Ristipistotaulusta ja vanhoista lakanoista koristetyynyksi

Olen kerännyt kirpputoreilta siistejä vanhoja valkoisia lakanoita, lakanapitsejä ja kauniita ristipistotöitä jo kymmeniä vuosia. Niitä on kertynyt varastooni myös tuttavilta lahjoina ja nyt niitä on jo minulla aika mukavasti.  Tämän upean lumisen talven innoittamana, minulle tuli eilen pakottava tarve työstää näistä jotain kaunista ja herkkää anopilleni, jota emme pääse pitkien välimatkojen ja tämän virusepidemian vuoksi kovin usein tervehtimään. 

En itse ole "pitsi-ihminen", enkä lainkaan tiedä miksi pitsit viehättävät minua. Olen aina nauttinut pitsien hypistelystä ja huomaan aina pitsit myös kirpputoreilla. Koska itse en osaa niitä virkata, on todella mukavaa ostaa jonkun toisen tekemää ja pois hylkäämää.

Ristipistoja sen sijaan pistelin nuorena tyttönä ja nuorena naisena hyvinkin paljon. Niistä syntyi syntymäpäivä- ja joulukortteja, lakanoiden koristeita, sisustustekstiilejä ja tauluja. Vuosien varrella kaikki tekemäni ristipistot ovat kuitenkin hävinneet ystävien "riesoiksi" ja varastomme "aika tavaran kaupittaa" -laatikkon täytteeksi. 

Tämän upean kukka-aiheisen ristipiston sen sijaan ostin viime keväänä kirpputorilta eurolla. En voinut jättää sitä sinne, etenkään kun kirjonta oli niin täydellisen pikkutarkasti ja huolellisesti työstetty.

Ristipistokirjonta takapuoleltaan. 

Käytän perheemme yhden hengen sängyissä kirpputorilta löytyneitä ja mummolta perittyjä vanhoja pitsilakanoita. Niiden puuvillakangas on jotain aivan muuta vahvuudeltaan kuin nykypäivän "rutaleet". Joskus saan kuitenkin lahjoituksena vanhoja lakanoita, jotka ovat aikojen saatossa menneet rikki tai pinttyneet liasta huonon pyykkihuollon takia. Näistä lakanoista minä puran tai leikkaan pitsit irti odottamaan aikaa parempaa ja laitan muun kankaan autotalliin rievuiksi.

Tässä ompeluksessani yhdistin kaksi vanhaa pitsireunaista lakanaa ja ristipistotaulun sisustustyynyksi.

Aika mukava kukkalähetyshän tästä ihanalle anopilleni tuli.

Vanhan ajan aarteet pääsivät yhdessä uuteen elämään.

Tyynyn takaosan ompelin pussiksi kahdesta lakanasta niin, että niiden reunat menevät 10 cm toistensa kanssa lomittain.

Nämä kirjaillut minikirjaimet ovat todella herkkiä. En yhtään tiedä kenelle tämäkään lakana on ennen kuulunut ja kenen nimikoinnit lakanassa elävät vielä 2020-luvullakin.

Kääräisin saman tien tyynyliinan pakettiin ja kiikutin se lumipysyssä postiin anopille kevättalven yllätykseksi.

Isoäidin kukkatarha -tilkkutäkin tuunaus

 

Tämä postaukseni sisältää vaihevaiheelta kuvat käsin applikoinnista sekä kuvia kahdesta upeasta Isoäidin kukkatarha -tilkkutäkistäni.

Tämän projektini käynnisti oma pyrkimykseni löytää edes jotain flowta elämääni tämän korona-ajan ja pimeän talviajan iloksi. Koska kaipasin kovasti mielekästä tekemistä, aurinkoa ja puutarhapuuhiani, lähdin selvittelemään ajatuksiani kävelylle. Kävelylenkkini johdatti minut, aivan ennalta suunnittelematta, Pelastusarmeijan kirpputorille, josta löysin tämän upeaakin upeamman 100% käsinommellun, ehjän, puhtaan ja hajuttoman Isoäidin kukkatarha - tilkkutäkin.

Elämä hymyili minulle, sillä tarkoituksenani olikin kirpputorin sisälle astuessani etsiä käsiini sieltä jotain tilkkutyökankaita, koska muistin kävelylenkkini aikana, että tilkkutöiden tekeminen saa minut aina loistamaan. No, ei löytynyt kankaita, mutta löytyi kokonainen tilkkutäkki neljällä eurolla! Se aivan huusi minulle: "Ota minut! Kuulun sinulle! Anna minulle uusi elämä! Tee minulle hyvää! Minä lupaan olla sinulle uskollinen ilontuoja!"

No, minua ei tarvinnut yhtään leperrellä. Peitto oli ihan pakko ostaa ja pelastaa hyvään kotiin.

