana. Yksittäisistä parinsa kadottaneista sukista ja käsineistä ei myöskään ole pulaa. Neulanhaltijan ja perheen isän omat käytöstä poistetut sukat kierrätämme autonsiivous ja -vahausriepuina. Lasten sukat olivat pitkään pelkkänä kysymysmerkkinä luonnoskirjassa.

Neulanhaltijalla on heikkous kauniisiin raidallisiin ja kuviollisiin sukkiin sekä sukkahousuihin. Ja koska niitä kertyy myös poistettujen + tuunattavien -vaatteiden laatikkoon kiitettäviä määriä, alkoi Neulanhaltija työstää niistä monenmoista.

Tyttären ensimmäiset sukkahousut päätyivät mustekalan lonkeroiksi. Mustekalan pää on Neulanhaltijan oman piloille pestyn neuleen hiha.

Sukkahousuista ja paripuolista käsineistä syntyi paratiisilinnun ja papukaijan rakkauden hedelmä. Myös muita lintuja on syntynyt urakalla, mutta ne ovat lenneleet jo kaukomaille uusiin perheisiin. Työstän vielä muutaman pikkusukkalinnun lasten kera joku päivä, että saan tänne kuvia.

Seuraavassa päivityksessä sukkaperheen uusin tulokas: Riemunkirjava matto.

Hirsimökkitäkkejä kaappien kätköistä

Koska lapsiperheessä tarvitaan majanrakennus materiaalia, on Neulanhaltija työstänyt yhden jos toisenkin tilkkutäkin lapsille majatarpeiksi. Tässä pari hirsimökki -blokkilla valmistettua täkkiä.

Tässä syksyn aikana Neulanhaltija aikoo esitellä joitain vinkkejä tekstiilisuunnittelun värivalinnan helpottamiseksi. Tämä yllä oleva oranssi -sininen -tilkkutäkki on toteutettu väriympyrän vastavärivalintaperiaatteella. Vastaväreja käytettään tekstiileissä yllättävän harvoin, vaikka niiden käyttö miellyttää usein erityisesti juuri leikki-ikäisen silmää. Vastaväripareja ovat joulun perinteiset punainen ja vihreä, violetti ja keltainen sekä tämä osanssi ja sininen.

Tämä hirsimökkitekniikalla valmistettu piknik-peitto on työstetty väriympyrän lähivärein. Näitä väriyhdistelmiä tilkkutöissä näkee usein, mutta tätä vihreä-keltaista harvemmin. Muita lähivärejä ovat oranssi ja punainen, punainen ja violetti, violetti ja sininen, sininen ja vihreä sekä keltainen ja oranssi.