Joulu on ... taikaa

Voih, mulla oli niin sata joululahja- ja askareideaa, mutta aatto tulee taas liian pian, eikä kukaan ennätä koko ajan askarrella. Osa ideoista on laitettava odottamaan ensi joulua (ja kevät-talveakin). Mutta tässä kuitenkin vielä yksi nopea joululahjaideavinkki jokaiselle taiteilijalle: Taikamuovikorut. Koruihin bongasin idean Sinellissä käväistessäni.

Taikamuovikorut eli sulatemuovikorut työstyvät piirtämällä kuvia Permanent-tussilla Sinellissä myytävälle sulatemuovikalvolle. Sinellissä yksi kalvo A4 maksoi 2 €.

Me leikkasimme yhden muovikalvon (A4) kolmeen osaan. Leikattuihin paloihin kukin lapsi piirsi mahdollisimman suuren ihmishahmon.  Levyyn leikattiin myös reikä korun remmiä varten.

Piirretyt muovilevyt laitettiin uuniin 170 C-asteeseen  kolmeksi minuutiksi. Uunissa levy kutistuu n 1/5 kokoon alkuperäisestä koostaan. Ja paksunee samalla jäykäksi levyksi.

Mutta tsäpä däbä duu.... Meilläpä onkin kiertoilmauuni, joten lähes kaikki ekan paiston korut meni ihan rullalle. ARG! Älkää siis käyttäkö kiertoilmaa tässä askartelussa!!!!

Mutta koska minulla on taipumus nuukuuteen ("kallista materiaalia ei heitetä roskiin!") ja kekselijäisyyteen, hetken hampaiden kiristelyn jälkeen tajusin, että näistähän tulee mitä mainioimpia helmikoruja!

Eiks vain?!

Ja katsokaas mitä upeaa me kutistemuovista taijottiin... Voi, että minä olen taas ylpeä lapsukaisistani. Näitä koruja oli ihana paketoida pikkupaketteihin ihan niille lähimmille lasten rakkaille. Korutalkoisiin osallistui 2,3,5 ja 8 -vuotiaita tyttöjä ja poikia. Kaikista koruista ei ole tässä kuvaa, koska niitä työtyi ihan hirmuisen monta. Tekniikka oli lapsille tosi mieluinen.

Joulutaikaa kaikille lukijoille! Meillä elämä on nyt tosi hektistä, kun joka illalle osuu joku joulujuhla tai meno. Välillä todella tarvitaan taikaa, että pää ja perhe pysyy kasassa. Onneksi viikonloppuna helpottaa, sitten nostetaan jalat kohti kattoa eikä liikuta minnekään!

Niin ja kiitokset kaikille meidän perheelle joulukortteja lähettäneille! Ihania kortteja sataa pinottain postilaatikkoon. Kiitos! Ja anteeksi niille, joille en ole itse hoksannut tänävuonna korttia lähettää - tänä vuonna teitä joulukortilla muistavia näytti olevan ennätyspaljon. Poiketkaahan kahvilla, niin yritän korjata mokani.