Tilkkutäkki oli ommeltu minun lapsuuteni puuvillakankaista, ilmeisesti ompelijan perheen pussilakanoista tai tyynyliinoista. Pienen pienet Hexagon-tilkkuja yhdistävät ompeleet oli ommeltu todella siististi käsin ja tikkaus tehty vahvalla langalla huolella, käsin myös, tottahan toki. Minä koin , että tälläisen peiton palastaminen ja tuunaaminen uuteen kukoistukseensa on jo tekstiilimuotoilunopettajan ammattivelvollisuus. Tämä käsin tehtävä tilkkutöiden ompelu on melko varmasti katoavaa kansanperinnettä.

Kirpputorilta kotiin palattuani löysin hoitolasteni "majanrakennuskangasvarastosta" vihreää, anoppini antamaa retrolakanaa, josta päätin työstää ensitöikseni Isoäidin ruusutarhaan vähän ruusun lehtiä.

Käsin tehtävään applikaatioon tarvitaan vahvaa kartonkia tai pahvia, terävä & ohut neula, ompelulankaa ja silitysrauta ja -lauta.

Pahvista leikataan halutun kokoinen kuvio, kaavain. Kaavaimen avulla leikataan applikaatiokankaasta n. 1 cm kaaviota suurempi pala, joka harsitaan pitkin pistoin reunoiltaan ympäri.

Harsinnan jälkeen harsinlangan molemmista päistä kiristetään, jolloin ylimääräinen kangas kääntyy applikaatiokuvion saumanvaroiksi.

Kiristyksen jälkeen harsinlangan päät solmitaan toisiinsa kiinni ja applikaatiotilkku silitetään silitysraudalla pahvinpala sisällään. 

Silitys kannattaa tehdä aina applikaatiokuvion oikealta puolelta.

Silityksen jälkeen pahvikaavain otetaan varovasti taittaen pois tilkun sisältä.

Valmis applikaatiokuvio, Isoäidin ruusutarhan ruusun lehti.

Kuviot ovat valmiit ommeltaviksi.

Ompelun ajaksi applikaatiokuviot voi kiinnittää nuppineuloin halutuille paikoille. Minä ompelin applikaatiolehdet tilkkutäkkiin piilopistoin. Eli niin, että neula ottaa kiinni pienen piston verran vuoroin applikaatiokuvion saumanvarasta, vuoroin tilkkutäkistä. Ompelun eteneminen tapahtuu piilossa kangaskerrosten välissä.

Piilopistot voivat olla maksimissaan 4 mm pituisia.

 

Ja niin tämä upea Isoäidin ruusutarha sai lehtiä koristeekseen. Kesällä kun vietämme aikaa kesämökillämme, otan tämän tilkkutäkin mukaamme ja kirjon sinne tänne vielä muutamia puutarhan tärkeitä hyönteisiä. Sitten tästä täkistä tulee täydellinen puutarhatäkkini, jonka alle on ihan kietoa itsensä viilenevissä kesäilloissa ja katsella puutarhani kukkaloistoa.

Tähän loppuun vielä muutama kuva vuosia sitten tekemästäni sini-turkoosi-vihreästä käsintikatusta isoäidin puutarha -tilkkutäkistäni.

Tämän täkin tilkut yhdistin toisiinsa ompelukoneella, mutta tikkasin sen aikani kuluksi käsin.

Tässä vähän tikkausta tilkkutäkin taustapuolelta.

Hiuslaskoksia hiuslaskosjalalla ja solmupistoja solmujalalla

Oletko koskaan nähnyt tämän näköistä ompelukoneen paininjalkaa? Minä sain tälläisen kaunottaren testaukseen Husqvarna Viking Suomelta. Tämä hauskan näköinen urapainninjalka on viisiurainen hiuslaskosjalka. Se sekä toinen tässä postauksessa esittelemäni solmuommelpaininjalka innoittivat minua työstämään ruokapöytäämme pitkän valkoisen kaitaliinan.

Hiuslaskospaininjalkapakkaus sisältää kaksi onnistumisen kannalta tärkeää osaa, ns hiuslaskoksen kohottajan ja urallisen paininjalan. 

Hiuslaskokset ommellaan aina kaksoisneulalla.

Mitä pehmeämpi kangas (minulla kova Marimekon puuvillasatiini), sitä hienommin hiuslaskokset nousevat esiin kankaan / trikoon pinnasta. Tätä paininjalkaa tulee varmasti käytettyä paljon esim vaateompelussa.

Toinen mielenkiintoinen paininjalka, jolla liinaani ompelin on solmuommelpaininjalka, jossa on selkeä syvennys ja aukko ompeleiden muodostamia solmupistoja varten.

Solmuompeleita Husqvarna Viking Topaz -ompelukoneestani löytyi aika montaa erilaista.

Solmuommelpistot ovat kyllä todella kauniita. Niiden tuntu sormen alla on myös ihastuttava.

Käytin liinani raitakoristelussa myös ompelukoneeni muita koristeompeleita.

Ommelohjurina käytin yläsyöttäjän mukana tullutta ohjuria. Näin ommelraidat kulkivat täsmällisesti  ja suoraan.

Liinasta tuli todella kaunis ja se on ollut jo paljon käytössä.

Mukavaa  loppiaista teille kaikille!

Joululiinoja ompelukoneen perusompelein ja erilaisin ommelohjaimin

Nyt joululevon (ja siivouksen) jälkeen ajattelin alkaa pikkuhiljaa postailla tänne vuoden aikana syntyneitä käsityöprojektejani ja perhepäivähoitoryhmäni käsityöprojekteja, jos vain löydän puhelimeltani niistä vielä kuvia ja maltan käyttää aikaani niiden siirtämiseen tietokoneelle. Osa kuvista löytyy pilvestä, mutta osa on kadonnut ilmiselvästi jonnekin bittiavaruuteen.

Edellisestä postauksestani on vierähtänyt lähes vuosi. Anteeksi! Tämä ei kuitenkaan tarkoita millään lailla sitä, että käsitöiden teko taloudessamme olisi vähentynyt tai minulla olisi ollut elämässäni jotain kriisejä, joka on jättänyt blogin retuperälle. Ehei, minä en vain ole oikein viihtynyt täällä meidän tietokonehuoneessa, sillä kaikenlaiset perheeni muiden jäsenten etätyöt ja etäkoulut ovat pistäneet työhuoneen niin kovalle käytölle (ja sotkulle), että kuin huomaamatta minä olen jättänyt omat koneella istumiseni pois päiväjärjestyksestäni. Instagramissa ja facebookissa Neulanhaltija - postaukset ovat sensijaan jatkuneet päivittäin, sillä sinne on helppo kirjautua ja postailla ihan peruskännykällä vaikka puutarhassa istuskellen.

Mutta hei, nyt esittelen teille nykyisen perhepäivähoitoryhmäni upeat joululiinat, jotka he ompelivat posket innosta hehkuen perheilleen joululahjoiksi. 

Joululiinojen ompeluun meidät inspiroi Husqvarna Viking Topaz 50 ompelukoneestani löytyneet upeat koristeelliset "perusompeleet", joita lapset ihailivat muita käsitöitä ommellessaan. Liinojen valmistusprojektiin meitä innosti myös Husqvarna Viking Suomelta saamamme ommelohjaimet ja ompelukoneeni suloinen "joulunvärinen" sormisuoja.

Lapset tekivät jokainen ihan itse ohjauksessani upeat punavalkoiset liinat, joiden huolellisesta työnjäljestä nämä ihanat ja taitavat 4-5-vuotiaat lapset saavat kiittää loistavia ompelunapuvälineitäni.

Mielenkiintoista tässä projektissa oli myös se, että jokainen lapsi valitsi toisistaan tietämättä täysin eri ompeleet liinaansa kuin muu porukka, eli jokainen neljästä liinasta sisälsi kymmeniä erilaisia koristeompeleita.

Sormisuojus on erittäin hyvä ompelukoneen lisätarvike lasten kanssa ommellessa. Sen tarvikenumero on Husqvarna Viking 413137545.

Toinen erittäin näppärä lisätarvike tälläisten raitaliinojen ompelussa on ommelohjain. Ohjainta seuratessa ommel kulkee suorassa kovassakin ommelvauhdissa.

Tämä ohjain on minulle tullut ompelukoneen yläsyöttäjäpaininjalan mukana. Se on erittäin kätevä myös tilkkutöitä tikatessa.

Ompeleita Husqvarna Viking Topaz 50 -ompelukoneessani on valtavasti ja lapsista niiden valitseminen omaan linaan oli huisin jännää.

Näitä ompeleita on todellakin mielin määrin.

Käsittämättömän kaunista jälkeä pikkulapsilta, jotka ompelivat liinat ohjauksessani hyvillä työvälineillä ihan itse muutaman viikon mittaisen projektimme aikana.

Liinan reunapäärmeetkin onnistuivat leikki-ikäsiltä lapsilta täydellisesti magneettisen saumaommel-ohjaimen ansiosta.

Ohjaimen avulla ommel kulki suoraan päärmeen reunassa eikä lähtenyt seikkailemaan minnekään. 

Vai mitäs sanotte? Hienoja liinoja, eikö vain! Toivottavasti löysivät kotona paikkansa jonkun piirongin päällä iloa tuovina joululiinoina. Minulle on kasvattajana erittäin tärkeää opettaa lapselle myös lahjan antamisen riemua, sillä mikäs sen parempaa on kuin iloita lahjan saajan puolesta kun hänelle antaa jotain omasta mielestäkin ihanaa ja rakkaudella tehtyä.

Mukavaa alkavaa vuotta 2021 teille jokaiselle!